Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Luther, katolilaisuus, rekisteröity parisuhde
Ei pidetä muissakaan kirkoissa, vaan sitä pidetään avioliiton ulkopuolisen seksin hajoittamisena ja siten vakavana syntinä. Katolisessa kirkossa ei homoista ole erikseen mainittu oikeastaan muuta kuin se, että kaikenlainen sorto heitä kohtaan väärin.
Se että yhteiskunta kohtelee homoseksuaaleja pareja samanarvoisesti ei suinkaan turmele yhteiskuntaa vaan tekee siitä yhtenäisemmän, vapaamman ja oikeudenmukaisemman
31 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Kristinusko, siunaus ja maallinen menestys
Kaveri on teologian tohtori.
Teologiset mielipiteet suorastaan pöyristyttäviä…
Olin aikoinaan seminaarissaan tai ohjaamassaan ryhmässä. En pitänyt siitä tavasta, jolla hän jyräsi omaa näkemystään. (Tiede on vallankäyttöä. Se jolla on valta, määrittää totuuden.)
Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Kristinusko, siunaus ja maallinen menestys
Kyseiseen henkilöön kantaa ottamatta on hyvä muistaa että teologiaa opiskelee yllättävän moni sellainen, joka ei ole uskovainen lainkaan. Kiinnostus teologian opiskeluun lähtee tällöin muista vaikuttimista.
Kyseinen henkilö on myöskin pappi.
Eivät ne taida pappienkaan näkemykset olla kiveen hakattuja.
Valitettavasti, ei varmaan missään kirkossa.
Ihan hyviä kommentteja.
Miksi tuossa linkissä lukee “Uusi Suomi: …”?
Hyvä kysymys. Luultavasti siksi, että oli liian monta välilehteä samaan aikaan auki uutisia Amppareiden kautta lukiessani. Korjaan.
Piispainkokoukouksen pääsihteeri Jyrki Komulainen pohtii blogissaan kirkon luopumista avioliittoon vihkimisestä kokonaan;
Kirjoitus selvensi luterilaista avioliittonäkemystä. Mielenkiintoinen olisi sellainen tilanne, jossa maan suurin kirkko, evlut kansankirkko ei enää vihkisi avioliittoon, mutta pienemmät kirkko- ja uskontokunnat tekisivät yhä niin, vai syntyisikö siitä ketjureaktio, jolloin muutkin protestanttiset kirkot luopuisivat vihkioikeudesta? Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa avioliitto on sakramentti, joten ne eivät luopuisi vihkioikeudesta, mutta määrittelisivät itse keitä vihkivät.
Komulaisen kirjoituksessa tuntui ensi lukemalta siltä, että konservatiivit saavat tuossa tukea korkealta, kun hän viittaa sukupuolineutraalin avioliiton ja Raamatun yhteensopivuusongelmiin.
Tavallaan lopussa matto vedetään konsujen jalkojen alta. Jos kodin siunaaminen “täydellä voimallaan” on se kaava ja käytäntö, joka korvaa viralliset vihkimisoikeudet, se on selvä vahvistus sille että kaikki hyväksytään tai tullaan hyväksymään. Jatkossa ei siis pappi kysele kodin asukkailta kuka on kenenkin pari ja onko kenties ns. polyamoria talon tapa.
Tietenkin jo nyt on voimassa merkittävä hyväksyntä siinä mielessä, että kirkon oma työväki saa solmia monenlaisia suhteita, myös virallisia.
Puhe teologisen keskustelun tärkeydestä on aika tavalla ristiriitainen heitto Komulaiselta. Eihän tuossa kovin paljon teologiaa mielestäni ole. Reilua on toki tehdä selvä ehdotus: Luovutaan vihkioikeudesta ja nostetaan siten tassut pystyyn. Viisasta voi ollakin kirkkorakennusten jättäminen rauhaan erilaisten suhteiden solmimisilta. Mutta jäähän silti ristiriita siihen, että kirkolla olisi jokin heteronormatiivinen oppi asiasta, kun käytännössä sitä ei toteuteta. Parannussaarna ei tuohon kohtaan sovi, sen sijaan esim. taloudellisissa ja ympäristönsuojeluun liittyvissä asioissa moraalinen sormi on pystyssä, ainakin monin paikoin. Miksi niissä asioissa puututaan yhteiskunnan kehitykseen, mutta perheasioissa ei?
Kodin siunaamisiin liittyisi varmaan sitten se sama keskustelu, että onko velvollisuus papin ja ehkä muidenkin työntekijöiden mennä siunaamaan, kun pyydetään. Jakolinja siirtyisi sinne, toiset menisivät, toiset eivät. Mutta toki juridiset sanktiot olisivat epätodennäköisempiä kuin silloin, jos kieltäytyminen koskisi avioliittoon vihkimisen velvollisuutta.
Komulainen siis tässä ilmeisesti pyrkii organisaatiossaan tekohengityksen antajaksi. Kirkosta ei ehkä lähtisi niin monta konservatiivia (myös työntekijää) jos rangaistus konservatiivisuudesta ei olisi todellinen uhka.
Ei kai maallinen vihkimisoikeus ole kat.kirkolle mitenkään välttämätön. Monissa maissa pitää katolisen parin käydä erikseen maistraatissa virallistamassa valtion näkökulmasta liittonsa.
Edellyttääkö room.kat. kirkko, että kirkon vihkimä aviopari virallistaa avioliiton myös maallisessa oikeudessa? Onko tämä välttämätöntä?
Komulainen nostaa pohdittavaksi aivan uuden näkökulman, että kirkko luopuisi sekä vihkioikeudestaan että avioliiton siunauksesta. Muutos vaikuttaisi paitsi kirkkoon, myös suomalaiseen tapakulttuuriin. Samalla loivenisi ero avio- ja avoparien välillä. Myös avoparin uusi yhteinen koti siunattaisiin pyydettäessä.