En tunne yksityiskohtia. Kirkon julistus ei ole koskaan ollut “vankilaan vaan”.
Se on tietysti oikein, että jokainen saa lain mukaan ansaitsemansa tuomion.
Varsinkin lasten aivopesu tällä tietyllä asialla on hirvittävää
@Isidorus on meille ansiokkaasti kertonut mikä arkkipiispan kanta tähän
kysymykseen on.
Hiljaiseksihan tämä Mäkisen puhe vetää, surulliseksikin…
Sillon, kun spn- lakia tahdon aloitteella läpi runnottiin, puhetta oli siitä, että kirkko saa päättää oman avioliittokäsityksensä, onko nämä puheet nyt unohdettu ?
" Ajattelen itseni kirkon alttarille. Edessäni on pariskunta, puolisot samaa sukupuolta. He ovat elämänsä suuressa taitekohdassa. He ovat sitoutuneet toisiinsa, se on yksi elämän perustavista ratkaisuista: tuon toisen ihmisen kanssa haluan jakaa elämäni. Tiedän tapahtuman merkityksen omasta kokemuksestani, monet teistä tietävät. Katson noita kahta ja ajattelen: en voi tietää, mitä teitä he ovat siihen hetken tulleet, millaista historiaa kantavat mukanaan, mutta sen tiedän, että he ovat Jumalan lahja toisilleen niin kuin Jumala antoi ensimmäiselle ihmiselle toisen ihmisen.
Moos. 2: 24. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
Tämän kaiken Jeesus vahvistaa; Matt.5.
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Onko Mäkinen unohtanut, mitä Jumala on Sanassaan meille ilmoittanut ?
Parannukseen meitä Jeesus kutsuu, Hän haluaa armahtaa, kuten aviorikoksesta kiinniotetulle naiselle; " mene äläkä enää syntiä tee".
Jos halutaan viitata Vanhan Testemanetin säännöstöihin homoutta tuomittaessa, niin silloin joudutaan ikävä kyllä tilanteeseen, jossa pitäisi huomioida kaikki muutkin säännöt siellä. Mutta yleensähän toimitaan “rusinat pullasta” menetelmällä. Ne säännöt otetaan, jotka sopivat omaan agendaan ja loput ohitetaan.
Ja nyt ehkä vähän jarruja kehiin - ketju poikii asiattomuusliputuksia. @atte , Vanhan testamentin lakien asemasta kristinuskosta voinee perustaa oman ketjun, jos aiheesta tahdot keskustella. @Yxinkertanen , kanssakeskustelijoihin viittaaminen “paatuneina” ei sovi. Foorumin säännöistä:
Itse asiassa tässä jutussa on isona ongelmana se, että arvostelijoiden tiedot kristinuskosta ovat usein kehnot. Se auttaisi jo pitkälle, jos tiedettäisiin, että kristityt ovat alusta alkaen joutuneet pohtimaan kysymyksiä Mooseksen laista. Ja varsin varhainen yleistulkinta on ollut se, että Israelin kansalle suunnatut juridiset säädökset eivät enää koske kristittyjä, ja rituaalisäädökset eivät koske etenkään ei-juutalaisia. Sen sijaan moraalisten periaatteiden ei ole katsottu kumoutuneen. Niinpä avioliiton ulkopuolista seksiä pidettiin ja pidetään yhä pahana. Eikä jälkeläinen saa vieläkään kirota vanhempia, vaikka siitä ei rangaistusta luvattaisikaan. Ja ihmisten kuuluu huolehtia muidenkin turvallisuudesta, vaikka joka katonreunalle ei tarvitsekaan rakentaa aitaa.
Ei tämä oikeastaan ole kristinuskossa mikään suuri salaisuus tai vain edistyneille suunnattu vaikea juttu.
En ole unohtanut, mutta koska tämä on klassiseen kristinuskoon perustuva palsta, oletan, että keskustelijoilla on edes riittävät tiedot Raamatun tuntemisessa.
Tällä viittaan uuteen liitton, jonka välittäjä/ aloittaja Jeesus on, en jaksa alkaa vääntämään sitä nyt alusta.
@AnttiValkama tätä asiaa sinulle jo tuossa välissä ansiokkaasti valaisi.
Tähän vielä ties kuinka monennen kerran se ihan järjellisestikin ja sekulaaristi relevantti seikka (liittyen mihin tahansa lainsäädäntöön) että laki ja lain noudattaminen ei ole yhtä kuin lain rikkomisesta rankaiseminen juuri tietyllä tavalla. Siis varsinainen käsky ei ole rangaistustapa. Vaan tässä tapauksessa siveys avioliiton ulkopuolella.
Miten Jeesus suhtautui aviorikoksesta tavattuun naiseen? Hän esti rangaistuksen (kivittäminen) mutta ei hyväksynyt syntiä.
Minä korjasin tuossa vain sen hyvin yleisen väärinkäsityksen, että käskyn oleellisin sisältö olisi sen rikkomisesta määrätty rangaistus. Miten tuo kysymyksesi siihen asiaan liittyi?
Toivottavasti tuo pointtini tuli nyt vihdoin selväksi. Sen verran useasti on sitä täytynyt selittää, vaikka se pitäisi ymmärtää jo ihan perusjärjellä, vakaumuksesta riippumatta.
Mielenkiintoista on nähdä piispojen synodaalipuheita aiheesta. Luoma sanoi omana mielipiteenään, että avioliitto on on miehen ja naisen välinen, mutta se tulee muuttumaan. Vikström sanoi, että pappien ei ole sallittua vihkiä, mutta itse on toista mieltä ja asian muuttamiseksi tulee toimia. Arkkipiispan kanta on edellä jo referoitu. Ottivatkohan muut kantaa asiaan? Kaikki nämä ovat sangen surullisia kantoja.
Vaikka se tekeekin kipeää, niin kannattaisi ehkä myöntää, että nykyisin evankelisluterilainen kirkko ei ole kristillinen kirkko vaan kansalaisjärjestö. Jotain yksinkertaisesti pitäisi tehdä, eikä vain olettaa asioiden joskus muuttuvan parempaan suuntaan. Ne ovat 50-luvusta lähtien muuttuneet vain pahempaan.
Toivon, että vältettäisiin tällaisia määritelmiä.
Jos evl ei ole kristillinen kirkko, siellä ei ole oikeaa kastetta, ei alttarin sakramenttia, ei avainten valtaa, ei sanaa eikä Pyhää Henkeä.
Mitään niistä ei voi olla Kristuksen kirkon ulkopuolella
En ole kuullut, että roomalaiskatolinen kirkko alkaisi kastaa kirkkoonsa liittyviä luteeruslaisia uudelleen.
On myös hyvin arveluttavaa nollata kaikki se todellinen hurskaus ja Pyhän Hengen toiminta, mitä evl kirkon uskovien piirissä on vaikuttamassa.
Minusta olisi parempi rukoilla sanasta kiinni pitävien pappien ja kristittyjen puolesta. He kantavat ristiä ja ovat taistelun keskellä.
Seuraan toki tilannetta ulkopuolisena nyt, mutta ajattelin vain sanoa tuon miltä tilanne minusta näyttää. Näyttää täältä katsoen siltä, että jatkuva hyssyttely on johtanut siihen missä evankelisluterilainen kirkko on nyt. Hyssyttelyn jatkaminen varmaankin jatkaa kehitystä samaan suuntaan.
Oman tulkintani mukaan ev.lut. kirkko on käytännössä koko Suomen itsenäisyyden ajan ollut alisteisessa suhteessa valtioon. Tämä on tosin tullut näkyville vain joidenkin eettisten kiistakysymysten kohdalla. Olen saanut sellaisen mielikuvan, että kirkon kanta esim. ehkäisyyn, itsetyydytykseen, eronneiden vihkimiseen, naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen on aina muuttunut myönteiseksi tai hyväksyväksi yhteiskunnan yleistä mielipidettä seuraten. Kirkko ei ole johtanut eikä vastustanut, vaan seurannut perässä. Tällainen toiminta ei ainakaan itsessäni ole herättänyt luottamusta. Kirkko olisi mielestäni uskottavampi ja luotettavampi, jos se onnistuisi edes yhdessä asiassa ottamaan sellaisen kannan, jossa se asettuu pysyväsi ja päättäväisesti ympäröivää yhteiskuntaa vastaan. Olkoon se sitten vaikka väärä kanta, kunhan olisi oma.
Peesaaminen ei herätä luottamusta eikä kunnioitusta. Havaitsin sen taas ihan äskettäin, kun mietin piispojen lausuntoja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden mahdollisesta suojelemisesta. Kyyninen skeptikko sisälläni nimittäin kysyi, että pystyykö kirkko tässä kysymyksessä muodostamaan oikeasti omaa, kristillistä näkemystään – vai pyrkiikö se arvaamaan, mitä yhteiskunta siltä odottaa ja toimimaan sen mukaan.