@Optatus linkitti toisaalla minulle kokoelman sitaatteja Lutherin kolmesta säädystä (eli koti, valtio ja kirkko). Mietin, että ovatko ne millään tavalla erotus tai poikkeama siitä tai siihen, minkä näen siellä kahden regimentin opin ongelmana. Eli että syntyy kaksi “hengellisesti neutraalia” sfääriä, jotka voivat alkaa kasvaa ja kehittyä yhteiskunnan mukana eroon kirkosta.
Ymmärsikö Luther mitä oli tekemässä? Tarkoittiko Luther mahdollistaa tämän kehityksen, sitä kuitenkaan täysin ymmärtämättä? Vai oliko kyse siitä, että tuollaisen järjestelyn aika oli väistämättä tullut? Joachim di Fioren aikaan asti oli uskottu, että sekulaari elämä oli todella sekulaaria, eli vain välttämätön paha, ja kaikki pyhä ja ikuinen toteutui kirkon kautta.
En näe sitä niin, että Luther teki sattumalta tai pahuutaan jonkin tuhon, jonka olisi voinut välttää. Ennemmin niin, että kun ihmiskunta alkoi vaurastua, niin se alkoi uskoa omiin mahdollisuuksiinsa pystyttää paratiisi maan päälle tai ainakin alkaa oman kohtalonsa herraksi. Ihan tuttu ilmiö yksittäisen ihmisen elämässä, eli “minulla menee niin hyvin, etten tarvitse Jumalaa mihinkään”. Voisin ajatella, että Luther sattui vain paikalle sanoittamaan jonkin, mitä oli jo ilmassa.
Moni konservatiivi haluaa pysäyttää ajan moraalisesti johonkin 1700-luvun loppuun. Jotkut haluavat takaisin 1980-luvulle. Toiset 1950-luvulle, koska hippiaika pilasi kaiken. Joidenkin mielestä valistus oli erehdys, ja ainoa todellinen valtiomuoto on monarkia. Harva uskaltaa haaveilla paluusta varsinaiselle sydänkeskiajalle. Karismaatikkojen mielestä “aito aika” oli ajanlaskun ensimmäinen vuosisata tai sitä seuranneet vainojen ajat, kunnes katolinen kirkko pilasi kaiken. Nietzsche haaveili antiikin paluusta, koska hänen mielestään kristinusko pilasi kaiken. Jokainen krisitty kuitenkin sydämessään haluaa ihan alkuun, koska lankeemus pilasi kaiken.
Kaikille on sama vastaus, että historiaa ei valitettavasti voi pysäyttää, ja Jumala on säätänyt sen kerran päättymään. Jos nyt palaisimme 1700-luvulle, niin sitä seuraisi 1800-luku. Miksi ei seuraisi? Kun viimeksikin kävi niin. Enkä ikinä usko, että riittävän moni ihminen haluaisi harrastaa sen kokoista downshiftaamisen ja itsekurin (tai kurinpalautuksen) määrää, että pääsisimme sinne asti. Ehkä 1990-luvulle asti olemme menossa, mutta tuskin siitä enää taaksepäin.
En ole koskaan aikaisemmin miettinyt sen merkitystä, että avioliitto poistettiin sakramenttien luettelosta. Ja halusin ajatella aluksi, ettei se välttämättä ollut huono asia. Tai ettei sitä olisi ollut pakollista pitää siellä. Mutta jos se tarkoitti juuri tätä, että pyhät asiat ja perhe saivat tällä tavalla välimatkaa toisiinsa, että ne luokiteltiin eri elämänpiireiksi, niin siinä tietyllä tavalla oli nykyisen kehityksen siemenet.