Niin. Mitäpä sitä voidaan muuta kun maksaa vain ja maksaa.
Valtion avustukset voisi poistaa, jos ei isyyttä selvitetä ja isälle määrätä ruokkoja maksettavaksi. Muutenkaan valtion ei pidä olla mikään llasten elättäjä, vaan se kuuluu vanhemmille ja heidän kuuluu se maksaa ja hoitaa.
Helpommin sanottu kuin tehty, kun puhutaan köyhistä perheistä tai yksinhuoltajaäideistä. Hyvinvointivaltion perusajatuksena on taata kohtuullinen taloudellinen turva yhteiskunnan vähäosaisimmille. Tuista leikkaaminen osuu pahiten kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, ja vaikuttaisi tässä tapauksessa kaikkein eniten lapsiin itseensä, mikä ei taas missään kuviossa ole oikeudenmukaista. Parhaassakin tapauksessa kyseiset lapset joutuisivat elämään puutteessa - pahimmassa tapauksessa he eivät pääsisi syntymään ollenkaan, vaan vaikeasta taloudellisesta tilanteesta johtuvat abortit lisääntyisivät entisestään.
Tukien poistamisen sijaan niitä voisi toki karsia perheen tulojen ja lapsimäärän mukaisesti, ja tukea valtion toimesta vain niitä perheitä ja äitejä, jotka eivät varmuudella pärjää ilman.
On vähän eri asiasta kyse. Ihmisiä ei pitäisi totuttaa holtittomuuden ja petollisuuden tuottamaan taloudelliseen hyvään. Valtio ei ole iso rinta, josta valuisi maitoa määrättömästi. Kelan väistyvä johtaja Liisa Hyssälä puhui oikein viisaita.
No, tässä ollaan ylimmässä kerroksessa hississä ja vaijeri on katkeamaisillaan, kohta alkaa putous kuilun pohjalle. Siellä ei ole kivaa kellään.
Isät pitäisi kyllä saada paremmin vastuuseen siittämistään lapsista, siinä @cymbus on ihan oikeassa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, mihin @Nienna kin tuossa hieman vihjaili: aborttien määrä ja äitien sosiaaliturvan taso ovat maailmanlaajasti vertailtaessa selvästi suhteessa toisiinsa.
Komppaan arvioita, joita teki @cymbus vaikkapa hissivertausta käyttäen tuossa ylempänä.
Kohteliaimmin tiedustelen, mitä tarkoittaa “ei kuulunut hänelle”.
Hän oli kuitenkin oman porukkansa se, jonka olisi pitänyt se allekirjoittaa.
Mulle sinänsä ihan sama, kun en voinut hyväksyä tuollaista lipeämistä muutenkaan.
Mites on?
Eikö isien mahdollisuutta huolehtia lapsistaan ole vaikeuttamassa hyvin usein sosiaaliturva, emansipaatio ja herkkyys avioeroon? Mies on varsin usein alakynnessä kun nainen ottaa lapset ja lähtee rakentamaan identiteettiään.
.
Muuan isä oli sosiaalitätien luona keskustelussa - tilanteessa jossa ei sitten kuitenkaan keskusteltu. Oli kysymys ala-ikäisen lapsen tapaamisoikeudesta ja huoltajuudesta.
Tapaamisen pääteema oli ollut se, onko isällä uutta naisystävää tai vaimoa. Se pitäisi kuulemma olla, ettei tytärtä ruveta käyttämään hyväksi.
Tämä oli koulutetun psykologin mielipide ja tapaamisen ainoa keskusteltu aihe. Sen piti olla arviotilanne huoltajuusasiassa. Aivan turha oli puhua, että suhtautuu periaatteessa kielteisesti avioeroon ja uudelleen avioitumiseen.
Niin moni isä ei pääse huolehtimaan lapsistaan.
Kyllä Ratzinger silloin oli avainasemassa siinä YJV-jutussa.
Luin tämän asian kesällä muistaakseni STI:n lehdestä Kulmakivi.
Lapin Kansan uutinen avioliittolain juridiikasta
Sukupuolineutraali avioliittolaki ei Kirkkohallituksen teettämän selvityksen mukaan muuta kirkon oikeutta päättää itse vihkimiskäytännöistään.
Neljä oikeusoppinutta teki oikeudellisen selvityksen ensi maaliskuussa voimaan tulevan avioliittolain vaikutuksista kirkolle. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi sen tänään. Kaksi täysistunnon jäsentä jätti päätöksestä eriävän mielipiteen.
Selvityksen mukaan laki ei tuo papeille velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon. Jos pappi kuitenkin vihkii samaa sukupuolta olevia avioliittoon lakimuutoksen jälkeen, avioliitto on selvityksen mukaan oikeudellisesti pätevä, jos vihkimisessä on noudatettu avioliittolaissa säädettyjä ehtoja ja muotoa.
Oikeusoppineiden mukaan papin vihkimästä samaa sukupuolta olevien avioliitosta ei tule vihittäville mitään seuraamuksia. Papin virkavelvollisuuden vastaisen teon käsittely ja arviointi mahdollisista seuraamuksista kuuluu sen sijaan tuomiokapituleille.
Aika hämmästyttävää, että pari henkilöä on vastustanut lopputulosta, jossa ev.-lut. kirkolla säilyy yhä oikeus määritellä itse oma avioliitto-oppinsa! Ajattelevatko he, että eduskunta päättää, miten kirkossa uskotaan ja opetetaan? Tai ehkä heillä on ollut jotain muita syitä olla erimieltä selvityksen tuloksesta.
Wirsi 524
.Suruton, synnistäs, ah koskas lakkaat?
Kuink’ kauvan siinä murheetonna ma-
kaat? Ah herää, herää! aik’ on havata, Viel’ lau-
pias tahtoo olla Jumala.
Hartaasti herättää sua ääni Herran, Ja tiel-
leen pyytää sua monen kerran; Jo kauvan kyllä olet
viipynyt; Tee pian katumus ja joudu nyt!
Kun armon aika viimeinen pois kulkee, Ja
Herra taivaan oven kiinni sulkee, Ei auta sitten enää
katua, Vaan täytyy helvettihin vajota.
Siis muista, että kuolevainen olet, Ja kuhun
joudut, synnissäs jos kuolet! Herransa tykö hurskaat
tulevat, Vaan pahat kadotukseen painuvat.
Elämäs on kuin tyhjä, tomu, tuoksu, Ja heku-
mas kuin liukas virran juoksu, Sun kauneutes kuin
multa maalattu, Ja tavaras kuin savi silattu
Tässä LHPK:n piispan kannanotto asiaan.
Tässä Inkerin kirkon lausunto asiasta.
Mitenköhän Inkerin kirkon ja evl.fi suhteiden käy? Deklaraatiossa sanotaan mm:
"…Inkerin kirkko pidättää itsellään oikeuden tarkastella uudelleen ja yksipuolisesti katkaista yhteistyön sellaisten kirkkojen ja organisaatioiden kanssa, jotka historiallisesti kuuluvat luterilaiseen traditioon, mutta sallivat samaa sukupuolta olevien ihmisten liiton vihkimisen tai tällaisessa suhteessa elävien Kirkon virkaan asettamisen. "
Suomen kirkollinen media on ollut tästä kovin hiljaa.
Lukaisin nyt tuon varsinaisen piispojen selonteon, ja tämä kohta herätti hivenen huvittuneisuutta:
Luterilaiset arvostelivat aikansa katolista kirkkoa avioliiton merkityksen vähättelystä.
Varmasti arvostelivat ja ehkä osittain aiheellisestikin (en tiedä, mutta leikitään ainakin).
Mutta nykytilanteeseen verrattuna koin tuon (historiallisen) väitteen (kyllä, anakronismin vaara) aika absurdina. Ja joo, monessa “katolisessa” maassa tilanne ei ole yhtään sen parempi kuin Suomessa. Mutta ainakaan enää katolista kirkkoa ei tuosta voisi kritisoida.
Taivahan tosi. Paljon on vettä virrannut Vantaassa noiden aikojen jälkeen.
Silloin haluttiin muistuttaa siitä, että on se avioliittokin hengellinen sääty ja vieläpä mitä siunatuin sellainen. Selväsanaisesti siihen oli sekä Jumalan käsky että siunaus. Mutta nykyisin tuo käsky on tehty tyhjäksi luterilaisessa maailmassa perhesuunnittelulla, individualismilla, hedonismilla ja kapitalismilla. Vanhat kirkot on pystyneet pitämään paremmin kiinni Genesiksestä kuin liberaalieksegetiikan valtaama luterilaisuus. Itse me siitä kärsimme…
Mää olisin kyllä tosta perhesuunnittelujutusta eri mieltä. Mun mielestä se on hyvinkin luterilaisuuden ja kristinuskon mukainen innovaatio, koska se mahdollistaa aviopuolison tarjoaman tuen elämässä myös sellaisille ihmisille, joilla ei esim. terveydellisten syiden takia ole kapasiteettia huolehtia lapsista. Ilman perhesuunnittelun mahdollisuutta tällaiset ihmiset joutuisivat elämään yksin, koska ei ole vastuullista tuottaa jatkuvalla syötöllä lapsia elämään huonolla hoidolla tai toisten huolehdittavana. Luotettavan perhesuunnittelun takia avioliitto mahdollistuu esim. kehitysvammaisille ja mielenterveysongelmaisille, ja ihmisille joiden fyysinen terveydentila ei kestä raskautta ja synnytystä.
Luther tosin puhui avioliitto-opetustensa yhteydessä myös synnyttämisestä velvollisuutena ja Jumalan tahtona, mutta tämä oli varmaankin siksi, että luotettavaa ehkäisyä ei siihen aikaan ollut. Oli tarpeen rohkaista ihmisiä menemään naimisiin, ja tämä liittyi siihen. Voi olla, että joku olisi hakeutunut luostariin ainakin osittain synnytyspelon takia, mutta luostarielämästä ei sitten olisikaan tullut mitään. Tämän näkisin kontekstina Lutherin ehkäisypuheille.
Ööh sanon nyt tähänkin. Millä logiikalla? Onhan sillä muutakin funktioita kuin lisääntyminen.
Täällä viitattiin jossakin ketjussa synodaalikokouksen antiin.
Kokonaan jäi huomiotta Arkkihiippakunnan synodaalikokouksessa pidetty ansiokas esitelmä, jonka otsikkona on
"Lutherin ristin teologian näkökulmasta…"
Tämä TT Kai Kopperin esitelmä perstuu Lutherin ns. Heidelbergin teeseihin.
niissä keskitytään ristin teologiaan.
Alkuna on tämä 2. Mooseksen kirjan katkelma:
(Ex 33:12-34:9, erit. 33:18-23).
18 Silloin Mooses sanoi: “Anna siis minun nähdä kunniasi.” 19 Herra sanoi: “Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve*. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” 20 Herra sanoi vielä: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” 21 Sitten Herra sanoi: “Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. 22 Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23 Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”
Ehkä merkittävin viesti tässä Raamatun kertomuksessa on, että ihminen on ihminen ja Jumala on Jumala. Ihminen on rajallinen ja vajavainen olento eikä hän kestä nähdä Jumalan kirkkautta. Ihmisen on siis tyydyttävä yksinomaan siihen, mitä Jumala hänelle suostuu ilmoittamaan.
Ristin teologian kannalta ehkä tärkein Raamatun teksti on perinteisesti ollut Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille (I Kor 1:18-31, samasta myös luvussa 2 ja myös Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa).
”18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 19 Onhan kirjoitettu: – Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. 20 Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? 21 Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. 22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. 23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, 24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 25 Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. 26 Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. 27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.
Kirjeessään Paavali korostaa, ettei Jumalaa opita tuntemaan viisauden perusteella, sillä maailman viisaat ovat väärinkäyttäneet Jumalan luomistöissään osoittamaa viisautta. Tämän vuoksi Jumala on päättänyt kertoa oman viisautensa hulluuden kautta, ristin hulluuden, joka on viisaampaa kuin ihmisten viisaus.
Paavalin mukaan ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Paavali siis korostaa Jumalan toimivan toisella tavalla kuin ihmiset olettavat. Jumala ei ole kiinnostunut viisaudesta tai arvokkaasta, vaan hän on valinnut vähäpätöisen, heikon. Jumalan näkökulmasta arvokkaita asioita ovat aivan toisenlaiset seikat kuin ne, mihin me luonnostamme kiinnitämme huomiota.
Tuomo Mannermaa on suomentanut muutamia näistä Heidelbergin disputaation teeseistä:
”(19) Hän ei ansaitse teologin nimeä, joka katsoo Jumalan näkymättömiä ominaisuuksia luotujen välityksellä ymmärrettyinä. Tämä käy ilmi niistä, jotka Roomalaiskirjeen 1. luvun mukaan menettelivät siten ja joita Apostoli kuitenkin kutsuu tyhmiksi. Jumalan näkymättömät ominaisuudet ovat voima, jumaluus, viisaus, vanhurskaus, hyvyys jne. Minkään näistä tietäminen ei tee arvolliseksi eikä viisaaksi.
(20.) Sen sijaan teologiksi kutsutaan ansaitusti itä, joka ymmärtää Jumalan näkyvät, selkäpuolen ominaisuudet kärsimysten ja ristin kautta nähtyinä. Jumalan selkäpuolen eli näkyvät ominaisuudet, so. ihmisyys, heikkous ja hulluus, ovat vastakohtia hänen näkymättömille ominaisuuksilleen; 1. Korinttolaiskirjeen 1. luvussahan näitä ominaisuuksia kutsutaan Jumalan heikkoudeksi ja hulluudeksi. Sillä koska ihmiset väärinkäyttivät luomisteosta saatavaa Jumalan tuntemista, Jumala tahtoi puolestaan tulla tunnetuksi kärsimyksissä ja hylätä tuon näkymättömiä koskevan viisauden, joka saavutetaan näkyvää koskevan viisauden avulla, jotta näin ne, jotka eivät palvoneet luomisteoistaan ilmeistä Jumalaa, palvoisivat kärsimyksiin kätkettyä Jumalaa, niin kuin 1. Korinttolaiskirjeen 1. luvussa sanotaan: ’Koska Jumalan viisaudessa maailma ei tuntenut Jumalaa viisauden kautta, Jumala näki hyväksi saarnan hullutuksen avulla tehdä terveeksi ja pelastaa uskovat.’
Niinpä kenelläkään ei ole kylliksi eikä ketään hyödytä Jumalan tunteminen kunniassa ja majesteettisuudessa, ellei hän tunne häntä ristin alennuksessa ja häpeässä. ’Niin hän hävittää viisasten viisauden’ jne., ja niin kuin Jesaja lausuu: ’totisesti sinä olet salattu Jumala’. Niinpä Johanneksen 14. luvussa Filippuksen sanoessa kunnian teologian mukaisesti: ’Näytä meille Isä’. Kristus veti hänet takaisin ja palautti hänen lentävän ajatuksensa etsiä Jumalaa muualta sanoessaan: ’Filippus, joka näkee minut, näkee myös minun isäni’. Ristiinnaulitussa Kristuksessa on siis tosi teologia ja Jumalan tuntemus…
(21) Kunnian teologi sanoo pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, ristin teologi sanoo, miten asia on. Tämä käy ilmi siitä, että kun kunnian teologi ei tunne Kristusta, hän ei tunne kärsimyksiin kätkettyä Jumalaa. Siksi hän pitää toimintaa ja tekoja parempina kuin kärsimystä ja vaikuttamisen kohteena olemista (passio); kunniaa parempana kuin ristiä; voimaa parempana kuin heikkoutta; viisautta parempana kuin tyhmyyttä ja yleisesti hyvää parempana kuin pahaa.”
Olen samaa mieltä. Kristillinen avioliitto on ensisijaisesti kilvoittelumuoto, jossa pyrkimyksenä on Kristuksen kaltaiseksi tuleminen omaa tahtoa kuolettamalla puolisolleen kuuliaisena olemisen avulla. Sen ensisijainen tarkoitus ei ole lasten saaminen. Kukaan ei pelastu lapsia saamalla. Lasten on tarkoitus syntyä avioliitossa eläville vanhemmille, mutta niitä syntyy vain, jos Jumala sen suo.
Avioliiton voi kaikin mokomin solmia, vaikka ei voisi saada lapsia tai vaikka ei olisi aikomusta yrittää hankkia niitä. Sen sijaan avioliittoa ei tule solmia, jos ei ole halua kilvoitella puolisonsa tahtoon kuuliaisesti alistuen ja omaa itsekästä tahtoaan kuolettaen. Jos aikoo jatkaa itsekästä elämäänsä myös avioliitossa, silloin on parasta olla menemättä lainkaan naimisiin - vaikka sitten kuinka haluaisi saada lapsia.
Lapsettomat avioparit eivät ole yhtään sen huonompia tai vähemmän kristillisiä kuin lapsia saaneetkaan avioparit. Voi olla päinvastoinkin: lasten saaminen johtaakin puolison kunnioittamisen sijaan siihen, että henkilön pahimmat puolet kuten kontrolloimisen ja vallanhalu tulevat pintaan palvelemisen, kunnioittamisen ja kuuliaisuuden sijaan. Silloin vanhemmuudesta ei ole kilvoittelijalle mitään hengellistä hyötyä, vaikka lapset saattaisivatkin aikanaan tuoda aineellista turvaa elämään.
Ei pliis näin pitkiä romaaneja. Tai nyt edes quote-tagien käyttöä ja lähteen mainintaa.