Niinpä. Mikä on “vihkimisen” ja “siunaamisen” teologinen ero luterilaisittain. Juridisestihan ero on. Mitenkä muuten maissa, joissa on pakollinen siviilivihkiminen? Miten esim. Saksan luterilaiset menettelevät, minkä toimituksen saa maistraatissa pistäytynyt pari ja millä ehdoin? Millainen kaava?
Avioliittoahan ei tee papin aamen, vaan sen tekee puolisoiden päätös solmia aviollinen suhde. Meillä tuntuu olevan avioliiton siunaus jonkinlainen lohdutuspalkinto niille, jotka eivät saa kirkollista vihkimystä. Mutta mikä teologia tämän kaiken taustalla on? Minusta tuntuu, että aika heikko. Ja jokatapauksessa pitäisi päättää jonkinlaiset ehdot siunaukselle. Vai siunattaisiinko jatkossa vaikka kaksi hindulaista?