Predestinaatio

Jukka Norvanto kirjoittaa Raamatun lukijain liiton vastauspalstalla predestinaatiosta seuraavasti :
https://rll.fi/2020/08/ennaltamaaraamisoppi/

Ennaltamääräämisopista puhuttaessa on syytä erottaa toisistaan ensinnäkin ennalta tietäminen ja ennalta määrääminen. Efesolaiskirjeessä puhutaan kummastakin asiasta. On selvää, että Jumala on tiennyt ennakolta, että ihmissuku tulisi lankeamaan syntiin, mutta sitä hän ei määrännyt tapahtuvaksi, vaan lankeemus on kokonaan ihmisen syytä. Ennalta tietämiseen liittyy myös ennalta määrääminen, ja siihen liittyy Ef. 1:5: ”Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.”

Jos tämän jakeen lukee nopeasti, tekee helposti ajatusvirheen. Tässä tosiaankin puhutaan siitä, että Jumala on edeltä määrännyt ihmisiä lapsikseen. Mutta jakeessa on myös tärkeät sanat: ”Jeesuksen Kristuksen tähden”. Ennalta on siis määrätty se, että me ihmiset emme voi pelastua muuten kuin Jeesuksen tähden eli uskomalla Herraan Jeesukseen. Tässä mielessä ennaltamääräämis- eli predestinaatio-oppi on täysin Raamatun mukainen.

Jumalan rakkaus sai aikaan sen, että hän lähetti Poikansa maailmaan. Sama rakkaus sai hänet päättämään jo ennen aikojen alkua, että me ihmiset voimme päästä hänen yhteyteensä ainoastaan Jeesuksen Kristuksen tähden.

Tämä asia on siis määrätty ennakolta.

Mutta ennaltamääräämisopista on kaikesta huolimatta kiistelty kristikunnassa joskus voimakkaastikin. Yksi kiistelyä aiheuttaneista kysymyksistä on se, että ennalta määräämisestä puhuttaessa meistä alkaa helposti tuntua siltä kuin suuri Jumala olisi jo etukäteen määrännyt jotkut ihmiset kadotukseen ja toiset taivaaseen. Ja jos kerran niin on, niin mitä ihminen voi enää tehdä? Miten hän voisi muuttaa Jumalan aivoituksia?

On tietenkin helppoa nähdä, mitä turmiollisia käytännön johtopäätöksiä tällaisista päättelyistä syntyy: ”Jos Jumala on valinnut minut autuuteen, en millään voi joutua kadotukseen, vaikka mitä tekisin. Jos minua taas ei ole valittu iankaikkiseen elämään, ei minun kannata tehdä mitään hyvää, sehän on joka tapauksessa turhaa” (Yksimielisyyden ohje).

Kun Raamattua lukee, voi nopeasti nähdä, ettei se millään tavoin suosi edellä mainitun laista fatalismia. Lähes sen jokaiselta sivulta voi nähdä kehotuksia kilvoitteluun ja Jumalan tahdon etsimiseen. Ihminen voi Jumalan kutsun torjumalla sulkea itsensä pois pelastuksen osallisuudesta.

Ajatus sellaisesta kaksinkertaisesta ennalta määräämisestä, että toiset ihmiset olisi valittu kadotukseen ja toiset pelastukseen on Raamatulle vieras. Jumala on valmistanut pelastuksen, jonka hän tahtoisi kaikkien ihmisten ottavan vastaan. Näin oli toimittava, koska ihminen ei voi pelastaa itse itseään. Siihen tarvittiin Jumalan teko. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös se, ettei Jumala pakota ketään vastaanottamaan valmistamaansa pelastusta. Hän kyllä kaikin tavoin vetää ja kutsuu meitä luokseen, mutta hän kunnioittaa myös meidän kieltävää vastaustamme.

Kenenkään elämään Jumala ei tule väkisin. Mutta jokaista ihmistä hän kyllä kutsuu luokseen. Ja jos kieltäydymme kunniasta liittyä hänen seuraansa, me käyttäydymme kuin itsepäinen potilas, joka kuultuaan lääkäriltä diagnoosin vaikeasta sairaudesta ei suostu uskomaan tätä eikä myöskään ottamaan vastaan lääkitystä. Kun potilas sitten kuolee sairauteensa, lääkäri ei voi muuta kuin kirjoittaa kuolintodistukseen kuolinsyyksi tämän sairauden. Me ihmiset synnymme tähän maailmaan kuolemansairaina. Sen Jumala kertoo meille diagnoosissaan Raamatun sivuilla. Mutta hän on valmistanut myös lääkkeen sitä sairautta vastaan. Se on Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Sen pelastusteon saa kuka tahansa ottaa uskolla vastaan. Niin ihminen saa syntinsä anteeksi ja uuden elämän Jumalan yhteydessä. Ihminen on siis viime kädessä itse vastuussa pelastuksen ulkopuolelle jäämisestä. Silloin ihminen katsoo omat keinonsa pelastua paremmiksi kuin Jumalan valmistaman tavan.

Jumalan omaksi tullut ihminen ei ole päässyt siihen asemaan sen ansiosta, että hän olisi jollakin tavoin osoittautunut muita paremmaksi, vaan se perustuu yksin Jumalan armoon Kristuksessa. Tämän lohdun meille siis tuo opetus ennalta määräämisestä. Jo siinä vaiheessa, kun ainoatakaan ihmistä ei ollut olemassa, Jumala oli päättänyt, ettei yksikään langenneen ihmissuvun jäsenistä pääse hänen yhteyteensä muulla tavalla kuin uskomalla Kristukseen. Meidät on valittu pelastumaan Jeesuksen nimessä, ei omien ominaisuuksiemme, kykyjemme, pyrkimystemme tai tavoitteittemme perusteella. Se tietoisuus tuo ilon ja vapauden. Minun ei tarvitsekaan katsella itseäni vaan saan ihailla Jumalan suuruutta.

Tällä tavoin ymmärrettynä ennaltamääräämisoppi on äärimmäisen lohdullinen.

1 tykkäys

Tutkin kovasti tuota asiaa tässä ketjussa.
Kaikki ovat Kristuksesta valittuja pelastukseen…
Mutta onko tuo jotenkin sanottu eri tavalla kuin Tunnustuskirjoissa?
Siis johtopäätös. Tunnustuskirjojen mukaan valitsemus koskee Jumalan lapsia ei kaikkia. Kaikki ovat kyllä kutsutut.
Vrt. Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut
(Matt. 22:14).
Sorry, että otan tämän vielä esille, mutta se jäi minua mietityttämään.
Tunnustuskirjat 1948, Yksimielisyyden ohje, 11. Jumalan iankaikkinen edeltämääräys, s.445:

  1. Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valitsemus sen sijaan koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, hänelle otollisia lapsia; se on heidän autuuteensa vaikuttava syy. Hän vaikuttaa myös tämän autuuden, määräten kaiken, mikä on sen kanssa yhteydessä. Meidän autuutemme on tälle niin vankkumattomasti perustettu, etteivät ”helvetin portit voi sitä voittaa”.

Valinta ja kutsu, sitaatit Yksimielisyyden ohjeesta.

Näin ollen me hylkäämme seuraavat harhat:

  1. Opetetaan, ettei Jumala tahdo kaikkien ihmisten kääntyvän ja uskovan evankeliumia.

  2. Kun Jumala kutsuu meitä luokseen, hän ei silti todella tarkoita, että kaikkien ihmisten pitäisi tulla hänen tykönsä.

  3. Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan jotkut on pelkästään Jumalan päätöksen, aivoituksen ja tahdon perusteella säädetty kadotukseen, niin että he eivät voi pelastua. Heidän syntiään ei tällöin ole otettu huomioon.

“Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt. 22:14. Tätä ei pidä käsittää niin, että Jumala sanalla kutsuessaan tarkoittaisi jotakin seuraavantapaista: "Ulkonaisesti, sanalla, tosin kutsun valtakuntaani teidät kaikki, joille annan sanani, mutta sisimmässäni en tarkoita kaikkia, vaan ainoastaan harvoja. Tahdon näet, että suurin osa niistä, jotka kutsun sanalla, jäisivät valaisematta ja kääntymättä, pysyisivät tuomittuina kadotukseen, siitä huolimatta että sanani ja kutsuni lupaakin heille aivan muuta.

Tuo esittämäsi sitaatti valitsemuksesta

joka koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, hänelle otollisia lapsia, on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleenkin hämmennystä.

Se ei tarkoita että ennen aikojen alkua, esim. 6 vuotta ennen luomista, Jumala näki kuka sortuu ja kuka ei ja antaa armonsa sen mukaan. Jumalan iankaikkisuus on kaikessa ajassa olemista yhtä aikaa. Niinpä esimerkiksi kun Jumala valitsee minut omasta näkökulmastani/ajastani katsottuna vaikkapa huomenna, niin se on Jumalan päätös minun suhteeni iankaikkisuudessa ja sillä tavalla ennen aikojen alkua(kin). Omasta näkökulmastani en ole vielä tänään Jumalan hurskas lapsi, mutta kun huomenna uskon Jumalaan, niin se hetki on Jumalan päätös minun suhteeni iankaikkisuudessa ja ennen aikojen alkua vaikka itse voisin kertoa ajan ja paikan omassa ajassani.

Meillä luterilaisilla on vaikeuksia tuon valintakäsiteen kanssa. Itse sanon nykyisin vain lyhyesti, että meidät on valittu Kristuksessa. Ja tässä valinnassa kukaan ei ole ulkopuolinen. Ja samalla voin sössiä kaiken itse. Niin kuin monesti teenkin.

D

4 tykkäystä

Kiitos vastauksesta.
On tämä vaikea asia ymmärtää, ainakin minun järjelläni.
Mutta, kun turvaa evankeliumin lupauksiin, niin se riittää.
Thats it.

Poimin tuolta toisesta ketjusta mielenkiintoisen sinne postaamani tekstin, joka kuvaa erityisen hyvin tätä predestinaatiota. Siinä on käsittääkseni sivuttu myös tuota paljon pähkäiltyä teodikean probleemia, joka saa niin ikään selityksensä siinä, vaikka eihän se tietysti järkevästi ajattelevia ihmisisä tyydytä, mutta minulle, jota on pienenä kannettu jenkkikassissa kannokossa se riittää hyvin. :nerd_face:

The statement in verse 8 is parallel to that of Romans 11:32, and one of the clearest predestinarian statements of Paul: “Everything has been made loss through him” (Phil. 3:8). “God has imprisoned all in disobedience” (Rom. 11:32).

Paul’s argumentation behind his Christological soteriology has two sides to it. On the one hand, one must remember the Genesis story of the Fall and Paul’s claim that all died in Adam. This is the background for the predestination of judgment. On the other hand, it was precisely the death and resurrection of the Son of God which justified strict predestination. All people have been imprisoned in disobedience, but simultaneously all righteousness in this world of sin has been made “loss” and even harm - because Christ has brought a perfect righteousness.

Paul constructed a complete salvation history around a simple core of reconciliation. His teaching here parallels that of Romans. Because Christ “was handed over to death for our trespasses”, he was also “raised for our justification” (Rom. 4:25). In Philippians Paul desires to know the power of the resurrection of Christ and receive the righteousness which comes from him. This faith led to a hope and belief that Paul himself, too, would be resurrected. This would be the climax of eschatology for him personally.

Timo Eskola, Theodicy and Predestination in Pauline Soteriology, p. 228, Korostus minun.

Niin siis, tämä vahvistaa sen, että valinta pelastukseen on nimenomaan tapahtunut Kristuksessa, kuten @Diakoni sen jo ilmaisi.

1 tykkäys

Jeesus puhui vertauksin ja avasi vertauksia tarpeitten mukaan, kuten tässä opetuslapsille, heidän yhteistyön alussa. Opetuslasten sisin oli avoin, sen Sanan tähden minkä Jeesus oli heille puhunut. Eli he olivat puhtaat Jumalan silmissä. Sitten toteutui se, minkä Jeesus ilmoitti jokaisen tieksi Taivaaseen, vt. Joh. 3:3,
¨Totisesti, totisesti minä minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, Pyhästä Hengestä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.¨

Tämä taivaaseenpääsemisen ehto täyttyi Joh.20:21,
Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ¨ottakaa Pyhä Henki¨.

Olen tällä kannalla edelleen mitä tulee predestinaatioon. Näin myös Pieper.
Mutta ymmärrän pastoraalisen sielunhoidon asian tiimoilta.

Tässä artikkelissa on ihan hyviä näkökulmia predestinaatioon.

Ei näy puhelimella. Olen reissussa. Kerrotko pääkohdat.

D

Ihan uteliaisuutta kysyn, onko ketään, joka olisi lukenut uskonpuhdistaja Martti Lutherin kirjan ;Sidottu ratkaisuvalta;? Kirjaahan sanotaan Lutherin pääteokseksi. Tästä riippuu elämä ja kuolema. Kirjassa ihminen tehdään pientäkin pienemmäksi ja Jumala ja hänen armonsa ja tahtonsa äärettömäksi.

Outoa tässä kirjassa on se, että se on osoitettu yhdelle ainoalle miehelle Erasmus Rotterdamalaiselle. Samalla kirja kuitenkin hämmästytti koko maailmaa.

Selailen tuota kirjaa ja se on ilmeisesti kirjoitettu 1524. Tähän vaan liittyy sellainen asia, kun nuorena olin etsivällä mielellä, näissä hengellisissä kysymyksissä ja kun sukulaisiani ja tuttujani oli helluntailaisuudessa ja he vahvasti puhuivat, että pitäisi mennä kasteelle. Ihmettelin sitä kovasti ja kyselin asiaa Jumalalta. Sitten eräs kirkon työntekijä, pyysi minua hankkimaan parhaan kastekirjan minkä tietää. Varta vasten menin sitten Seinäjoelle Sleyn kirjakauppaan. Se on kangaspäällysteinen punainen kirja ja minulla se on uuden veroinen yhä.

Kirjakaupassa kyselin hyvää kastekirjaa, joka olisi perusteellinen. Kas kummaa, myyjäkin suositteli tätä kirjaa; sidottu ratkaisuvalta;. No ostin sitten, kun sitä niin raittiin tuntuiset ihmiset suosittelivat.

No kirja oli niin hirveän raskas lukea, enkä ymmärtänyt siitä juuri mitään. No ei nyt ihan niinkään, ymmärsin ihan vain sen verran ja tarpeellisen, että kastekysymys tuli hyvin selväksi. Kirjasta selvisi se pääasia, ettei ;luonnollinen ihminen kykene ottamaan vastaan, mikä Jumalan hengen on, vaan se on hänelle hullutusta;.
Tämä kohta lohdutti minua syvästi ja ymmärsin jotenkin kirkkaasti sen, uudelleenkasteelle sanon EI…ja samalla lapsen kaste on kaikkein varmin kaste.

Sitten muistelin joitakin helluntailaisten “hokemia” kohtia Raamatusta esim. Joh.1:12. “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä”

Seuraava jae olikin kirjan mukaan “moukari”, vapaata tahtoa vastaan: 13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. .

Ajattelin heti, että tässä menivät uudestikastajien asian pieleen ja kuinka laki ja evankeliumi tuossa opissa sekoitetaan, kohtalokkaalla tavalla. Ajattelin jo silloin, että vaikka siellä olisi mikä jumalalisuuden ulkokuori, heidän kansaan ei voi uskonkysymyksissä veljeillä.

Mietin heidän rukouksiaan, joihin ei voinut yhtyä. Mietin myös sitä, kuinka he elävät vielä helluntaita ja ihmeellisiä henkikasteoppeja siellä oli.
Olen halunnut pysyä visusti erossa tuommoisesta uskosta. Tämän kirjan ansiosta, ainakin itse olen saanut hyvin paljon lohdutusta.

Kyllä myös silloin, jos kastamaton aikuinen menee ensimmäiselle kasteelle, on kyseessä ihan oikea kristillinen kaste ja aivan yhtä hyvä ja varma kuin lapsena suoritettu. Vaikka aikuinen itse ilmaisee tahtonsa kasteeseen, on se silti 100% Jumalan teko.

3 tykkäystä

Aivan, mutta aikuinen vastustaa kehittyneen järkensä vuoksi, kun pikkulapsi vaan omistaa. Aikuinen voi olla vilpillinen ja mennä kasteelle muiden mukana. Lapsi ei voi valehdella ja pettää, vaan ottaa armon vastaan, kun Jeesus sen vaikuttaa, kuten on sanonut. Esim. Luuk.18:15. "Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia16. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”
Tässä kohden Luukkaan sana “pienistä lapsista” on mielenkiintoinen: prevos/äskensyntynyt vauva. kyllä Jeesus kutsui heitä luokseen.

Minä en nyt kyllä oikein ymmärrä viestiäsi! Onko tarkoituksenasi kritikoida @Anskutin in viestä, jossa hän sanoo aivan oikein, vai mistä on kysymys? Onhan kaste oikea, vaikka se olisi väärin vastaanotettu.

No en ole ketään kritisoinut. Tämä on vain ihan luterilaista opetusta, että lapsikaste on kaikkein varmin kaste, koska hän ei voi valehdella ja pettää. Aikuinen Voi siis olla vilpillinen. Ainahan näin ei tietenkään ole…Jos tähän joku loukkaantuu, niin on kyllä väärässä. Sivumennen sanon, että Loukkaantuminen kuulunee pietismiin, ns. pyhityskristillisyyteen. Oppi on eri. Totesin vielä, että Ansku sanoi oikein, jos kaste on ensimmäinen se on varma ja kun uskoo.
JK. Tietysti sitten on erilaisia kasteita, millä Jumalan seurakunta kastaa. On eri merkityksiä esim. Helluntailaisilla lähinnä Johanneksen kaste. Minuakin yritettiin kasteelle tuolla ja kuulemma seuraamaan Jeesusta ja täyttämään kaikki vanhurskaus. On vain niin, ettei tuota kastetta ole enää olemassakaan, vaan se kuuluu juutalaisille (apt.13:24). Jeesus kun asetti kasteen kaikille kansoille, vasta ylösnousemuksensa jälkeen (Matt.28:19). Ennen tuota, Jeesus ei ollut tehnyt kuolemallaan perustusta kasteelle (Room.6:3). Kasteessahan päinvastoin me saamme kaiken vanhurskauden.

Eikö kuitenkin se seikka, että aikuinen voi ottaa kasteen väärin vastaan todista sitä, ettei kaste tehtynä tekona pelasta, vaikka onkin ihan oikea kaste?

Sitten on myös voinut käydä joillekin ihmisille niin, että he ovat uskoneet evankeliumin mutta kuolleet ennen kuin heidät on ehditty kastaa.

2 tykkäystä

Perusasiatkin hukassa? Eihän se ole ensinkään kasteen vika, vaan epäuskon vika, ellei kaste pelasta! Jumalan tekona kaste aina pelastaa, mutta vika onkin epäuskossa. Jumalan puolelta kaste on aina liittona kuitenkin voimassa. Pikkulapsethan saavat armon, eikä kaste petä. Jeesus on näet pelastuksen hankkija ja kaste kaiken tuon hyvän välittäjä. En tiedä, täällä on ylläpito loukkaantunut luterilaisiin kirjoitukseeni. Aiheetta enempään sananvaihtoon.

Harvinainen tapaus, jos kuolee kasteetta. Tällöin Uskovainen kuolee kasteelle haluavassa uskossa, sillä kasteessahan tehdään opetuslapsia (Matt.28:19), jolloin on opetettu, että voi pitää itseänsä kastettuna. Usko voi paljon- Vanhastaan on opetettu, ettei ilman kastetta jääminen, vaan kasteen halveksiminen kadottaa. Ihminen voi väittää olevansa uskova, mutta kasteen halveksimisella hän ilmaisee epäuskonsa. Hän ei tällöin usko Jumalan sanaa, ja epäuskonsa tähden joutuu kadotukseen.

1 tykkäys

Kysyisin maallikkona kalvinistien predestinaatiosta. Voisiko joku auttaa tai kertoa kuka selittäisi.
Jos Jumala on valinnut jotkut helvettiin eikä nuo voi asiaan vaikuttaa, niin mika antaa motivaatiota elää maallisen elämän? Jos joka tapauksessa joudun helvettiin, on aivan sama hoidanko perheeni työni jne hyvin. Voin yhtä hyvin nauttia, ryypätä, varastaa tai tappaa, jos joka tapauksessa Jla tuomitsee.

Miksi on viimeinen tuomio jos jo etukäteen on selvää että osa menee taivaaseen ja osa ei?

Miten neokalvinistien ediustajat tietävät että juuri he ovat pelastettuja ja Jeesus kuoli heidän puolestaan? Olen lukenut mm Ida Boisin blogia ja kuunnellut Joonas Laajasta. He ovat Jumalan kutsumia. Miten itse pääsee, luulen että olen helvettijonossa.

Eri ryhmien välillä on keskustelua asista. Joonas Laajanen sanoo saarnassaan Youtubessa että on Jumalan suurta kunniaa että hän pelastaa jotkut. mm hänet. Nämä pelastetut voi kyllä surra kun katsovat helvettituttujaan ja hän pitää hiljaisen minuutin näille ja joku pelastettu vuodattaa ehkä kyynelen kun katselevat kadotusihmisiä.

Laajanen lainaa amer saarnaajia enkuksi joista joku sanoo että mitä me olemme arvostelemaan ketkä Jla valitsi 6000v sitten. Me olemme hitlereitä emmekä osaa arvioida kuka on ok kuka ei. Pitää tyytyä.

Kovin oli vaikeaa kuunnella ja olen hyvin hämmentynyt. Tässä on ollut vielä kuolemaa ja sairauksia joten aistin ehkä liian herkästi kalvinismia. En ymmärrä miten Jumalan valtasuuruutta osoittaa se että hänen enneltavalitsemansa pelastuu ja muilla ei ole mitään toivoa. Pliis, ei ilkeiitä kommentteja.

Neokal

M

Ansku kirjoittaa ihan oikein ja olen samaa mieltä siitä, että kaste on oikea, vaikka sen toimittaisi harhaoppinen tai hulttio. Jumala tekee suvenesuudessaan ihmeitä hereettikojen/ harhaoppisten keskuudessa. Toisaalta ei anna lupaa mennä väärään suuntaan, Esim. Matt.7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.