Eikös lausahduksen loppu mennyt niin, että kaikkein eniten ihmettelisi sitä että on siellä itse. En tosin ole varma oliko se Luther…
Ahaa. Tuo on minulta varmaan jäänyt kuulematta. Sitten käsitykseni muuttukoon Martin suhteen.
Voiko olla varma siitä, että on matkalla taivaaseen? Voi. Lue Joh. 3:16. Se koskettaa meitä ja koko maailmaa. 
Entäpä lopullinen pelastuminen? Siihen vastaan, että Jumala voi. Toki Raamatun varoitukset pysyvät voimassa elämämme loppuun saakka.
1 tykkäys
No nyt löysin Sleyn sivuilta tämän:
On hyvä myös muistaa Lutherin opetus kolmesta yllätyksestä taivaassa: 1. siellä on paljon niitä, joita emme odottaneet näkevämme siellä 2. sieltä puuttuu paljon niitä, joita odotimme näkevämme siellä 3. ja suurin yllätys on se, että itse on siellä.
Eli muistit oikein. Toisaalta jos uskotaan joh 3:16 niin silloinhan epäilystä ei pitäisi olla, sillä joka uskoo uskovansa. Onko kuitenkin kolmoskohdassa kyse siitä, että Marttikaan ei ehkä aina kokenut uskovansa riittävästi tai oikein? No, emme voi sitä Martilta kysyä.
Olet siis sitä mieltä, että jos kristitty sanoo, ettei meillä ole vähäisintäkään eikä minkäänlaista varmuutta pelastumisestamme edes nyt tai tuomiolla, niin se olisi oikea asenne? Tämmöinen asenne ei ainakaan Uudesta Testamentista ole peräisin.
Jospa tuo on Lutherilta taktinen veto, että ihmiset eivät olisi liian itsevarmoja. Ja on ehkä Lutherilla hänen ajatuksensa lopullisen pelastumisen varmuudesta vaihdelleet. Kirjasta Sidottu ratkaisuvalta taas saa sen käsityksen, että Luther piti perille pääsyään varmana.
Minusta, kun tuossa kuitenkin todetaan, että “itse on siellä”, (eikä “jos olisin siellä”) niin se on vain nöyrä toteamus, että minäkin syntinen perille pääsin.
Usko omaan lopulliseen kestävyyteen uskossa on heresiaa. Sen sijaan voimme uskoa siihen että Herra pitää meidät turvassa. Pelastusvarmuus on uskon ja toivon varmuutta Herrassa.
7 tykkäystä
En ole lopullista pelastumistani millään argumentilla lukkoonlyönyt. Mutta silti kristitty on kutsuttu etsimään varmuutta, ei epävarmuutta.
Ja meidän pelastuksemme ei ole pelkkää raamatuntulkintaa, vaan käytännöllinen asia.
1 tykkäys
En suinkaan! Uskon, että minulla on ortodoksisen kirkon jäsenenä ja sen sakramentteihin osallistuvana hyvät mahdollisuudet pelastua, mutta varma en voi olla ennen kuin viimeisellä tuomiolla.
Ortodoksisen papin blogista:
"Olen pelastunut, saattaa joku kertoa. Ortodoksinen kirkko pitää väittämää jopa hieman vaarallisena. Siitä usein seuraa kysymys: Oletko sinä pelastunut? Asetelma on ortodoksisen kokemuksen mukaan epäterve. Ylpeys on vaarana ja sitä hyvin kavalalla tavalla.
Ortodoksisessa kirkossa Herra, armahda siis lausutaan kaikille. Ei ole pelastuneita ja ei pelastuneita. Asetelma me ja ne on tässä kohdin vieras ortodoksiselle kirkolle. Kaikki ovat pelastuksen tarpeessa.
Tässä elämässä kaikki siis ovat matkalla. Matkan varrelle voi aina jäädä. Kaikki ikään kuin kurottautuvat, kuten apostoli Paavali asian ilmaisi. Esimerkiksi Paavalin kirje Filippiläisille on erinomaista lukemista tässä aiheessa."
2 tykkäystä
Mutta koska se on yksi kolmesta yllätyksestä, niin se on siis yllätys eikä etukäteen tiedetty ja varma asia. Näin minä tuon lukisin.
Paradoksi. Yllätys, jonka tietää etukäteen. Ei-loogista ilmaisua, joka on totta.
Ymmärrän hra. Lutheria täysin, koska koen itse samoin.
3 tykkäystä
"Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti." (Roomalaiskirje luku 8)
1 tykkäys
Juuri näin. Varmuus toivossa, mutta ei ikään kuin tuomio olisi jo lausuttu.
2 tykkäystä
Muilla ei siis ole niin hyvät mahdollisuudet pelastua? Eli muiden mahdollisuudet pelastua ovat paljon huonommat?
Joh. 3:16 antaa kaikille samat mahdollisuudet pelastua. Kirkkoon kuuluminen ei pelasta ketään. Se voi olla väärän rauhan perusta jollekin. Ei kirkossa myöskään paljoa sellaisia argumentteja käsitellä mihin ihmiset etsivät vastauksia. Kirjastosta voi olla enemmän hyötyä joskus kuin kirkosta.
Jotkut kirkot ovat kuitenkin sitä mieltä, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Useampikin kirkkoisä on kirjoittanut: “Sillä ei voi olla Jumala isänä, jolla ei ole kirkko äitinä.”
1 tykkäys
Hei,
Huomasin tämän keskustelun tarkastaessani Sana papilta -blogin tilastoja. Mukava oli huomata tämä keskustelu.
Kaipa ortodoksinen näkemys asiasta on kahdenlainen. Ensinnäkin: “Pelastusvarmuuden voisi sanoa olevan varmuutta siitä, että Kristus on Vapahtaja.”
Toisaalta pelastus on siis aina Jumalasta ja on hänen armosta. Luulisi tämän olevan vaikkapa luterilaiselle mieleen. Ihminen ei voi omia pelastusta itselleen, vaarana on aina “jäädä taipaleelle” (Hepr. 4:1).
Varmuus on toki yksi asia, mutta usko ja toivo ovat hieman muuta. Ehkäpä sitä voi verrata englannin kielessä sanojen certainty ja trust erilaisuuteen.
Monenlaisia näkökulmia aiheeseen on. Yksi hyvä lähde ortodoksiselle näkökulmalle on hautaustoimitus.
Ystävällisin terveisin.
Lars Ahlbäck
Ortodoksipappi
2 tykkäystä
Minulle on tullut iän myötä yhä tärkeämmäksi se katekismuksessammekin ilmaistu asia että “kirkon yhteinen usko kantaa”. Yhden ihmisen vaellus on horjuvaa ja usko on koetuksella. Tunnustautuessamme Kirkon jäseninä sen yhteiseen uskoon (huom. ei kysymys ole uskomisesta itse jäsenyyteen tai organisaatioon, rekisteriin tms.) liitymme vuosituhantiseen ketjuun. Se luo elämään turvallisuutta ja levollisuutta. Ei tarvitse pinnistää ja ponnistaa uskoa mittareilla mitattavaksi vaan voi olla ihan omana itsenään osa suurta kokonaisuutta, jolla on sekä historiallisesti että aktuaalisti ja universaalisti vankat “hartiat”.
Karrikoiden voisi sanoa, että jos Jumala pelastaa ja pitää uskossa ihmiset aivan yhtä hyvin ilman kirkkoa, miksi hän sellaisen perusti!
Meidän uskomme on kuitenkin alusta asti ollut yhteistä, määriteltyä ja jaettua. Kristuksen ruumis on kuva elimistöstä, ei irrallisista palasista.
Silti on oikein sanoa noinkin, että voi olla väärää rauhaa, ja että henkilökohtainen usko (kuten pienoisevankeliumissa mainittu) on oleellista. Mutta näin Hyvän Paimenen sunnuntaina: meistä pitää huolta Paimen, ja me olemme lampaita. Paimen määrittelee tarpeemme ja vie ruokapaikoille. Laumassa on paremmassa turvassa pedoilta kuin solistisesti vihreitä niittyjä etsiskelevänä.
3 tykkäystä
Kirkon sisäpuolella ei ole itsestäänselvää pelastusta. Pelastus on vain uskon kautta Jeesukseen. On varmaan monia tapakristittyjä, jotka käyvät kirkossa ja kuuluvat siihen, mutta jotka eivät kuitenkaan ole pelastuneita, koska henkilökohtainen usko Jeesukseen pelastajana puuttuu. Kirkko voi toki julistaa pelastuksen sanomaa, mutta se ei ole tae, että kaikki kirkossa kävijät ovat pelastuneita. Minusta tuo sanonta, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta on kiristystä ja ikävää pelottelua. Kirkko voi aina turmeltua niin paljon, ettei siihen enää kannata kuulua. Ja jos joku kirkko opettaa vastoin Raamattua pelastuksesta, niin ei silloin kannata sanoa, että kyseisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Ennemminkin on niin, että kyseinen kirkko hämärtää pelastuksen.
1 tykkäys
Henkilökohtainen usko manifestoituu juuri siinä, että he menevät kirkkoon ja siten pääsevät osalliseksi Jumalan kansaansa kohtaan osoittamasta armosta ja siunauksesta. Omilla tunteilla ei ole mitään väliä, tärkeintä on osallisuus Jumalasta. Tunne omasta uskovaisuudesta tai pelastumisesta ei pelasta ketään.
Niille, jotka omasta mielestään uskovat mutta jotka eivät mene kirkkoon, Jumala sanoo: “Jos kerran uskoit minuun niin miksi et tullut kirkkooni päästäksesi osalliseksi siunauksesta, jonka siellä soin nimeäni palvomaan kokoontuneelle kirkkokansalle?”
2 tykkäystä