Juuri siksi, että tilanne on, mikä on, ei voi eikä saa lupaa erota. Vielä on jäännös, ja eikö koko Raamattu ole jäännöksen ja siemenen historiaa?
Lupaus Abrahamin jälkeläisestä täyttyi vasta kun oli jo liian myöhäistä. Farao heitti poikalapset Niiliin, mutta yksi niistä pelastui kaislakoriin ja pelasti faraon käsistä sen siemenen, joka Abrahamille oli luvattu ja josta Vapahtaja oli syntyvä.
Kansa ei voinut laulaa Herran lauluja vieraalla maalla, ja se ripusti kanteleensa pajuihin, mutta kotiinpaluun päivä koitti sitten, kun sen enää ei olisi luullut tulevan.
Pieni Samuel annettiin pyhäkköön Jumalalle, mutta siellä papit joivat, varastivat ja huorasivat. Jumala kuitenkin tunsi lapsensa ja kutsui hänet profeetakseen.
Montako hurskasta pitää Sodomassa olla, jotta se säästyy? Kymmenen olisi riittänyt, kun Abraham sitä Jumalalta kysyi.
Ei, nyt ei pidä lähteä tästä kirkosta. Jos kaikki ne, jotka haluavat sen muuttuvan taas Herran huoneeksi, äänestäisivät seurakuntavaaleissa (joissa valitut edustajat äänestävät sitten myös kirkolliskokousedustajat) ja olisivat mukana seurakunnan toiminnassa vaikka hammasta purren, uskovat löytäisivät toisensa ja jaksaisivat yhdessä kestää ja odottaa.
Eteläisten hiippakuntien suurissa kaupungeissa on kuitenkin kaikkein parhaat mahdollisuudet vaihtaa kirkkokuntaa tai jättää kirkko kiehumaan omassa rasvassaan ja siirtyä kokonaan jonkin herätys- tai muun liikkeen suojaan harjoittamaan hurskautta. Se, että juuri nämä hiippakunnat nyt tuntuvat turmeluksen pesiltä, johtuu yhdeltä osaltaan siitäkin, että juuri näissä kaupungeissa, erityisesti Helsingissä, evankelis-luterilaisessa kirkossa Jumalaa palvellut Herran kansa virtaa kirkon reunamille tai kokonaan sen ulkopuolelle.