Löysin hyvän kirjan joka antaa paljon taustatietoa näihin ja moniin muihin kysymyksiin koskien Skandinaavista kirkkopolitiikkaa aikana, jolloin Henrikin sanotaan olleen Turussa.
Peter ja Birgit Sawyer: Medieval Scandinavia, from Conversion to Reformation circa 800-1500.
Hieno tietokirja, ja ilmaiseksi ladattavissa.
Viimeisin arkeologinen tieto tukee1100-luvulla tapahtunutta kirkollisen elämän järjestäytymisen asteen muutosta ja sitä että esim. Kaarinaan 1000- ja 1100-luvulla haudatut kristityt olivat paikallista alkuperää.
Aika sympaattista että Facebookin katoliset devootioryhmät muistavat melko tuntematonta, pohjoisen maan pyhää.
Saint Henry
was a medieval English clergyman. He came to Sweden with Cardinal Nicholas Breakspeare in 1153 and was probabldy designated to be the new Archbishop of Uppsala, but the independent church province of Sweden could be established only in 1164 after the civil war was over, and Henry would have been sent to organize the Church in Finland, where Christians had existed already at least two centuries. According to legend, he entered Finland together with King Saint Eric of Sweden and died as a martyr, becoming a central figure in the local Catholic Church. However, the authenticity of the accounts of his life, ministry, and death are widely disputed and there are no historical records of his death nor existence.Bishop, missionary, martyr
Born England
Died Traditionally January 20, 1156 Lake Köyliö in Finland
Canonized Pre-congregation
Major shrine Earlier Cathedral of Turku, today only Catholic Cathedral of Helsinki
Feast January 19
Patronage Catholic Cathedral of Helsinki
https://www.facebook.com/groups/1774168329356929/posts/2018839634889796/
Pitäisi varmaan kirjoittaa tämä omituisiin huvittumisen aiheisiin, mutta “died traditionally” on kyllä aika hupaisa. No, kirves toki on varsin perinteikäs murha-ase.
Sillä tarkoitetaan, että perimätiedon mukaan kuoli 20.1. 1156 Köyliön järven jäällä. Eihän tuossa kirveestä puhuta mitään.
Minusta tuo @Anskutin in tulkinta oli jotenkin hykerryttävämpi.
Lapinlahden lintujen sketsissä juttu meni siten, että Lalli ja piispa olivat pilkkikilpailussa lähekkäin Köyliön järven jäällä. Piispa sai paljon kaloja, Lalli vain pari sinttiä. Välähdys Lallilla: otti kirveen, meni ja löi, otti kalat ja voitti kilpailun.
Otan alle linkatun viestin tänne talteen. Se käsittelee Skandianavian kirkkopolitiikkaa n. vv. 1150-1180.
Muiden harrastelijoiden ja ammattilaishistorioitsijoiden kommentit todella tervetulleita.
Tarkennus Uppsalan hiippakunnan historiaan. Hiippakunta perustettiin 1123 Lundin alaisuuteen ja siitä tuli arkkihiippakunta Ruotsin sisällisodan jälkeen 1164. Juuri kuningas Erik Pyhän ja piispa Henrikin seikkailujen jälkeen. Uppsalan nostamisesta arkkihiippakunnaksi oli keskustelu jo kardinaali Nicholas Breakspearen vierailun aikohin kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta Ruotsin läänitysherrat ja aatelisto ei päässyt sopuun asiasta.
Oma teoriani kuningas Erik Pyhän pyyhkiytymisestä historiasta on se, että hän oli liian kristillinen toimissaan ja yritti kirkon pohjoisen lähetystyön avulla yhtenäistää heimokuningasten hallitsemia Svean ja Götan maata liian nopeasti. Erikiin henkilöityy myös Uppsalan pakanallisen toiminnan loppuminen ja siihen liittyvien rakenteiden muuttaminen kristilliseksi katedraaliksi. Jos Erik Pyhä haluttiin pyyhkiä historiasta, on ilmeistä että piispa Henrikille kävi samoin. Pyyhkiytyminen on voinut aiheutua myös tulipaloista jotka kohtasivat Ruotsin valtiollisia arkistoja myöhemmin, mutta uskoisin että historian häivyttäminen on ollut myös tarkoituksellista.
Uppsalan perustaminen Lundin alaisuuteen oli merkittävää sillä Hampuri-Bremenin arkkihiippakunta, joka oli pitkään pitänyt hallussaan koko kirkollista valtaa Skandinaviassa, joutui antamaan Skandinaviaan alkaa päättää itse puolestaan. Tuolloin oli tapana että maallisella vallalla oli hyvin paljon sanottavaa myös kirkollisiin asioihin. Tätä valtakytköstä alettiin reformoida koko Euroopan Katolisesta kirkosta juuri näihin samoihin aikoihin. Sitä kutsutaan yleisesti sisterssiläisten aloittamaksi reformaatioksi.
Tässä on siis yksi syy miksi Uppsalaan haluttiin perustaa hiippakunta. Lundin kohottua arkkipiispakunnaksi Uppsala perustettiin Lundin alaiseksi, jolloin koko syntyvä yhtenäinen Ruotsi, sekä Henrikin aloittamana Uppsalan yhteyteen organisoitu Suomen puoli siinä mukana, saatiin järjesteltyä Hampuri-Bremenin ulottumattomiin. Motiivi tähän oli se, että Saksalais-Roomalainen keisarikunta oli yhä enenevässä määrin vastapaavien tukija. Tanskan ja Norjan maallisempi motiivi saada omat arkkihiippakunnat oli se, että vahva Saksan keisarikunta oli niille vaarallisempi uhka jos ne olivat myös kirkollisesti keisarikunnan alueen määräysvallassa. Saksassa oli jo vuosisatoja ollut tapana yhdistää kirkollinen ja maallinen valta. Pohjoismaissa taas oltiin juuri tuolloin perustamassa pohjaa nykyisille itsenäisille valtioille.
Henrikin aikalainen Lundin arkkipiispa Eskil joutui jopa Hampuri-Bremenin piispan vangitsemaksi näissä valtaväännöissä, ja lopulta maanpakoon omasta katedrastaan Ranskaan, koska Tanskan kuningas Valdemar alkoi myös vastapaavin kannattajaksi. Kyllä siihen Henrikin Suomeen tuloon ja hänen murhaansa jotain tiettyä säpinää liittyi.
Hampuri-Bremenin arkkipiispa tuolloin, on varsin kiinnostava hahmo poliittisesti. Muutamaa vuotta ennen arkkipiispaksi nousuaan hän jopa naitti oman siskonsa Tanskan silloiselle kuninkaalle Erik III:lle.
Ja ilmeisesti myös lahjoi arkkihiippakunnan valitsemaan hänet arkkipiispaksi lupaamalla perheensä omaisuuden (mikä ei ollut ihan pieni) hiippakunnalle, jättäen näin sisarensa lapset ilman äidin perintöään.
Eli vaikka hän oli Staden kreivi, hän näki arkkipiispuuden hyödyttävän melkoisesti omia pyrkimyksiään.
Ja sitten vielä kommentti siitä miten useat Saksalaisen keisarikunnan alueella sijaitsevat arkkihiippakunnat erosivat meidän nykyisestä käsityksestämme, siitä mitä arkkihiippakunnat ovat.
Termi jota haen, näkyy olevan ruhtinaspiispa, saksaksi fürstbischof, englanniksi prince-bishop.
Tähän titteliin johtava kehitys oli pitkä ja monipolvinen, mutta siihen tutustuminen lisäsi ainakin omaa ymmärrystäni kirkkopoliittisista tapahtumista tuhatluvun vaihtumisen molemmin puolin.
Tällaista hallintotapaa kritisoitiin ankarasti pyrkimyksissä uudistua, joita olivat mm. clunylainen, gregoriaaninen ja sisterssiläinen reformaatio.
Lainaan taas Wikipediaa ja muistutan että Wikipediaan tulee aina suhtautua kriittisesti. Suomeksi artikkeli on tynkä. Englanniksi paljon kattavampi.
Nyt tullaan jo lähelle niitä asioita joita käsiteltiin Saksan talonpoikaiskapinan ja Lutherin vaiheiden yhteydessä.
Ruhtinaspiispa (saks. Fürstbischof) on Saksassa aiemmin käytössä ollut arvonimi, jonka valtio myönsi sellaisille katolisille piispoille, jotka olivat myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan (962–1806) valtakunnanruhtinaita. Mainzin, Trierin ja Kölnin ruhtinasarkkipiispat olivat myös vaaliruhtinaita.
In the West, with the decline of imperial power from the 4th century onwards in the face of the barbarian invasions, sometimes Christian bishops of cities took the place of the Roman commander, made secular decisions for the city and led their own troops when necessary.
Prince-bishop - Wikipedia
Hyvä artikkeli, luostareiden osuudesta eurooppalaisen valtapolitiikan ja kirkollisen vallan nykyaikaistamisesta.
The Monks who Made Europe - Broadstreet
Se, miten tämä kaikki liittyy Henrikiin, on osoittaa, että hiippakuntien perustaminen ja piispojen nimeäminen tuona aikakautena oli valtapeliä, jossa ei kaihdettu edes murhia. Erik Jedvardssonin kilpailijoilla ja vastustajilla olisi ollut motiivi murhauttaa Erikin valtapyrkimyksiin assosioituva valittu, mutta vihkimistä odottava, uusi Uppsalan arkkipiispa, tilanteessa jossa Götan ja Svean maan hallinnasta ja yhdistämisestä käytiin sisällissotaa.