Ajattelin asiaa omalle kohdalleni. Minusta olisi hyvä jos joku epävirallisestikin kysyisi että olenko oikeasti jotakin mieltä asiasta, ennen kuin asiasta tehdään virallista. Enkä sano tätä siksi että minulla olisi jotain kollegiaalista tulokulmaa. Sanoisin näin joka tapauksessa. Minusta se on kristillistä.
Sadinmaalle kantelu on todennäköisesti vain keino saada mainetta ja nostattaa tuntoja Laajasaloa kohtaan.
D
Itseasiassa asetelmassa Laajasalo vs. Sadinmaa nousee esiin myös opillinen ero Kristuskeskeisen Laajasalon liberaaliteologian ja Sadinmaan ihmisyhteisökeskeisen liberaaliteologian välillä.
Siinä missä Laajasalon mukaan “Kirkon ydintehtävä on puhua Kristuksesta joka vie meidät taivaaseen”, Sadinmaa katsoo kirkon ydintehtäväksi vaikuttaa ajallisiin yhteiskuntarakenteisiin ja asettaa Kristuksen lähinnä vain ihmisenä elämisen esimerkiksi.
Hyvä kiteytys, mutta ehkä tarkentaisin, ettei Sadinmaan liberaaliteologia ole kattavan ihmisyhteisökeskeistä vaan kuplakeskeistä. Siitä kuplasta rajataan monet ulos.
Laajasalo on kristuskeskeisyydessään myös aidosti ihmisyhteisöllisempi, sillä hän haluaa kaikki kirkkoon, jopa ne kauheat konservatiivit. Olin pari kertaa Laajasalon Kallion aikoina SRO:n hengellisillä syventymispäivillä pullistelevan täydessä kirkossa. Laajasalo piti konsujakin kristittyinä ja salli heidän tulla kirkkoon, Wau! (Kuvastaa nyky-SUomea että asia on Wau.)
Niin tai näin, liberaaliteologia edetessään (harhautuessaan) jakaantuu yhä pienemmiksi “oikeaoppisiksi” fragmenteiksi, jotka johtavat kukin täysin loppuunsa kehittyneinä opillisiin umpikujiin, mitä kristinuskoon tulee. Puhtaaksiviljeltyinä voivat sitten muodostaa vaikka pikkupuolueita ja siirtyä kokonaan politiikkaan, siis kirkon ulkopuoliseen.
Hyvä pointti, ja olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä konkreettinen ja perusteellinen opillinen yhteenotto näiden positioiden välillä, mutta epäilen ettei sitä nähdä, koska kumpikaan osapuoli tuskin on innokas kovin syvällisesti toista haastamaan.
Sadinmaan jutut vaikuttaa pääasiassa vain maalliselta poliittiselta (radikaalivasemmistolaiselta) agendalta, jota hieman höystetään kristinuskosta haetuilla irrallisilla elementeillä sekä hörhöilymeiningillä. Laajasalo näyttää poimivan kristinuskosta taivaallisia asioita, mutta menee yhteiskunnan valtavirran mukana maallisten kysymysten suhteen. En ole täysin vakuuttunut Laajasalon taivaallisen puolen lujuudesta; minulle tällaisesta positiosta tulee aina mieleen Jeesuksen sanat (Joh. 3.12): “Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!”
Laajasalo olisi hiukan vakuuttavampi, jos hän pitäytyisi Raamattuun täysin. Olen kyllä kuullut häneltä ihan kelvollisia hartauksia ja tausta on kai Kansan Raamattuseurassa. Mutta sen jälkeen on menty aika kauaskin aika usein.
Kyllä, pappiskandidaateilta pitäisikin jo etukäteen kysyä, sitoutuvatko he jonkin verran kirkkomme opetuksiin. 
Minäpä uskallan esittää rohkeamman lausunnon: Laajasalo olisi erittäin vakuuttava, jos pitäytyisi Raamattuun täysin.
Täysin vakuuttava Raamattuun pitäytyvä stand up- koomikko.
Kyllä sitä käsittääkseni kysytään ja pappislupauksessa siihen sitoudutaan. Paitsi ne jotka eivät sitoudu. He seuraavat omaatuntoaan, joka on kirkkoa, Kristuksen ruumista pätevämpi arvioimaan mikä on oikein ja mikä väärin. Kun ennen oppia arvioitiin Raamatulla, niin nyt Raamattua arvioidaan sillä mikä tuntuu oikealle. Koko traditio, Raamattu, oppi jne joutaa romukoppaan kun pappi saa jonkin oivalluksen. Silloin on Raamattukin kevyttä keittoa, kun lähdetään vääryyttä korjaamaan.
D
Tuo boldattu lienee iso syy siellä taustalla. Kräsää ei hyvällä tahdollaankaan voi sanoa konservatiiviseksi (tai edes kovin) luterilaiseksi liikkeeksi. Liberaaliteologiset virtaukset ovat siellä kokolailla yhtä voimalliset kuin körttien keskuudessa.
Liberaalit… konservatiivit.
Mikä on arviosi ihmisestä, joka ehdottaa “korjausliikkeenä” Israelin suunnalla nk. palestiinalaisten likvidoimista? Onko hän analyysiesi mukaan: a) kristitty?
b) tällä planeetalla?
vai c) höpönassu, jonka juttuja ei tule ottaa vakavasti?
Kaino pyyntö: Ettehän levitä tähänkin ketjuun sitä Lähi-itä-nokittelua?
Kansan Raamattuseura ei ole järin konservatiivinen enää, mm naispappeus hyväksytään, mutta muutenhan se on ollut perinteinen herätyksellinen liike kun muistetaan esim. edesmennyt Kalevi Lehtinen tai vieläkin toimiva rovasti Jorma Kalaoja, jolla on joka maanantai radio Deissä oma ohjelma.
Liikkeessä on edelleen paljon hyvää, vaikkakin se on mennyt suuntaan, joka ei oikein itseänikään enää miellytä. Paljon siellä on kuitenkin rukous- ja sielunhoitotyötä, kotimaan evankeiointia jne, mutta kaipaan kyllä sellaista, jota Kalevi Lehtisen ja monen muun konkarin aikoina oli.
Kansan Raamattuseurassa on varmasti paljon hyvää, esimerkiksi opiskeluaikana huomasin heidän panostavan uusien tavoittamiseen ja kohtaamiseen enemmän kuin moni muu järjestö.
Kuitenkin heidän pyrkimyksensä olla ottamatta kantaa kiistanalaisiin kysymyksiin ja keskittyä olennaiseen on ongelmallinen aikana, jolloin yhä enemmän kyseenalaistetaan ja syntyy alati uusia kiistanalaisia asioita. Virkakysymys mainittiin jo, myös avioliittokysymyksessä on liikkeessä tietääkseni monta linjaa niin työntekijöiden kuin kannattajienkin keskuudessa.
Minulla ei ole tarvetta leimata huonoksi kaikkea KRS:n työtä, varmastikin moni on senkin kautta oppinut tuntemaan Kristuksen. Jo edellämainittujenkin syiden vuoksi pidän sitä kuitenkin opetuksellisesti sameana lähteenä, josta en itse voisi ainakaan säännöllisesti ammentaa. Silti voisin ajatella välillä siivilöiväni sieltäkin sitä, missä he ovat löytäneet jotain sellaista, mikä muualla on jäänyt vähemmälle huomiolle.
OHO! Oletko tosissasi vai saarnaatko?
Ottamatta nyt kantaa siihen, mitä täsmälleen pitäisi kunkin järjestön nykyisin kirkossa tehdä, pitää ehkä huomauttaa, että juuri tuo keskittyminen johonkin muuhun kuin kiistakysymyksiin lienee monien syy olla Kräsässä jotenkin mukana. En lue aktiivisesti nykyisin Sana-lehteä, mutta on sillä tietääkseni aika napakka päätoimittaja, Heli Karhumäki… Taannoin hän otti aika reippaasti kantaa piispa Jolkkosen mustamaalausta (ei tarvinne kertoa, mistä suunnasta maalarit tulivat…) vastaan.
Edellinen päätoimittaja taisi olla Hannu Nyman, jonka kirjoitukset olivat usein ihan teräviä suhteessa kirkon uusimpiin hullutuksiin.
KRS:ssa tai ainakin sen julkaisuissa näyttää nykyisin olevan esillä evankelisistakin piireistä lähteneitä. Tai ehkä kaikki eivät ole lähteneet minnekään vaan ovat vaan avarampia kuin tiukimmat. Ja tietty väsyminen parin kiistakysymyksen jauhamiseen on voinut tätä liikehdintää lisätäkin.
Karkeasti arvioisin että KRS on jossain Sleyn ja körttiläisten välimaastossa. No, ei tällaista janaa voi oikeasti piirtää, koska ihmiset ovat useimmiten omin aivoin ajattelevia, jolloin karkea lib/kons -karsinointi tekee aina vääryyttä joissakin aiheissa ja tilanteissa. Mutta körttien julkisissa ulostuloissa on selvästi ollut enemmän halua olla yhteiskunnallisesti ja hengellisesti nykyihmisen makuun sopiva suunta, kun taas KRS ei nähdäkseni oikeasti ota kantaa, vaan yrittää pitää esillä ns. tavallisten ihmisten tavallista uskoa, ja kyllä ihan reilusti itseään Jeesustakin. Voisin kuvitella että niissä seurakunnissa, missä ei ole voimakasta herätysliikepainotusta esim. lestadiolais-, körtti-, tai evankeliseen tyyliin, KRS menee ihan täydestä tavallisen aktiivisen kirkossakävijän tapana olla kristitty. Plus ehkä, että heillä on perinteenä haastatella julkaisuihin uskoon tulleita tai uskosta kiinnostuneita julkkiksia. Ei sekään huono homma ole lainkaan.
Lisään vielä sen, että piispa Laajasalo ei minulle ainakaan enää edusta kyllä mitään KRS:n tapaista kristillisyyttä.
Sen sijaan em. Lehtisen ja Kalajoen rinnalle ja ohikin nostan edesmenneen Erkki Lemisen, jonka runot ja kirjat ovat todella hienoja ja sellaisia, missä itse tunnistan hyvän suomalaisen luterilaisen maanläheisyyden. Ei ole kaukana evankelis-körttiläisestä eetoksesta, mutta kuitenkin omaleimainen ja jotenkin sydämeen käyvä.
Krs on ehkä lähempänä luterilaista karismaattista rukousliikettä kuitenkin ilman ylilyöntejä, kuin körttejä tai Sleytäkään. Ainakin Helsingissä vaikuttaa Kräsän Stadin rukouksen talo, jota Päivi Peittola vetää ja hän on meidän entisen Vantaalla olleen seurakunnan lähetyssihteeri, jo ajalta jolloin Mikko Matikainen oli siellä kirkkoherrana. Nykyäänhän Mikko on Krs:n koulutuspäällikkö. Molempia näkee Helsingin Verkostoyhteisön ja Vuosaaren Kuninkaan iltojen tilaisuuksissa. Näille kräsäläisille on läheistä sukua Hengen uudistus kirkossa -liike ja muut vastaavat.
Ei tosiaan voi piirtää, koska (omien 20 vuotta vanhojen hyvien kokemusten perusteella), kuten todettua, vaikka KRS hyväksyi jo varhain ja täysin rinnoin naispappeuden (ja vaikka kastekysymyksessä ei haluta minkäänlaista konfliktia vapaiden suuntien kanssa), niin muutoin KRS eroaa körttiläisyydestä kuin yö päivästä henkilökohtaisen uskon ja uskonelämän sekä henkilökohtaisen Jumala-suhteen esilläpidon osalta. Lisäksi KRS:ssa ollaan suhtauduttu lähtökohtaisen positiivisesti, tosin yleensä myös terveen maltillisesti, karismaattisuuteen. Näissä kahdessa piirteessä KRS on siis kauempana körttiläisyydestä kuin Sley. Näiden kahden seikan (henkilökohtaisuus ja maltillinen karismaattisuus) suhteen KRS:lla on (tai oli silloin kun minä jonkin verran osallistuin järjestön toimintaan) vähän samankaltainen painotus kuin Patmos ry:llä, mutta kuitenkaan jostain syystä KRS ja Patmos eivät muistuta toisiaan.
Niin, tunnet ehkä sitten enemmän oman aikakautesi Kräsää kuin minä. Mutta tunnetko henkilökohtaisesti Sleyn tai H-Y:n toimintaa?
Kuten sanoin, janat ovat syvältä, jos niiden avulla koetetaan suurella innolla yksilöitä sijoittaa johonkin kirkollisella liberaalius-konservatiivisuus -kentällä. Ehkä mietin tuossa lähinnä julkisia ulostuloja, sanotaan nyt vaikka Sana-lehden pääkirjoituksia. Körtit ovat selvästi tiettyjen uudistusten puolella, Sley niitä vastaan. KRS:n taholta on mielestäni ainakin takavuosina oltu siltä väliltä. Mutta tietenkin sitten taas vaikka musiikkipuolella, ja myös keskeisissä toimintamuodoissa, körtit ovat äärimmäisiä konservatiiveja ja muut ovat vaihtelevasti, mitä ovat.
Minun mielikuvani rakentuu vanhemmille kerroksille, Niilo Tuomenoksan ja Erkki Lemisen perinnölle. Se ei varmaan enää ole valtavirtaa KRS:ssä. Mutta jotain avaraa ja silti rehellisen kristillistä tunnistan.
Entisen parokiaaliseurakuntani pastori (lienee körttitaustainen) käytti heistä termiä “Hengen ahdistus” kirkossamme. Sanavalinnoista pystyi hyvin päättelemään mitä mieltä moisesta karismaattisuudesta oli… Femmalaisuus oli körttiläisyyttäkin enemmän edustettuna ao. seurakunnassa. Luther-säätiö (a.ka. nykyinen LHPK) oli tiukasti torjuttu “aatesuunta”.
Nyttemmin, jos johonkin kansankirkon ryhmään edes suunnittelisin liittyväni, niin se todennäköisimmin olisi jonkin sorttinen lestadiolaisuus… noin lähinnä hypoteesin tasolla.