Tässä keskustellaan YJV:n asemasta.
Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta -asiakirja
Katso myös: Kirkon virallisia asiakirjoja ja lausuntoja
Kaikenlainen poikkeaminen kirkon traditiosta, jota kristittyjen enemmistö pitää oikeana on tietysti jotain, mikä vaikeuttaa ekumeniaa. Miksi luoda uusia erottavia asioita, kun vanhojakin riittää ja osassa niissä on jopa tapahtunut myönteistä kehitystä?
Yksi syy voi tietysti olla, että meikäläisissä ekumeenikoissa on myös porukkaa, joka aidosti uskoo vaikutuksen voivan kulkea toiseen suuntaan. Naispappeus ja homoliitot ovat “tasa-arvoisina” oven takana kaikkialla ja sitten asia ei ole ongelma, vaan me voimme olla esikuvina siinä, miten hienosti asiat sujuvat. Sitäpaitsi ääniä on, jotka vaativat yhteistyötä nimenomaisesti liberaalien siipien kanssa, vaikka ne tietysti ovat marginaalia.
Suomessa on sellainen tilannekin, että meillä iso osa konservatiivisemmista kristityistä on tai on ainakin aiemmin ollut jopa fanaattisen antiekumeenisia, tämä on tyypillistä viidesläisille, jotka ovat jakaneet käsityksen ekumeniasta suurena Baabelin porttona, jossa ollaan menossa antikristus-paavin johtamaa porttokirkkoa kohtaan. Luterilaisemmin orientoituneet taas ovat halunneet hautautua tunnustuskirjojen ja Lutherin juttuihin. Konservatiivinen korkeakirkollisuus on meillä ollut heikompaa kuin muualla.
3 tykkäystä
Toisaalta. Roomalaiskatolinen kirkko on viimeksi virallisesti vetäytynyt ekumeenisista ponnisteluistaan luterilaisten kanssa. Luterilainen Maailmanliitto ei näkemyksen mukaan ollut kompetentti. Siitä on jo jokunen vuosi.
Maalistuneelle evlut kirkon jäsenelle ekumienia on varmaan ihan kiva tai saman tekevä asia, konservatiivisempi ei taas haluaisi myydä esikoisoikeuttaan mistään nimellisestä sopimuksesta, joka ei hengellisessä mielessä tuo yhtään mitään.
Ei Rooman kirkko ole vetäytynyt. Juurihan on tulossa paavin vierailu Lundiin reformaation muistovuonna. Sitä varten on mm. laadittu Vastakkainasettelusta yhteyteen -dokumentti.
1 tykkäys
Mutku, mutku… se paavin lausunto Luterilaisedsta Maailmanliitosta, sitä edellisen paavin, meinaan, ei ollut oikein nätti. Eikä Ratzinger pannu nimeään alle… julistukseen vanhurskauttamisesta.
Sitä, niinku meinaan, niinku.
Julistus on allekirjoitettu 1999. R. ei ole sitä allekirjoittanut, koska se ei kuulunut hänelle. R. puhui kyllä useinkin kauniisti luterilaisista, tietysti oman kirkkonsa näkökulmasta käsin.
Kyllä Ratzinger silloin oli avainasemassa siinä YJV-jutussa.
Luin tämän asian kesällä muistaakseni STI:n lehdestä Kulmakivi.
Ei tainnut olla.
(moderaattorin tekemä kopioviesti)
Tarkistin asian:
"Vasta Luterilaisen Maailmanliiton jo hyväksyttyä yhteisen julistuksen Rooma puhui. Uskonopin kongrekaatio antoi vasstauksensa 25.6 (huomaa, että päiväys on sama, jolloin luterilaiset 1530 antoivat Augsburgin tunnustuksensa).
Sitä johti silloinen kardinaali (myöhemmin paavi) Josef Ratzinger. Hänen johdollansa yhteinen julistus hylättiin. Erityisesti torjuttiin luterilainen “samalla kertaa syntinen ja vanhurskas”. Tästä kaikesta syntyi valtaisa kohu. Ekumeeninen “hypetys” muuttui tyrmistykseksi. Kirkkojen väliset pitkälliset keskustelut olivat päättyneet umpikujaan.
Alkujärkytyksen liennyttyä ruvettiin työstämään yhdessäntäydentävää julkilausumaa, jossa uusien sanallisten muotoilujen avulla pyrittiin löytämään jokin ulospääsy pattitilanteesta. Näistä keskusteluista syntyi edellä mainittu llisäselvitys (ns. Annex) sekä myöhemmin allekirjoitettavaksi tarkoitettu lyhyt yhteenveto (Official Common Statement).
Tällainen lopputulos ei kuitenkaan tuonut lopullista ratkaisua… umpikujaan.
alkuperäisen… tultua torjutuksi…Luterilaisella Maailmanliitolla ei ollut enää valtuuksia…
Samoin yhteisen julistuksen tai sitä seuraavien… lisäasiakirjojen vahvistus on roomalaiskatolisen kirkon puolelta jäänyt pahasti puolitiehen. Alekirjoituksesta vastasi kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston puheenjohtaja, kardinaali Edward Cassidy. Sillä allekirjoituksella ei kuitenkaan ole mitään juridista merkitystä Vatikaanin hierarkiassa… erilaiset neuvostot voivat antaa suosituksia eri asioista, mutta niiden todellinen valta ei riitä pidemmälle.
LML sai tästä tuiman muistutuksen kun paavi vähän myöhemmin julkaisi kuuluisan asiakirjan “Dominus Iesus”. Siinä hän korkeimmalla arvovallalla asettaa kyseenalaiseksi koko luterilaisen maailmanyhteisön aseman ja olemassa olon…
Lisäksi yhteisen julistuksen teologista arviointia vaikeuttaa vakavasti se epäämätön tosiasia, että nykyinen tekstimuoto ei ole tarkalleen sama kuin siinä asiakirjassa, jonka Luterilainen Maailmanliitto aikoinaan lähetti jäsenkirkoillensa hyväksyttäväksi…
…Trenton roomalaiskatolisen kirkolliskokouksen nimenomaan vanhurskauttamista koskeva päätös julistaa kiroustuomion (anathema) kaikille niille, jotka hylkäävät opetuksen kiirastulesta epäraamatullisena. Se kiroustuomio ei käy kohteettomaksi edes yhteisen julistuksen valossa!
Mutta se käy tietysti täysin merkityksettömäksi sille, joka uskoo evankeliumin Kristuksen täydellisestä ja iäti kelpaavasta sovituksesta iankaikkiseksi autuudeksemme.
(Lainaus: Timo Laato: “Uskonpuhdistuksen juhlavuotta kohti”. Kulmakivi 3/2016)
1 tykkäys
[quote=“cymbus, post:464, topic:323, full:true”]
Julistus on allekirjoitettu 1999. R. ei ole sitä allekirjoittanut, koska se ei kuulunut hänelle. R. puhui kyllä useinkin kauniisti luterilaisista, tietysti oman kirkkonsa näkökulmasta käsin.
[/quote]'
Yxinkertainen on oikeassa Julistuksen hyväksymiinen oli uskonopin kongregaation asia, ja Ratzinger oli sen johdossa tuolloin. Eli nimen omaan olisi ollut allekirjoittaja. Julistuksen hyväksymisprosessin alussa ilmoitettiin, että sen hyväksyvät kongregaatio ja paavi yhdessä, sittemmin puhuttiin pelkästä kongregaatiosta.
Tässä on nyt 2 erilaista tulkintaa.
TT Timo Laaton Kulmakivessä ja sitten tämä jonka teki @cymbus.
Laato minusta hyvin seikkaperäisesti tuo esille sen, että uskonopin kongregaatio jätti asian hyväksymättä, ja sitten koko prosessi muuttui kun ruvettiin tekstiä muuttamaan tms. Ratzinger oli silloin todella ko. konregaation johdossa.
Ketju oli suljettuna teknisten korjausten vuoksi. Ne on nyt tehty ja keskustelu voi jatkua.
Reformoitujen kirkkojen maailman yhteisö on nyt liittynyt katolisten, luterilaisten ja metodistien joukkoon.
Hieno juttu.