Oikeastaan siinä ei ollut kyse sinusta eikä mistään kahdesta roolista. Ja oikeastaan on samantekevää, miten joku henkilö selittää itselleen jonkin asian. Enkä oikeasti usko, että lopputulos eroaisi yhtään, pidit roolit erillään tai et. Puhuin paljon perustavammalla tasolla itse asian luonteesta.
Sanoin, että ateismi on itsessään hyvän keskustelukulttuurin vastaista. Ja tämä ei johdu siitä, että ateismi olisi väärä mielipide tai ateistit ikäviä ihmisiä. Vaan siitä, että ateismin sisältö ja missio on hyökätä uskoa vastaan. Tai torjua se. Tai sabotoida sitä. Tai tehdä se tehottomaksi. Yksi tehokas tapa on olla käsittämättä uskosta mitään ja sillä tavalla puhua aina ohi tai tehdä aina tyhjäksi mikään yritys pystyttää mitään ymmärrystä uskosta. Toinen tehokas tapa on suoraan hyökätä ivan, epäilyksien, pessimismin, kyynisyyden ja partisaanisen asenteen kautta uskoa vastaan.
Se ei ole ateismia jos se pyrkii ymmärtämään uskoa tai keskustelemaan uskon tai uskovien tai uskon sisällön kanssa. Eli on samantekevää, että kuka ateismista keskustelee tai kuka ateismia koskevaa keskustelua moderoi tai miten moderoi, kun ainoa merkittävä ja keskeinen moderointipäätös on, että onko tämä ateismiin itsessään kuuluva hyökkäävä, vastustava, tuhoava tai sabotoiva luonne sellaisenaan sallittu vai kielletty asia.
Ateismi toteutuu opposition kautta. Siksi et voi tuomita ateistia siitä ilman, että alat tuomitsemaan itse ateismia. Tämän ovat ateistit itse täällä opettavaan sävyyn ilmoittaneet, että “ateismi ei ole muuta kuin uskon kiistämistä”. Uskova sen sijaan voi tehdä muutakin kuin hyökätä tai sabotoida. Tästä johtuen uskovan käytöksestä on mahdollista erottaa, että milloin hän erikseen, omasta tahdostaan ja omasta päätöksestään toimii niin. Jolloin se ei ole vakaumuksen ilmaisu, kuten se on ateistilla, vaan se on pahan tahdon ilmaisu. Ja siksi sitä voidaan pitää rangaistavana tai katsoa se sääntöjen vastaiseksi.
En kysy, että mitä sinä ajattelet tekeväsi. Kerron vain, että mitä olen havainnut, asiaa pitkään ja moneen otteeseen mietittyäni, että näissä keskusteluissa tapahtuu. Riippumatta mistään selityksestä. Tästä johtuu, että atte ei ole tehnyt mitään väärää. Ja tästä johtuu, että Antti Valkama hipoi sääntöjen rajoja. Hassuinta on, että itse tunnetasolla koen ja käsitän asian myös juuri noin. En osaa kuvitella, että ateismiin ei kuuluisi uskon epäileminen ja vastustaminen toiminnan tasolla. Enkä osaa kuvitella, että uskova blankona nimittäisi ketään miksikään tietämättä, että se on jonkin rajan ylitys.
Ateistin näkökulmasta uskovien on oltava pahantahtoisia ja huijareita. Koska jos uskovat ovat vilpittömiä, niin vaikka olisivat miten erehtyneitä, on heillä siinä tapauksessa jotain enemmän ja parempaa kuin ateisteilla. Eli ateismi ei ole kanta, että usko on harmiton ja vilpitön erehdys, vaan että uskossa on jotain pahuutta. Joten se on ansainnut marginalisoinnin, vastustuksen ja hyökkäämisen.
Eli se, että uskovalle ja ateistille on eri säännöt, ei ole kenenkään erikseen päätettävissä. Eikä se ole mikään syytös kenenkään puolueellisuudesta tai roolien sekoittamisesta. Vaan se kuuluu asian luonteeseen. Että toinen rakentaa ja toinen purkaa. Toinen pyrkii saada kestämään ja toinen hajoamaan. Toinen tekee ja toinen vain löytää vikoja. Tarkoitus on säästää pahaa mieltä ja turhaa vaivaa kaikilta.