Joululoma ollut taas mukava tekosyy vähän lueskella historiaa.
Internetin syövereistä tuli vastaan kiintoisa kirjoitus joka sivuaa Turun, Uppsalan, Lundin ja Hamburg-Bremenin kirkollista toimintaa 12. vuosisadalla.
Kirjoittaja kuvailee kirkkopoliittisen tilanteen, joka jää suomenkielisessä Henrik-tutkimuksessa vähälle huomiolle.
Scandinavian church politics in the 12th-century were fraught with internal as well as external conflicts. First of all, it was deemed vital for Eskil and his Cistercian party to avoid the sliding-back of Scandinavia into the hands of the Bremen-Hamburg; and being forced, accordingly, to embrace the lukewarm German attitude towards the question of the balance between the regnum and the sacerdotum. Having lived through the events from 1075- 1122, Bremen carefully nourished the truce. The Cistercians would have none of this.
Secondly, Eskil was – probably inspired by the English church organisation – also mindful of preserving his status as primo inter pares among the Norwegian and Swedish Archbishops. And finally, he was closely affiliated with the Cistercians in France and their reform movement, of which Becket was the star par excellence.
Was Thomas Becket a Controversial Saint in Scandinavia? — Medieval Histories
Kirjoittaja myös jakaa oman käsitykseni siitä että tuon ajan Skandinavia ei ollut kirkkopoliittisessa mielessä takapajula.
In the 12th-century, Scandinavia was no backwater. Lively contacts to France were established to the Cistercians and the Victorines, while diplomatic and political connections and networks were established and nourished through letters, sendings, and face-to-face meetings. The elite not just knew of each other; they knew each other from letters and personal encounters. Thus, both Becket and Eskil were present at Sens at the consecration of Stephen from Alvastra as the future Archbishop of Sweden. It has been suggested Stephen was of English origin. Also, a letter has been preserved from Becket to the Danish King, probably penned by Herbert of Bosham. Other correspondence between John of Salisbury – another of Becket’s supporters – and Absalon has been preserved.
Likely, the rumour of the events in Canterbury in 1170 arrived at the Danish shores inside months, if not weeks. The question is: what was the Danish and Scandinavian “take” on the events?
Näiden pohjalta minua jää kiinnostamaan piispa Henrikin legendassa Lallin ja hänen vaimonsa Kertun henkilöllisyydet. Laurentiuksen ja Gertrudin suomalaiset vastineet kuulostavat kristillisellä ja germaanisella nimellä nimettyjen, mahdollisesti ulkomaalaistaustaisten henkilöiden, nimiltä. Köyliössä perimätieto kertoo Lallilla olleen kellarin. Oliko kellari kel-air, kelttiläinen kirkko? (Mauri Virtanen: Kulttuurimme juuret, uusi näkökulma kristinuskon tulosta Suomeen s. 47) Maassamme vaikuttaneet englantilaistaustaiset lähetystyöntekijät, joiden kynästä tarina Henrikistä ja Lallista on meille siirtynyt, olisivat tuota sanaa käyttäneet. Oliko Mikko Heikkilän kirjassa Henrikiksi epäilty Saksan maalta tullut lähetystyöntekijä kuitenkin Henrikin sijasta Laurentius, jolla oli Gertrud-niminen taloudenhoitaja, ja joka ei halunnut maksaa Rooman paaville Pietarin penninkiä, koska oli itse Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan, Fredrik Punaparran ja hänen suosimiensa vastapaaviehdokkaiden kannattaja. Legendan kirjoittaja mainitsee Kertun Lallin vaimoksi mikä sopiikin tähän teoriaan sillä tavalla, että beckettiläis- ja sisterssiläisreformisympatioita tunteneilla englantilaislähtöisillä kirkon miehillä olisi ollut motiivi panetella korruptoituneina pitämiään saksalaislähtöisiä kirkon miehiä myös epäsopivista suhteista.
Kun piispa (?) Henrik oli kuollut Köyliönjärven jäällä, Ranskan Sensissä, missä paavi Aleksanteri piileksi vastapaavin kannattajia, vihittiin Uppsalan arkkipiispaksi niin ikään englantilaistaustaiseksi epäilty Stefan, Alvastran sisterssiläisluostarista. Paikalla olivat sekä Eskil, Lundin arkkipiispa että Thomas Becket, joka tapettiin alttarilleen 6 vuotta myöhemmin.