Miksi et suostu ymmärtämään pointtia?
Raamattua lukevat hyvin monet kristityt, mutta silti uskonkäsitykset vaihtelevat melkoisesti. Luterilaiseen käsitykseen totuudesta eivät päädy läheskään kaikki raamatunlukijat. Ovatko he mielestäsi tyhmiä vai pahoja?
Kiitos kysymästä.
Olen juuri ajatellut, että positiivinen suhtautuminen toiseen kirkkokuntaan on parasta, koska kenenkään mielipidettä täällä ei voi muuttaa.
Vilpittömästä toivon, että jokainen saisi lähtökutsun saatuaan eritä täällä rauhassa ja Vapahtajaan turvaten.
Kysymyksesi:
Minun on varmaan ihan turha sanoa mitään, jos sinun mielestäsi Raamatun väärintulkinta alkoi vasta v. 1517.,
Sitäkin on vissiin sopimaton lausua, että keskiajan teologit eivät tukeutuneet yksin sanaan, vaan Aristoteleeseen, toisen käden isiin ja traditioon.
Eiköhän se traditio aika paljon luentaa sokaise, kuten esimerkki tuossa ylempänä osoittaa. Ihan outoja voidaan esittää, kun se on “kirkon kanta”.
Tänään… (on varmaan turha jatkaa…)
Mistä tuon vuosiluvun tempaisit? Raamattua on tulkittu miten sattuu siitä lähtien kun se on ylipäätään ollut yksissä kansissa ja heresioita on perusteltu sillä kirkon historian alusta saakka.
No, minä vähän harrastin tuota ajatusten arvailua.
Ajattelin, että varsinkin tuona vuotena sitä mielestäsi ehkä ruvettiin
tulkitsemaan kovasti väärin 
Sain palautteen eräältä, joka on hiljattain käynyt teologisen tiedekunnan ja arvostaa syvästi Raamattua. Hän totesi, että kirkon papit koulutetaan raamatunvastaisissa teologisissa tiedekunnissa.
Käyn muokkaamassa alkuperäistä avausviestiä, jos keksin siihen jotain lisättävää. Lisäsin siihen joitakin juttuja jo mitä toin keskustelussa ilmi. Epäkohtien luettelointi voi tuntua yksipuoliselta, koska pitäisi myös laatia luettelo siitä, että mitä hyvää on kirkossa jäljellä.
Yliopistokoulutus on yliopistokoulutusta, ei se voi lähteä uskonnolliselle linjalle vaan siellä ainakin kai pitäisi painottua tieteellisyys. Ja se tieteellisyys ei aina kulje käsi kädessä sen mukaan mitä uskovainen ihminen haluaa Raamatusta sanoa, eikä sen pidäkään.
Ortodokseilla on siitä hyvä asema, että Joensuussa on kirkon puolesta (kirkolla ja yliopistolla on joku diili) Ortodoksinen seminaari, jossa järjestetään ortodoksisen teologian opiskelijoille käytännön harjoituksia jumalanpalvelusten toimittamisesta, ja arkipäivinä näin ollen toimitetaan jumalanpalvelukset kirkkovuosi läpi eläen, ja näihin palveluksiin ainakin pääaineopiskelijoiden on ymmärtääkseni osallistuttava tietyn verran + totta kai muutenkin saa (se on sallittua ja jopa suotavaa). Tämän lisäksi vielä on majoitustilat. Eli Itä-Suomen yliopistossa opiskelevat ortodoksit ovat sikäli Herran huomassa, jos yliopistolla sitten onkin yliopistomaailma.
Luterilainen kirkko on myös hyväksynyt asiakirjan yhteinen julistus vanhurskauttamisopista katolisen kirkon kanssa. Lutherin mielestä vanhurskauttamisoppi on se asia, jonka varassa kirkko seisoo tai kaatuu. Tosin taitaa olla niin kuitenkin ettei tästä asiakirjasta juuri kukaan käytännössä välitä, vaan kukin pysyy oman kirkon perinteisessä kannassa.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Yhteinen_julistus_vanhurskauttamisopista
Uudessa Aamun Koitossa numero 4/2016 (kannessa lukee “Kasvun ja opin tiet”) on s. 16 - 17 ortodoksisen seminaarin johtajan, pastori Mikko Sidoroffin artikkeli teologian opiskelusta ja ortodoksisesta seminaarista. Lehti ei ole vielä Aamun Koiton verkkosivulla, mutta tulee sinne varmaankin näinä päivinä.
Isä Mikko sanoo, että teologian opiskelu vaatii paneutumista hengelliseen elämään ja rukoukseen.
Minäkin olen Mikniuksen tavoin STLK: n jäsenkuntaa, enkä voisi edes ajatella enää kansankirkon jäsenyyttä, Jumalan sanaan sidottu omatuntoni ei sallisi sitä. Lisäksi en näe kansankirkolla enää olevan seurakunnallista luonnetta, se on paremminkin enää jonkinlainen virasto, joka hoitaa hautajaisia, häitä ja on siten eräänlainen seremonioiden toteuttaja. Jos jollakin on todella sielunsa pelastuksen suhteen kysymyksiä, niin kansankirkko ei todellakaan anna tässä suhteessa mitään.
Kansankirkko on niin heterogeeninen, että näin ei todellakaan voi sanoa. Yhden ääripään suhteen on kyllä luultavasti noin, mutta se ei todellakaan ole koko totuus kansankirkosta.
Ratzinger ampui tämän homman aikoinaan alas, eikä Vatikaani ole sitä koskaan allekirjoittaut. Siis kirkon änkyröillä on paljon porua tyhjästä.
Kun puhutaan tarpeesta jättää kirkko, olisi puhuttava myös luterilaisista vaihtoehdoista.
Kirkossa saa edelleen nauttia tunnustuksellisen kristillisyyden siunauksista. Siihen on olemassa selvä ja luotettava lähde.
Jos on nirppanokka, voi mennä Lähetyshiippakuntaan.,
[quote=“Isidorus, post:69, topic:410”]
Jos kirkko siis voi erehtyä hyvinkin keskeisissä kysymyksissä, mistä me tiedämme mikä on oikea ja mikä väärä käsitys?[/quote]
Käsitykset siitä, mikä on totta, varmaan jokaisella muodostuu jollain yksilöllisellä tavalla. Itse olen ajatellut, että minulla se muodostuu seuraavien seikkojen yhdistelmänä:
Miksi minulle tulee sellainen mielikuva, että @anon35606751
ei ole niinkään kiinnostunut faktoista, vaan verukkeista?
Verukkeita olisi löytynyt jo 50 vuotta sitten.
Totta kai minä sen tiedän! Siihenhän koko heittoni perustui.
Liityin takaisin evl. kirkkoon pitkän helluntailaisjakson jälkeen. En ole käynyt kirkon ehtoollisella enkä tule käymään, koska pidän käytäntöjä Ut:n vastaisina.
Näin eri tavoin luemme samaa kirjaa. Vai johtuuko ero siitä, että luen pelkästään Raamattua enkä anna mitään painoarvoa kirkkojen opeille tai traditioille, koska rinnastan ne samaan kategoriaan kuin juutalaisten vastaavat. Jeesus ilmoitti taivasten valtakunnan hapantuvan, aivan kuten tapahtui juutalaisuudelle.
Missä on hapantanut taivasten valtakunta? Vai profetoiko Jeesus perättömiä?
TV2 näyttää käyvän samaa tietä kuin Seppo A. Teinonen. Oppineiden tie vie useasti katolisuuteen. Toisaalta näin on pakko käydä, mikäli sanonta “kaikki tiet vievät Roomaan” pitää paikkansa.
Evl. kirkko on hyvä paikka meikäläiselle. Jos olisin katolilainen, niin ajettaisiinko minut ulos, kun en missään nimessä osallistuisi ehtoolliselle ymv? Miten olisi, katolilaiset? Entä miten menisi ortodoksien kanssa?
Ortodoksisessa kirkossa on sakramentteihin osallistuminen aivan olennaista.
Ei pidä eikä kannata, jollei siirry johonkin toiseen kirkkokuntaan. Vaikka kirkko olisi käytänteineen huonokin, niin se on silti aina parempi kuin konkreettisen uskon yhteisön ulkopuolella olo. Siellä ei näet ole mitään.