Niinpä. Evlut kirkko vihkii edelleen kaikista avioliitoista lähes puolet. Jos kirkko luopuu, siviilivihkimisten vuosittainen määrä tuplaantuu. Tämä on melkoinen lisäkulu maistraateille, Kirkon osuus on laskeva, koska niiden parien määrä, joissa vähintään toinen on rippikoulun käynyt evlut ja toinenkin jonkin kristilllisen kirkon jäsen, vähenee nopeasti. Tähän saakka on kuitenkin arveltu, että kirkon osuus pienenee sen verran hitaasti, että siviiliviihkimispuolta ehditään rauhassa kasvattaa.
Jos evlut kirkko luopuu, maistrattivihkimiseen tipahtaa lähes koko vihittävien joukko. Ortodoksikirkon ja muiden vihkivien yhdyskuntien vihkimisoikeus loppuu samalla jokseenkin varmasti, koska näiden vihkimisten määrä on niin pieni, että koko homma on ehdottomasti selkeintä ja taloudellisesti edullisinta hoitaa siinä tapauksessa kokonaan henkikirjoituspuolella. (Tämä ei tietenkään estä niitä kirkkoja, joissa avioliitto on sakramentti, vaatimasta omilta jäseniltään kirkollista vihkimistä. Sitä vain ei sitten hyväksytä maallisen lain tarkoittamaksi avioliitoksi, vaan täyttä avioliittoa sekä maallisessa että hengellisessä mielessä haluavien täytyy mennä vihille sekä siviilissä että kirkossa.)
Tästä seuraa pomminvarmasti jokin siunauskäytäntö luterilaisessa kirkossa, koska luterilaisessa kirkossa ei ole mahdollista päättää, että yhteiskunnan lakien mukaan solmittu avioliitto ei olisi kirkossa sellaisenaan pätevä. Siunauksen kieltäminen osalta vihittyjä avioliittoja esim. sukupuoliperusteella ei onnistu. Vaikka kirkolliskokouksen enemmistö kannatttaisi tällaista kieltoa (mikä ei ole todennäköistä), määräenemmistöä ei varmasti pääse syntymään.
Konservatiivilaidan olisi hyvä laskea tarkkaan, mitä oikeudesta luopuminen maksaa. Ei vain maallisessa rahassa, vaan ennen muuta niinä avioliittoina, joissa kysymyksiin ei enää vastata kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa. Avioliitolle on eduksi, että se ymmärretään vakavaksi, jopa pyhäksi tehtäväksi.