Paavalin seurakunnan vetoomuksen historia alkaa itse asiassa jo vähän kauempaa. Seurakunnassa oli kirkkoherran vaali viime syksynä. Silloin oli jo voimassa uusi kirkkoherran vaalia koskeva säädös. Vaali on edelleen pääsääntöisesti entisenlainen, eli kaikki seurakuntalaiset saavat äänestää suoraan yhtä kapitulin asettamista ehdokkaista — paitsi jos kirkkovaltuusto tai yhtymäseurakunnissa seurakuntaneuvosto on pyytänyt välillistä vaalia. Välillisestä vaalista päättää kapituli, jos pyyntö on tullut määräajassa ja jos kapituli katsoo, että välilliseen vaaliin on erityisiä syitä. Jos kapituli päättää, että vaali on välillinen, pyynnön esittänyt elin myös valitsee kirkkoherran.
Seurakuntavaalit pidettiin vuoden 2014 lopulla. Valitun Paavalin seurakunnan neuvoston keski-ikä oli valtakunnan alhaisin eli hieman yhli 40 vuotta. Neuvostossa on 14 jäsentä. Kirkkoherran vaali järjestettiin välillisenä. Välilllistä vaalia perusteltiin mm. sillä, että seurakunnan rivijäsenten on vaikea arvioida kenellä hakijoista on eniten taitoa esimerkiksi organisaatio- ja talousjohtamiseen; samoin sillä, että kirkkoherrasta päättävä seurakuntaneuvosto oli juuri edellisenä syksynä valittu demokraattisesti vaaleilla.
Neuvosto ei tietenkään olisi pyytänyt välillistä vaalia, ellei se olisi etukäteen tiennyt, millainen vaalitulos tulee olemaan. Valituksi tuli 13/14 äänellä lbgt-oikeusaktivisti ja tähän vuoteen saakka Ensitreffit alttarilla -sarjan pappisasiantuntijana toiminut Kari Kanala. Neuvosto sai mieleisensä kirkkoherran ja kirkkoherra mieleisensä neuvoston. Koska neuvosto ja kirkkoherra yhdessä päättävät kirkon sakraalitilojen käytöstä, on selvää, että seurakunta voi todella luvata kirkon minkälaisiin hääjuhliin tahansa. Ylimalkaan Paavalin seurakuntaneuvosto voi nyt ajaa näissä jutuissa täysin valoin ja lujaa, koska kiusalliset soraäänet eivät juurikaan pääse esiin.
Tällä viestillä on yhteys viestiini ketjussa Pitäisikö luterilaisesta kirkosta erota?