Pelastuksen varmuus ja epävarmuus

Tunnistan kyllä tuon pelastusvarmuuden (monssa) luterilaisissakin, mm evankelisissa mutta muissakin. Pelastus on varma, koska “se perustuu Jeesuksen täytettyyn työhön, ei johonkin minussa”.

4 tykkäystä

On kuitenkin sattunut sellaistakin, että joku on luopunut uskosta. Ei kai hän silloin pelastu.

Pelastusvarmuus ei ole finaalista, vaan punktuaalista. Se tarkoittaa sitä, että kukin saa olla varma siitä, että jos hän sillä hetkellä uskoo Jumalaan, hän uskoo Jumalaan.

3 tykkäystä

Jos joku luopuu uskosta, tuskinpa hän enää silloin on varma pelastuksestaankaan.

Sitten voikin miettiä sitä Raamatun lupausta, että Jeesus vie alkamansa työn loppuun saakka.[details=Yhteenveto]Fil 1:6 Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.[/details]Jotkut ovat tuon kohdan perusteella sitä mieltä, että uskosta ei voi luopua, koska Pyhä henki säilyttää uskon ihmisessä ja vie päätökseen alkamansa hyvän työn.

Toisaalta Paavalin kirjeissä puhutaan selvästi uskosta luopumisesta. (Eipä ollut tämä kohta Paavalilta.)

Yhteenveto

Hepr 6: 4-6 Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen – niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!

2 tykkäystä

Tästä tuntuu olevan monenlaisia variaatioita ihan luterilaisuudessakin jos olen oikein ymmärtänyt. Esim. körttiläisyys on perinteisessä muodossaan jatkuvaa epävarmuutta kun taas evankelisuus käsittääkseni pelastustietoisuuden riemua.
Muistelen Lutherin todenneen jotenkin niin, että taivaassa hän saa huomata kuinka sieltä puuttuu joitakin jotka hän uskoi sieltä löytävänsä, mutta siellä on joitakin jotka hän kuvitteli sieltä puuttuvan. Nähtävästi hän ei kuitenkaan epäillyt itse sieltä puuttuvansa tätä sanoessaan.

Eikös lausahduksen loppu mennyt niin, että kaikkein eniten ihmettelisi sitä että on siellä itse. En tosin ole varma oliko se Luther…

Ahaa. Tuo on minulta varmaan jäänyt kuulematta. Sitten käsitykseni muuttukoon Martin suhteen.

Voiko olla varma siitä, että on matkalla taivaaseen? Voi. Lue Joh. 3:16. Se koskettaa meitä ja koko maailmaa. :slight_smile:

Entäpä lopullinen pelastuminen? Siihen vastaan, että Jumala voi. Toki Raamatun varoitukset pysyvät voimassa elämämme loppuun saakka.

1 tykkäys

No nyt löysin Sleyn sivuilta tämän:
On hyvä myös muistaa Lutherin opetus kolmesta yllätyksestä taivaassa: 1. siellä on paljon niitä, joita emme odottaneet näkevämme siellä 2. sieltä puuttuu paljon niitä, joita odotimme näkevämme siellä 3. ja suurin yllätys on se, että itse on siellä.

Eli muistit oikein. Toisaalta jos uskotaan joh 3:16 niin silloinhan epäilystä ei pitäisi olla, sillä joka uskoo uskovansa. Onko kuitenkin kolmoskohdassa kyse siitä, että Marttikaan ei ehkä aina kokenut uskovansa riittävästi tai oikein? No, emme voi sitä Martilta kysyä.

Olet siis sitä mieltä, että jos kristitty sanoo, ettei meillä ole vähäisintäkään eikä minkäänlaista varmuutta pelastumisestamme edes nyt tai tuomiolla, niin se olisi oikea asenne? Tämmöinen asenne ei ainakaan Uudesta Testamentista ole peräisin.

Jospa tuo on Lutherilta taktinen veto, että ihmiset eivät olisi liian itsevarmoja. Ja on ehkä Lutherilla hänen ajatuksensa lopullisen pelastumisen varmuudesta vaihdelleet. Kirjasta Sidottu ratkaisuvalta taas saa sen käsityksen, että Luther piti perille pääsyään varmana.

Minusta, kun tuossa kuitenkin todetaan, että “itse on siellä”, (eikä “jos olisin siellä”) niin se on vain nöyrä toteamus, että minäkin syntinen perille pääsin.

Usko omaan lopulliseen kestävyyteen uskossa on heresiaa. Sen sijaan voimme uskoa siihen että Herra pitää meidät turvassa. Pelastusvarmuus on uskon ja toivon varmuutta Herrassa.

7 tykkäystä

En ole lopullista pelastumistani millään argumentilla lukkoonlyönyt. Mutta silti kristitty on kutsuttu etsimään varmuutta, ei epävarmuutta.

Ja meidän pelastuksemme ei ole pelkkää raamatuntulkintaa, vaan käytännöllinen asia.

1 tykkäys

En suinkaan! Uskon, että minulla on ortodoksisen kirkon jäsenenä ja sen sakramentteihin osallistuvana hyvät mahdollisuudet pelastua, mutta varma en voi olla ennen kuin viimeisellä tuomiolla.

Ortodoksisen papin blogista:

"Olen pelastunut, saattaa joku kertoa. Ortodoksinen kirkko pitää väittämää jopa hieman vaarallisena. Siitä usein seuraa kysymys: Oletko sinä pelastunut? Asetelma on ortodoksisen kokemuksen mukaan epäterve. Ylpeys on vaarana ja sitä hyvin kavalalla tavalla.

Ortodoksisessa kirkossa Herra, armahda siis lausutaan kaikille. Ei ole pelastuneita ja ei pelastuneita. Asetelma me ja ne on tässä kohdin vieras ortodoksiselle kirkolle. Kaikki ovat pelastuksen tarpeessa.

Tässä elämässä kaikki siis ovat matkalla. Matkan varrelle voi aina jäädä. Kaikki ikään kuin kurottautuvat, kuten apostoli Paavali asian ilmaisi. Esimerkiksi Paavalin kirje Filippiläisille on erinomaista lukemista tässä aiheessa."

Sana papilta - pelastusvarmuus

2 tykkäystä

Mutta koska se on yksi kolmesta yllätyksestä, niin se on siis yllätys eikä etukäteen tiedetty ja varma asia. Näin minä tuon lukisin.

Paradoksi. Yllätys, jonka tietää etukäteen. Ei-loogista ilmaisua, joka on totta.

Ymmärrän hra. Lutheria täysin, koska koen itse samoin.

3 tykkäystä

"Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti." (Roomalaiskirje luku 8)

1 tykkäys

Juuri näin. Varmuus toivossa, mutta ei ikään kuin tuomio olisi jo lausuttu.

2 tykkäystä

Muilla ei siis ole niin hyvät mahdollisuudet pelastua? Eli muiden mahdollisuudet pelastua ovat paljon huonommat?

Joh. 3:16 antaa kaikille samat mahdollisuudet pelastua. Kirkkoon kuuluminen ei pelasta ketään. Se voi olla väärän rauhan perusta jollekin. Ei kirkossa myöskään paljoa sellaisia argumentteja käsitellä mihin ihmiset etsivät vastauksia. Kirjastosta voi olla enemmän hyötyä joskus kuin kirkosta.