Minulle tulee vaikutelma, että ortodoksiselle kirkolle ei ole olemassakaan harhaoppeja.
Oh. Suosittelen istumaan kahville muutaman nuoren ja innokkaan ortodoksin kanssa. Luulosi saattaa muuttua nopeasti.
Oma näkemykseni on että kun on tervettä liikkumavaraa, on vapaus tarkastella harhaoppeja ja pöyristyillä niistä.
Kattia kanssa!
Ylläolevasta linkistä voit lukea varsin mittavasta.
Samat harhaopithan ne nousevat aika ajoin esiin kirkon historiassa:
https://webtuohus.valamo.fi/heterodoksit-ja-ortodoksit/p/9519071628/#description
Meidän tulisi ottaa vakavasti Raamatun sana “seurakunnan kaitsijan - - tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojien väitteet” (Tiit.1:7-9). Raamatun mukaan opissa ei pitäisi olla mitään epäselvää eikä seurakunnan opettajilla pitäisi olla siitä mitään erimielisyyttä.
2 tykkäystä
Olen aina ollut sitä mieltä että tällainen ihmisen pakonomainen tarve olla totuudessa on nimenomaan perisynnin seuraus.
Ei se ole perisyntiä jos sitä ei vaadi muilta 100% hyväksymisen ehtona. Itseltään voi vaatia jyrkkyyttä.
D
Minä en politikoi,niin kuin emeritusarkkipiispamme tässä kirjoituksessaan. Minusta on kamalaa,ettei ekumeenisia suhteita evlut.fi:n kanssa ole katkaistu,vaikka sen piispat sekoilevat pahasti avioliittokysymyksessä. Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa on suhteet olleet poikki jo aikaisemmin, siis ennen Putinin sotaa. Taustalla ovat Konstantinopolin ja Moskovan reviiririidat..
Onhan se noinkin.
Toisaalta voi olla myös perisynnin seurausta jos vaatii itseltään aivan liikaa ja kaatuu vaatimustensa alle.
Raamatun kirjoittajilla näyttää kyllä olevan “tarve olla totuudessa”; sekin on siis perisynnin seuraus; onko se siis syntiä?
Mitä muuten tarkoitat adjektiivilla “pakonomainen”; mistä tiedät, kenen tarve olla totuudessa on pakonomainen ja kenen ei?
Mitä oikeastaan ajattelet kristillisestä uskosta ja elämästä? Pitäisikö sitä totuutta jotenkin karttaa? Ja onko sillä väliä, mitä ihminen uskoo? Millä mielellä sinä sitten yhdyt jumalanpalveluksessa lausuttavaan uskontunnustukseen? Uskotko siihen?
Kristinuskon historiassa ensimmäiset 1700 vuotta mentiin sillä tyylillä, että kukaan ei ehdottanut, että kristillinen oppi olisi jotenkin epävarma tai että totuuden tavoittelussa olisi jotakin pahaa.
2 tykkäystä
Siksi pyydämme viisautta että emme näin tekisi.
D
1 tykkäys
Barbaarisen hyökkäyssodan tuomitseminen on kristillisyyttä. Ei politikointia.
Muutoin olen sitä mieltä, että venäjän ex-ort kirkot tulisi kanonisen lain vastaisena lakkauttaa Suomessa.
Tietty epätietoisuus hiipii mieleen siitä, mistä te lopultakin puhutte (@Diakoni ja @Plautilla). Tekstissä on sensuuntaisia ilmaisuja kuin “pakonomainen”, “vaatia 100-prosenttisesti”, “vaatia jyrkkyyttä”, “kaatuu vaatimustensa alle”, “pyytää viisautta [ettei vaatisi itseltään liikaa]”. Tämä olisi ymmärrettävää, jos puhuttaisiin työsuorituksista, vaikka ojankaivusta tai halonhakkuusta.
Mutta juttuhan lähti liikkeelle opista. Kristillinen oppi taas on Jumalan ihmiskunnalle antama ilosanoma. Kristushan sanoo: “Tulkaa minun tyköni - - niin te löydätte levon sielullenne” (Matt.11:28s.). Miten tämä oppi, joka lupaa meille rauhaa ja lepoa, voisi olla vaiva ja rasitus, torpparin tappotahtinen taksvärkki, jota ei voi ottaa vastaan 100-prosenttisesti?
Vaikka minulla olisi rakkautta niin paljon, että rakastaisin lähimmäistäni siten, että silmäni pullistuisivat päästä ja korvistani valuisi vielä ylimääräisiä rakkauden murusia toisten kulkijoiden poimittavaksi, en sillä ansaitsisi Jumalan edessä mitään. Parhaiten tämän huomaa yrittämällä vapautua luonnollisesta vanhasta aatustaan ja koettamalla rakastaa. Jos uskova on rehellinen omalletunnolleen, niin hän kohta havaitsee ettei se onnistu, ei millään, eli laki ei saa aikaan mitään hyvää kuten Paavali asian ilmaisee. On siis kurottauduttava itsensä ulkopuolelle Kristukseen jossa Jumalan rakkaus on ilmennyt täydellisenä ja omattava tämä rakkaus uskosta ilman tekoja.
1Joh 4:10: “Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”
Kutsumme luterilaisuudessa majorilaiseksi harhaksi sitä, että teot ylläpitävät uskoa.
1 tykkäys
Tietenkin voi. Vastasin Plautillalle, että sen noudattamisessa saa käyttää tervettä järkeä, joka on myös Jumalan lahja. Tunnustuskirjat eivät ole 100% lopullinen totuus. Ne itse myöntävät että lopullinen auktoriteetti on Raamatulla. Luota kyllä aika vakaasti tunnareihin ja opetan niiden mukaan. Ja jotkin asiat, esi. dubstandsi aksidenssi jaottelu on surkea ja tunnereita voi niiden osalta lukea toisinkin.
D
1 tykkäys
Miksi ihmeessä Nikolskin ja Pokrovan seurakunnat pitäisi lakkauttaa?.Ne ovat toimineet Suomessa jo sata vuotta..Ensin ne kuuluivat Konstantinopolin patriarkaatin venäläiseen eksarkaattiin,mutta siirtyivät Moskovan patriarkaattiin 1950-luvulla. Niissä ei ole muuta eroa Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuin ajanlasku. Lue Pyhän Nikolauksen seurakunnan sivulta heidän julkilausumansa Ukrainan sodan johdosta.Molemmissa seurakunnissa on ollut sekä pappeina että kanttoreina ukrainalaisia.Minä olen saanut paljon rakkautta osakseni näiden seurakuntien jäseniltä. Suomalaisuus ei ole haitannut. Eivät he mitään fyletistejä ole.
2 tykkäystä
Kyllä minä erotan käsitteellisesti opin ja evankeliumin. Ja ne eivät ole ristiriidassa.
D
1 tykkäys
Rakkaus ei koskaan katoa! Muistatko kuulleesi sitä?
Kyllä, Jumalan rakkaus ei katoa koskaan.
1 tykkäys
Koska uskollisesti vuodesta toiseen jaksat tästä ansaitsemisesta muistuttaa, muistutan takaisin että ei kukaan luulekaan sillä mitään ansaitsevansa, se nyt vaan on niin että joka väittää rakastavansa Jumalaa, rakastaa automaattisesti myös lähimmäistä. Saman kolikon kaksi eri puolta.
Johanneksen 1. kirjeen neljäs luku onkin hyvä sana tähän aiheeseen. Luetaan vielä vähän pidemmälle.
Jos joku sanoo: “Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija.[…] Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
1 tykkäys
Kyllä, Raamattu kehottaa yhteiskunnalliseen vanhurskauteen joka on seuraus Kristuksen teosta, mutta tämä vanhurskaus ei pelasta meitä, vaan on jo valmiin pelastuksen seurausta, pyhitystä. Jumalan Karitsa oli se joka kantoi maailman synnin, siis Aadamilta perityn synnin, perisynnin. Olisi nurinkurista, että me voisimme omilla teoillamme ansaita Jumalalta vanhurskauden ja siten syrjäyttää Kristuksen ansion. Tekeväthän täysin uskosta osattomatkin ihmiset ulkonaisesti häikäiseviä “rakkauden” tekoja, mutta mitä se hyödyttää heitä jos sydämessä asuu epäusko.
Room 14:23: “kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.”
1 tykkäys