Ok, asia siis on mainittu. Se on vähäinen mutta silti juuri oikeansuuntainen tieto kysymykseeni nähden.
Varsinkin Suomen evankelis-luterilaisella kansankirkolla on sellainen harha, että he ovat ainoita kristittyjä maailmassa tai ainakin Suomessa
En kyllä tällaista ole koskaan kuullut. Sen sijaan olen kuullut puhuttavan siitä, että Jumalan lapsia on / voi olla kaikissa kristillisissä yhteisöissä.
3 tykkäystä
“On synti elää ilman kirkollista avioliittoon vihkimistä.”
Minun tietääkseni Raamatussa ei aseteta tarkkoja kriteerejä sille, että miten solmia avioliitto. Voi mennä naimisiin yhtä hyvin maistraatissa. Juristi kertoo onko ihminen avioliitossa vai ei. Ei Raamatussa puhuta mitään kirkollisesta vihkimisestä.
1 tykkäys
Fiksuna miehenä varmaankin tätä kirjoittaessasi tajusit, että kaikille Raamattu ei ole ainoa uskonkriteeri.
2 tykkäystä
Ortodoksisessa kirkossa näin ei ole. Ortodoksi ei ole naimisissa, jos pappi ei ole toimittanut hänelle ja hänen puolisolleen avioliiton sakramenttia eli kruunauspalvelusta. Muunlaisessa avioliiton kaltaisessa liitossa (avoliitossa, siviiliavioliitossa tai muussa kirkossa vihityssä avioliitossa) eläminen on ortodoksille syntiä. Monessa ortodoksisessa paikalliskirkossa kirkollisesti vihkimättömässä avioliitossa elävät eivät saa osallistua ehtoollisesta. Kirkkojen avioliittokäsitykset ovat hyvin erilaiset. Protestanttisissa kirkoissa avioliitto on maallinen asia. Ortodoksisessa kirkossa se on sakramentti.
2 tykkäystä
[quote=“Mauriina, post:46, topic:1367, full:true”] Protestanttisissa kirkoissa avioliitto on maallinen asia. Ortodoksisessa kirkossa se on sakramentti.
[/quote]
Muistaakseni sinä tai joku muu on tarjonnut tuota höpsöttelyä ennenkin, ja se on torjuttu selvästi. Onko oikeasti liian vaikea ymmärtää, että luterilaisilla ja muillakin protestanteilla avioliitto on Jumalan säätämys ja kaikkea muuta kuin ainoastaan “maallinen” järjestely? Vai eikö ortodokseilla ole muuta hengellistä ja kristillistä kuin sakramentit, ja kaikki muu on maallista? Vai onko tämä sitä itsensä ylentämistä toisia alentamalla?
4 tykkäystä
Voisi sen minusta sanoa niinkin, että avioliitto on Jumalan säätämys, mutta toisaalta se on myös yhteiskunnallinen asia. Juristilta voi kysyä onko joku avioliitossa vai ei.
Siinä tapauksessa enemmille teologisille pohdinnoille ei ole mitään sijaa, vaan asia on täysin poliittisesti päätettävissä.
2 tykkäystä
Voiko asia olla osittain poliittisesti päätettävissä? MInusta vain täysin tai ei ollenkaan. Se minkä merkityksen kirkko sille antaa on sitten kirkon asia.
Muistelehan, mitä esim oppi-isänne Luther sanoi siitä asiasta. Avioliitto kuuluu luterilaisuuden mukaan maallisen regimentin asioihin. Luther ei halunnut, että papit puuttuisivat avioliiton solmimiseen, eikä hän pitänyt avioliittoa sakramenttina. Luther ei voinut varmaankaan kuvitella, että vielä koittaisi aika, jolloin esivalta ei olisi kristillinen. Luterilaisissa maissa avioliittoon vihkiminen tuli pakolliseksi vasta 1600-luvulla. Sitä ennen parit sopivat liitosta vain sukujen kesken. Jumala on luonut maallisetkin asiat. Sehän on tietysti itsestään selvää.
Ortodoksisessa kirkossa avioliitto on sakramentti. Myös sen juridinen solmiminen on kuulunut 700-luvulta lähtien kuulunut kirkollisille viranomaisille.
1 tykkäys
Itseasiassa on. Vastaavasti monesti on todettu luterilaisten taholta, että avioliitto on maallisen.regimentin asia. En voi ottaa kantaa, mitä luterilaisuus oikeasti tarkoittaa, mutta en kyllä ihmettelisi mahdollisia väärinymmärryksiä. Suomi on luterilainen maa, mutta kaikki eivät silti ymmärrä luterilaisen teologian hienouksia.
Avioliitto on luterilaisille “Jumalan säätämys” tai “maallisen regimentin asia” riippuen siitä, että haluavatko he sivaltaa vanhoja kirkkokuntia vastaan vaiko käyttää näiden oppia argumenttina omissa kirkkopoliittisissa väännöissään. Se, että kumpaa he korostavat riippuu aivan kontekstista ja siitä kenen kanssa puhutaan. Esimerkiksi kanoneihin voidaan kyllä vedota silloin kun se sopii omaan agendaan, mutta muulloin niille viitataan kintaalla.
En oikeasti ymmärrä, että miten he tämän keplottelun onnistuvat itse itselleen perustelemaan. Kirkkoisiin vedotaan silloin kun ne näyttävät tukevan Lutherin oppeja, mutta jos he kehottavatkin esim. paastoon tai esirukousten pyytämiseen Jumalansynnyttäjältä, niin sitten ne edustavatkin vain jotain taantumusta, josta usko piti “puhdistaa”. Minusta tällainen on poukkoilevaa ja epäjohdonmukaista ja se näkyy tässä avioliitto-keskustelussakin.
Ei ole olemassa mitään yhteistä luterilaista avioliittokäsitystä eikä sellaista ole näköpiirissäkään - osa heidän työntekijöistään tulee vihkimään homopareja ja osa ei. Jotkut jopa esittävät, että paras tilanne olisi se, että papit vihkivät tai jättävät vihkimättä omantunnon mukaan. Ikään kuin samassa puljussa voisi olla kaksi erilaista oppia. Osa jatkaa puhumista “Jumalan säätämyksestä”, ja osa tulee vihkimään homopareja, koska avioliittohan on vain maallinen järjestely.
3 tykkäystä
Nyt pikku arvoitus kaikille hurskaille ortodokseille. Myös vähemmän hurskaat ja jopa ei-ortodoksit saavat osallistua, mutta toivon, että ainakaan jälkimmäiset eivät pilaa löytämisen iloa ortsuilta!
Kysymys kuuluu: Ken on se, joka alle piilotetuissa teksteissä opettaa ortodoksien niin hyvin tuntemaa luterilaisen avioliiton “maallisuutta”, erotuksena hengellisyydestä ja jumalallisuudesta?
Oikein arvaajalle on luvassa kiitosta ja kunniaa!
[details=Yhteenveto]>1
[…]huomaa ja pidä tarkasti mielessäsi ensinnäkin se, miten ihanasti Jumala kunnioittaa ja ylistää aviosäätyä. Käskyillään hän sekä vahvistaa sen että suojelee sitä. Hän on vahvistanut sen edellä neljännessä käskyssä: “Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Tämän kuudennen käskyn hän taas, kuten sanottu, on antanut sitä varjelemaan ja suojelemaan. Siksi hän tahtoo, että myös me kunnioittamme avioliittoa, pidämme sen arvossa ja elämme siinä kuin autuaassa, Jumalan säätämässä elämänosassa. Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. Siksi Jumala onkin siunannut avioliittoa mitä runsaimmin, enemmän kuin mitään muuta säätyä. Lisäksi hän on lahjoittanut aviosäädyn menestykseksi kaiken, mitä maailmassa on, jotta se saisi todella hyvän ja runsaan huolenpidon. Avioelämä ei siis ole mitään intohimon leikkiä, vaan se on suuri ja jumalallisen vakava asia. Siinä on nimittäin ennen kaikkea kysymys sellaisten ihmisten kasvattamisesta, jotka palvelevat maailmaa ja auttavat sitä Jumalan tuntemiseen, autuuttavaan elämään ja kaikkiin hyveisiin, taistelemaan pahuutta ja Perkelettä vastaan.
Olen sen vuoksi aina opettanut, ettei aviosäätyä saa halveksia eikä väheksyä, niin kuin sokea maailmaa ja väärät hengenmiehemme tekevät, vaan että meidän on pidettävä sitä Jumalan sanan mukaisessa arvossa. Silloin se osoittautuu ihanaksi ja pyhäksi, niin ettei sitä pidetä vain muiden säätyjen veroisena, vaan kaikki ne ylittävänä, olipa sitten kysymys keisarista, ruhtinaasta, piispasta tai mistä muusta säädystä tahansa. Sillä säätyjen, sekä hengellisten että maallisten, on nöyrryttävä ja suostuttava aviosäätyyn, niin kuin kohta kuulemme. Sen vuoksi avioliitto ei ole mikään erityinen elämänmuoto, vaan mitä yleisin ja jaloin, ja se sulkee piiriinsä kaikki kristityt, jopa koko maailman.
2
Tähän asti on munkit ja nunnat siunattu säätyynsä ylen juhlallisesti, vaikka se sääty on jumalaton ja pelkkää ihmisten keksintöä, sillä kun ei ole mitään perustetta Raamatussa. Kuinka paljon enemmän meidän tuleekaan kunnioittaa pyhää aviosäätyä! Se on paljon ihanammin kaunistettava siunauksin ja rukouksin. Vaikka se on maallinen sääty, sillä on puolellaan Jumalan sana. Se ei ole ihmisten keksimä eikä säätämä kuten munkkien ja nunnien sääty. Avioliittoa on sata kertaa mieluummin pidettävä hengellisenä säätynä kuin luostarielämää, jota pikemminkin olisi pidettävä kaikkein maallisimpana ja lihallisimpana säätynä, koska sen on keksinyt ja säätänyt liha ja veri tyystin maallisen järjen ja ymmärryksen mukaiseksi.[/details]
5 tykkäystä
Avioliitto on Jumalan säätämys kaikille niille luterilaisille, jotka pitävät Raamattua kunniassa. “Kontekstista” se ei riipu.
Tämä ei ota kantaa suoraan avioliittokysymykseen, mutta kirkon todellisuuteen, ekumeniaan ja ehtoollisyhteyteen yleensä. Erittäin mielenkiintoinen teksti, jonka loppussa olevaa toteamusta on tullut itsekin kevyemmin pohdittua silloin, kun ekumeniaa on tullut ajatelleeksi:
“Paradoksaalisesti näyttää tällä hetkellä siltä, että ehtoollisyhteyttä ajavat innokkaimmin ne luterilaiset, joilla on vähemmän yhteistä katolisen uskon – ja todellisuuden – kanssa. Sen sijaan ne, jotka ottavat sekä viran että ehtoollisen tosissaan (eli joiden käsitys on lähempänä katolista ja ortodoksista), ottavat myös ehtoollisyhteyden haasteet vakavammin. Onkin ehkä syytä tarkemmin pohtia sitä, millä tavoilla (ja tavoitteilla) sekä keiden kanssa ekumeenisia keskusteluja käydään.”
Voin olla aavistuksineni väärässä, mutta minusta tuo viittaa suoraan niihin, jotka ottavat luterilaisen opin tosissaan eivätkä kulje kaikkien maailman tuulien mukana.
4 tykkäystä