Yliopistokoulutus on yliopistokoulutusta, ei se voi lähteä uskonnolliselle linjalle vaan siellä ainakin kai pitäisi painottua tieteellisyys. Ja se tieteellisyys ei aina kulje käsi kädessä sen mukaan mitä uskovainen ihminen haluaa Raamatusta sanoa, eikä sen pidäkään.
Ortodokseilla on siitä hyvä asema, että Joensuussa on kirkon puolesta (kirkolla ja yliopistolla on joku diili) Ortodoksinen seminaari, jossa järjestetään ortodoksisen teologian opiskelijoille käytännön harjoituksia jumalanpalvelusten toimittamisesta, ja arkipäivinä näin ollen toimitetaan jumalanpalvelukset kirkkovuosi läpi eläen, ja näihin palveluksiin ainakin pääaineopiskelijoiden on ymmärtääkseni osallistuttava tietyn verran + totta kai muutenkin saa (se on sallittua ja jopa suotavaa). Tämän lisäksi vielä on majoitustilat. Eli Itä-Suomen yliopistossa opiskelevat ortodoksit ovat sikäli Herran huomassa, jos yliopistolla sitten onkin yliopistomaailma.
Luterilainen kirkko on myös hyväksynyt asiakirjan yhteinen julistus vanhurskauttamisopista katolisen kirkon kanssa. Lutherin mielestä vanhurskauttamisoppi on se asia, jonka varassa kirkko seisoo tai kaatuu. Tosin taitaa olla niin kuitenkin ettei tästä asiakirjasta juuri kukaan käytännössä välitä, vaan kukin pysyy oman kirkon perinteisessä kannassa.
Uudessa Aamun Koitossa numero 4/2016 (kannessa lukee “Kasvun ja opin tiet”) on s. 16 - 17 ortodoksisen seminaarin johtajan, pastori Mikko Sidoroffin artikkeli teologian opiskelusta ja ortodoksisesta seminaarista. Lehti ei ole vielä Aamun Koiton verkkosivulla, mutta tulee sinne varmaankin näinä päivinä.
Isä Mikko sanoo, että teologian opiskelu vaatii paneutumista hengelliseen elämään ja rukoukseen.
Minäkin olen Mikniuksen tavoin STLK: n jäsenkuntaa, enkä voisi edes ajatella enää kansankirkon jäsenyyttä, Jumalan sanaan sidottu omatuntoni ei sallisi sitä. Lisäksi en näe kansankirkolla enää olevan seurakunnallista luonnetta, se on paremminkin enää jonkinlainen virasto, joka hoitaa hautajaisia, häitä ja on siten eräänlainen seremonioiden toteuttaja. Jos jollakin on todella sielunsa pelastuksen suhteen kysymyksiä, niin kansankirkko ei todellakaan anna tässä suhteessa mitään.
Kansankirkko on niin heterogeeninen, että näin ei todellakaan voi sanoa. Yhden ääripään suhteen on kyllä luultavasti noin, mutta se ei todellakaan ole koko totuus kansankirkosta.
Ratzinger ampui tämän homman aikoinaan alas, eikä Vatikaani ole sitä koskaan allekirjoittaut. Siis kirkon änkyröillä on paljon porua tyhjästä.
Kun puhutaan tarpeesta jättää kirkko, olisi puhuttava myös luterilaisista vaihtoehdoista.
Kirkossa saa edelleen nauttia tunnustuksellisen kristillisyyden siunauksista. Siihen on olemassa selvä ja luotettava lähde.
Jos on nirppanokka, voi mennä Lähetyshiippakuntaan.,
[quote=“Isidorus, post:69, topic:410”]
Jos kirkko siis voi erehtyä hyvinkin keskeisissä kysymyksissä, mistä me tiedämme mikä on oikea ja mikä väärä käsitys?[/quote]
Käsitykset siitä, mikä on totta, varmaan jokaisella muodostuu jollain yksilöllisellä tavalla. Itse olen ajatellut, että minulla se muodostuu seuraavien seikkojen yhdistelmänä:
Omat henkilökohtaiset kokemukset
Oma järkeily (sisältäen kaiken kertyneen oppineisuuden)
Raamattu
Kristillisten kirkkojen ja kristittyjen opetukset ja näkemykset kautta historian ja nykypäivänä
Miksi minulle tulee sellainen mielikuva, että @anon35606751
ei ole niinkään kiinnostunut faktoista, vaan verukkeista?
Verukkeita olisi löytynyt jo 50 vuotta sitten.
Liityin takaisin evl. kirkkoon pitkän helluntailaisjakson jälkeen. En ole käynyt kirkon ehtoollisella enkä tule käymään, koska pidän käytäntöjä Ut:n vastaisina.
Näin eri tavoin luemme samaa kirjaa. Vai johtuuko ero siitä, että luen pelkästään Raamattua enkä anna mitään painoarvoa kirkkojen opeille tai traditioille, koska rinnastan ne samaan kategoriaan kuin juutalaisten vastaavat. Jeesus ilmoitti taivasten valtakunnan hapantuvan, aivan kuten tapahtui juutalaisuudelle.
Missä on hapantanut taivasten valtakunta? Vai profetoiko Jeesus perättömiä?
TV2 näyttää käyvän samaa tietä kuin Seppo A. Teinonen. Oppineiden tie vie useasti katolisuuteen. Toisaalta näin on pakko käydä, mikäli sanonta “kaikki tiet vievät Roomaan” pitää paikkansa.
Evl. kirkko on hyvä paikka meikäläiselle. Jos olisin katolilainen, niin ajettaisiinko minut ulos, kun en missään nimessä osallistuisi ehtoolliselle ymv? Miten olisi, katolilaiset? Entä miten menisi ortodoksien kanssa?
Ei pidä eikä kannata, jollei siirry johonkin toiseen kirkkokuntaan. Vaikka kirkko olisi käytänteineen huonokin, niin se on silti aina parempi kuin konkreettisen uskon yhteisön ulkopuolella olo. Siellä ei näet ole mitään.
Keskustelua paavin asemasta voi jatkaa nyt omassa ketjussaan (Huomatkaa, että kyseistä aihetta tässä ketjussa käsitelleet viestit on siirretty tuonne, joten vastaukset niihin kannattaa lähettää uuden ketjun puolelle.)
