En tiedä nykyistä tilannetta, mutta keskiajalla roomalaiskatolinen kirkko on vihkinyt pariskuntia myös salaiseen avioliittoon, niin että vain kaksi todistajaa on tiennyt avioliitosta. Ortodoksinen kirkko sen sijaan on aina vaatinut, että avioliitto on julkinen ja laillinen. Itä-Rooman valtakunnassa kirkko toimi ainoana vihkijäviranomaisena jo 700-luvulla ja se myönsi myös tarvittaessa avioerot.
Kysytäänkö teillä nykyisin kodinsiunausta tilaavalta seurakuntalaiselta onko hän avio- vai avoliitossa tai ehkä rekisteröidyssä parisuhteessa? Meillä ortodoksisessa kirkossa ei kysytä, vaan kodinsiunaus toimitetaan kaikille sitä pyytäville.
En tiedä onko tuossa nyt “aivan uutta näkökulmaa”. Kyllä olen tavannut sellaista pohdintaa muuallakin, että ilmeisesti kirkon kannalta ja yhteiskunnassakin avioliiton merkitys vähenee ja kaikkia perheitä ja kaikkia koteja pyritään tukemaan ja siunaamaankin. Paradoksaalisesti suuri avioliittojen tasa-arvoistamisesta meluaminen tullee vaikuttamaan siten että ennen pitkää avioliitot jäävät sivuosaan. Ehkä siihen on toisaalta moni pyrkinytkin.
Ortodoksien käytäntö, johon Mauriina viittaa, tuo mieleen että onko tiukasti ottaen siinäkin ei-kristillinen tai ei-raamatullinen ajattelu siirtynyt kirkkoon. Tuskinpa alunperin kristityt siunailivat kaikkia koteja. Oltiin omissa piireissä ja pyrittiin erottautumaan ympäröivästä maailmasta. Tai, jos oltiin avoimia ja julkisia, pyrittiin vaikuttamaan ympäröivään elämäntapaan omalla esimerkillä, ei myötäilemällä ja siunaamalla toisenlaista elämää.
En ota tässä siis mitään henkilökohtaista kantaa, vaan koetan olla objektiivinen. Siten voin hyvin kuvitella että teologiset perustelut siunaamisista kieltäytymiselle olisivat joidenkin mielestä aika järeää tavaraa.
Jeesuskin vieraili erilaisissa kodeissa, julkisyntistenkin, kuten publikaanien luona, ja häntä moitittiin siitä. Kodin siunauksessa uuteen kotiin muuttaneiden huoneet ja varsinkin niiden ikoninurkat vihmotaan pyhitetyllä vedellä. Myös kodin asukkaat ja heidän kotieläimensä vihmotaan. Rukoushetkessä vihmomisen jälkeen rukoillaan kodin asukkaille armoa, elämää, rauhaa, terveyttä, Jumalan huolenpitoa ja syntien anteeksi saamista. Evankeliumi tekstinä on Jeesuksen vierailu Sakkeuksen kodissa. Ilmeisesti luterilaisen kirkon tai nimimerkki tortoisen mielestä kaikkien seurakuntalaisten puolesta ei voida rukoilla tai pappi saastuu, jos hän menee avoliittolaisen tai homosuhteessa elävän kotiin.
Kodin siunaamisen sopivuus eri tilanteissa riippuu täysin siitä, millä tavalla asioihin suhtaudutaan ja miten ne esitetään. Pappi ei saastu, mutta papin ei pidä antaa ymmärtää, että kaikki käy. Voi ajatella, että jos vihkimisestä ja siunaamisesta luovutaan, tulee kodin siunaamisesta faktisesti vihkimisen korvike. Kaikki sellaiset toimitukset ovat arveluttavia, joissa ihmiset on kutsuttu paikalle juhlistamaan periaatteessa synnillistä elämänmuotoa. Sellaisessa tilanteessa kodin siunaaminen voi olla ongelmallista, vaikka ilman tätä kontekstia ei olisi. Ja sehän nyt on ainakin selvää, että jokaisessa siunattavassa kodissa tehdään syntiä, asui siellä millainen ihmiskombinaatio tahansa. Mulla on omaa kokemusta kodin siunaamisesta edellisestä asunnosta, jossa asuin yksin.
(Mitäköhän mun mies mahtaisi tykätä pyhitetyn veden vihmomisesta, kun on aina niin hirveän tarkkana, ettei vaan parketti kastu…)
Miksi pappi antaisi ymmärtää, että kaikki käy? Hänen tehtävänsä on julistaa parannusta sille huonekunnalle, jonka kotiin hän menee. Kun ihminen joutuu Jumalan armon koskettamaksi, Jumalan työ alkaa hänen sydämessään, ja voipi hyvinkin käydä niin, että hän alkaa nähdä syntinsä ja katuu niitä. Papin tehtävänä ei ole seremoniamestarina toimiminen, vaan evankeliumin julistaminen.
Niin, miten se kodin siunaaminen nähdään? Sen kodin siunaamisena vai elämäntavan siunaamisena? Jos sitä ei nähdä elämäntavan siunaamisena, sekin pitäisi ehkä tehdä tiettäväksi esimerkiksi siunauspyyntöä esitettäessä vaikka siitäkin kai joku mielensä kyllä pahottaisi ja taas kirkolle nuttunsa nurin kääntäisi.
1 tykkäys
Näinhän minäkin tuon ensin ajattelin ja Komulainen varmaan vilpitömästi haluaisikin asiasta keskustelua, sekä oli keskustellut Ruotsalaisten kollegojen kanssa asiasta;
" Tapasin vastikään pohjoismaisia kollegoja, joiden kanssa keskustelin aiheesta. Kiinnostavaa oli saada päivitys Ruotsista: siellä on noussut pintaan tyytymättömyyttä, että samaa sukupuolta olevien avioliitto vietiin kirkossa läpi ilman kunnon teologista keskustelua."
Kuitenkin tuli tunne “maton vetämisestä jalkojen alta”, kun viittasi Paalanteen kirjoitukseen, joka taas ainakin allekirjoittaneella tuntuu siltä yltiöpäiseltä humanistiselta hötöltä, että kaikki käy.
Käsittääkseni luterilainen avioliittokäsitys perustuu nimenomaan Raamattuun ja kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen, sekä tunnustuskirjoihin, niin millä eväillä nämä humanistit lähtevät niitä muuttamaan ?
Piispainkokouksen viesti on selvä ja pappisliittokin tuossa @timo_k,n linkissä toppuuttelee pappeja hätiköinnistä.
2 tykkäystä
Pilailetko? Ei suinkaan kirkko sitä edellytä, mutta “vain” kirkon vihkimät avioliitot ovat monissa maissa pätemättömiä kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Ranska, La République laïque par excellence, on eräs näistä maista; Ranskan valtion näkökulmasta vain maistraatissa vihitty pari on virallisesti aviossa.
Kysyjä tarkoittaa tilannetta, jossa pari haluaa elää yhteiskunnan silmissä avoparina, mutta kirkon silmissä avioparina. Kyllä ortodoksinen kirkko ainakin vaatii, että parin täytyy olla ensin laillisesti vihitty ennen kuin sille toimitetaan avioliiton sakramentti. Monissa maissa käydään ensin mastraatissa tai avioliittopalatsissa siiviilivihillä ja sitten vasta on kirkkohäät. Entäs jos pari jättäisikin ensiksi mainitun väliin? Ei minusta tuossa kysymyksessä ole mitään pelleilyä. Asiallinen kysymys.
En tietenkäön pilaile. Eläväthän monet ei-kristitytkin vuosikausia yhdessä avopareina, niin miksei vastaavasti katolinen voisi elää yhteiskunnan suhteen avoparina mutta kirkon suhteen avioliitossa?
Vastasitko siis itsekin kysymykseeni, ettei siviiliavioliitto ole välttämätön?
Hmh. Tämä meneekin kimuraiseksi. Avioliiton sakramentin pätevyyteen maistraatissa vihkiminen ei tuo tietenkään mitään lisää, eli kaiken järjen mukaan pari, joka skippaa “pormestarin aamenen”, ei kohtaa mitään ongelmia kirkon taholta; mutta kysymys siviiliavioliiton tarpeellisuudesta myös kirkon näkökulmasta ei taida olla aivan tällä selvä. Käytännössä kaikki katoliset parit Ranskassa tietenkin hankkivat papin aamenen lisäksi liitolleen myös kansalaisyhteiskunnan hyväksynnän, mutta en osaa sanoa, onko se kirkon näkökulmasta välttämätön, kun asia ei itseäni koske.
Normaalisti kirkko ei noissa maissa vihi pareja ennen kuin heidät on vihitty maallisesti.
1 tykkäys
Ensinnäkin, minä en tässä edusta luterilaisen kirkon opin tai käytännön tuntijaa, ja toisekseen, kirjoitin nimenomaan että en omaa kantaani tuo esille - jos sitä on olemassakaan…
En pidä tuollaisesta heitosta “ilmeisesti nimimerkki tortoisen mielestä pappi saastuu…”. Älä ryhdy olettamaan noin nopeasti mitään.
Tarkennan siis vielä, että mielestäni Komulainen vetää parannussaarnalta pohjaa pois asettaessaan kodinsiunaamisen täysimääräisyyden siihen yhteyteen, että kirkollisista suhteen solmimisista luovuttaisiin. Ei voi välttyä kiertotie -vaikutelmalta.
En näe mitään oleellista eroa sinänsä luterilaisten tai ortodoksien tai muidenkaan kodin siunaamisissa.
Jos ajatellaan, että tietyt parisuhteet eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, niin eikö seurakuntalaisia tulisi niistä nuhdella - tiukan linjan mukaan? Epäilenpä, että Jeesuksen esimerkkiin vetoaminen ei aivan tässä toimi. Tuskinpa moni lut. tai ort. pappi puuttuu siunauksen pyytäjien sielun tilaan tai synteihin siten kuin Jeesus teki. (Sakkeus ym. kertomukset).
Mielestäni on myös hieman eri tason tilanne vaikkapa kasteen ja kodin siunaamisen välillä. Avokummikiistat ovat/olivat kyllä nekin tavallaan perusteltuja, mutta sinänsä lapsen kastaminen keskittyy sakramenttiin ja lapseen, kun taas vihkimisistä ja kirkkosiunauksista luopunut kirkko kodin siunaajana väistämättä mielletään myös kodin elämänmuodon siunaajaksi.
Ja vielä kerran: En sano, miten pitäisi toimia. Mietin vain, että todennäköisesti löytyy paljon perusteita kaikkia näitä toimituksia tai toimitusten jäljittelyjä vastaan, JOS pidetään tiukasti kiinni seurakunnan jäseniltä edellytettävästä kristillisestä elämästä.
Mitä ne avokummikiistat olivat? En ole 45 vuoteen ollut tekemisissä luterilaisen kirkon kanssa, joten en tiedä luterilaisen kirkon kiistoista tai käytännöistä. Mieleeni juolahti, että kodinsiunaus on luterilaisessa kirkossa varmaankin aika uusi toimitus, jonka tilaavat vain ns “uskovaiset”.
Ortodoksisessa kirkossa taas kaikki uudet tai peruskorjatut rakennukset siunataan: kodit, koulut, sairaalat, myymälät, ravintolat ja toimistorakennukset ja maalla myös karjasuojat. Samoin myös kaikki kulkuneuvot siunataan: autot, laivat, veneet ja polkupyörät.
En oikein ymmärrä Komulaisen logiikkaa. Miten kodin tai työtilan siunaustoimitusta voisi käyttää avioliiton tai homosuhteen siunaustilaisuutena? Miten nämä asiat edes liittyvät toisiinsa?
Minä ajattelen, että kodinsiunaamisessa on kyse siitä, että kaikissa tilanteissa olevien pyrkimys hengelliseen edistymiseen pyritään turvaamaan siunaamalla heidän kotinsa, jotta siitä tulisi sellainen paikka, jossa hyveissä vahvistuminen ja Jumalan tuntemisessa kasvaminen olisi mahdollista. Ei ole olemassa sellaista tilaa, jossa hengellinen edistyminen ei voisi alkaa ja edistyä. Kun syntisen koti siunataan, niin ei se ole mikään hyväksymistoimitus entiselle elämäntavalle, vaan nimenomaan tarkoitettu vahvistamaan pyrkimystä kohti aina vain kristillisempää elämää ja vaellusta. Jokainen aloittaa jostakin. Jokainen elää jossakin. Kaikki paikat on tarkoitus vallata Kristukselle, koko luomakunta on tarkoitus pyhittää.
1 tykkäys
[quote=“timo_k, post:263, topic:323”]
Kun syntisen koti siunataan, niin ei se ole mikään hyväksymistoimitus entiselle elämäntavalle, vaan nimenomaan tarkoitettu vahvistamaan pyrkimystä kohti aina vain kristillisempää elämää ja vaellusta.[/quote]
Puolassa esimerkiksi papit kiertävät siunaamassa kaikki seurakuntansa alueen kodit tapaninpäivän ja kynttilänpäivän välisenä aikana. Toki vain ne, joiden ovet aukeavat papille, mutta enempää ei kysytä. Itse vierailulla pappi saattaa toki kysellä, onko tullut käytyä kirkossa ja ripittäytymässä ja kehottaa siihen.
2 tykkäystä
Mutta kuten jo aiemmin sanoinkin, tuo ero ei välttämättä ole aina kaikille selvä, että siunataanko koti vai elämäntapa. Toivottavasti tuodaan esiin se, että kyse on ensimmäisestä eikä jälkimmäisestä 
Tämä tuntuu ihan järkevältä periaatepäätökseltä yleisen yhteiskuntajärjestyksen ja muiden sen sellaisten ulkoteologisten tekijöiden kannalta. Mutta mitään kanonisen lain näkökulmasta välttämätöntä perustetta ei siis ole sille, että pormestarit sähläävät mukana avioliittohommeleissa. Ymmärsin @TV2:n alkuperäisen kysymyksen jotenkin tuon suuntaisesti, mutta kyseessä oli puoleltani jonkinasteinen väärinkäsitys.
Asiasta kolmanteen. Ylempänä mainitussa A-Talk -ohjelmassa mukana ollut pastori Heikki Leppä, siis se sateenkaarihippipappi, totesi sinänsä järkevästi, että vihkioikeuden poistaminen kirkolta ei ratkaise mitään, sillä seuraavaksi kiistely siirtyy vain koskemaan sitä, kenet kirkko siunaa avioliittoon. Mutta nyt herää kysymys, että mitä Komulaisen ehdottama kirkon roolin rajoittaminen pelkkään kodinsiunaukseen sitten muuttaisi?
Mauriina, jossain vaiheessa jotkut lut. papit kieltäytyivät hyväksymästä avoliitossa eläviä kummeiksi.