Suomessa ateismi ei ole vain kristinuskon Jumalaan uskomisen puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa, vaan lähinnä evankelis-luterilaisen kirkon vastaista taistelua maamme nykyisenä jälkikristillisenä aikana. Prometheus - leirit on ateistien vaihtoehto rippileireille. Suomen ensimmäiset protuleirit järjestettiin 80-luvun lopulla, jolloin koulujen elämänkatsomustiedon oppilaat halusivat oman aikuistumisleirin, sillä he eivät osallistuneet rippileireille. Joitakin vuosia sitten mediassa eniten puhetta herättivät protuleirien saunakäytännöt. Tyttöjen ja poikien yhteissaunominen ei ole kaikkien mielestä hyväksyttävää. Vielä on ihmisiä, jotka ymmärtävät säädyllisyyden päälle eikä sekasaunominen Prometheus-leirillä saa siunausta asiantuntijoiltakaan. Tänä vuonna protuleirit ovat täyttyneet nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, sillä ensi kesän leireille on jo ilmoittautunut ennätysmäärä nuoria.
Antaisitko kristittynä lapsesi osallistua kyseiselle leirille?
Mielenkiintoinen väite. Oletko ihan tosissasi tässä? Sinulla olisi 15-vuotias lapsi, joka olisi aidosti ja oikeasti kiinnostunut kristinuskosta, ja hän kokisi nimenomaan luterilaisen kirkon omakseen. Ja hän haluaisi köydä rippikoulun. Sinä oikeasti kieltäisit tämän? Miksi? Ymmärrän sen, että itse et ortodoksina pidä luterilaista kirkkoa parhaana vaihtoehtona, mutta minkä ikäisenä sinusta lapsella on oikeus uskonnonvapauteen? Entä jos lapsi ei haluaisi olla ortodoksi? Olisiko parempi että lapsi luopuu kokonaan uskosta?
Oikeassa elämässä tunnen vanhempia, jotka oikeasti näiden asioiden kanssa kamppailevat. On luterilaista, joiden lapsista on tullut helluntailaisia, presbyteeri, jonka lapsi on katolinen jne. Kaikki tuntemani tällaiset perheet ovat toki tunteneet surua ja huolta päätöksen johdosta, mutta iloinneet myös lapsen omasta uskosta ja lopulta tukeneet ratkaisua. Enkä minä vanhempana oikeasti näe muuta järkevää toimintatapaa. Rippikoulun kieltäminen tuskin rakentaa yhtään mitään.
Täytyy tunnustaa, että esitin kannanoton lähinnä tympääntyneenä aloituksen vastakkainasetteluun Prometheusten vs. riparin välille, koska luin tekstiin esityksen evl.fin riparista kristinuskon standardina, jota kristittyjen tulee kannattaa samalla kun vastustaa Prometheus-leirejä. Eli siis internet-kielellä triggeröidyin enkä välttämättä miettinyt asiaa loppuun saakka.
Minustakaan luterilainen rippikoululeiri ei ole mikään kristinuskon standardi, mutta ehkä tässä tarkoitettiin kirkkojen 15-vuotiaille järjestämiä leirejä yleensä. Ortodokseillahan on kristinoppileiri 15-vuotiaille ja helluntailaisilla fifteen-leirejä.
ooperi: Itse kyllä sanoisin vieraalle leirille pyrkivälle teinille, että käy ensin oman kirkon leiri. Olin aidosti kauhuissani, kun sisareni antoi (luterilaiseksi kastetun) poikansa 15-vuotiaana kääntyä muslimiksi. Jossain sentään kulkee raja millaisia päätöksiä vanhempien tulee tukea. Toivoisin, ettei uskonnonvapausikärajaa enää alennettaisi. Nyt saa vanhempien luvalla erota uskontokunnasta ja liittyä toiseen 15-vuotiaana ja ilman lupaa 18-vuotiaana.
Nojaa. 12-14 -vuotiaan uskonnollista asemaa voivat vanhemmat vaihtaa lapsen luvalla. 15-17 -vuotias voi vaihtaa asemaansa vanhempien luvalla. En näe tässä tosiasiallista eroa.
Siinähän tarkoitetaan tapausta, jossa vanhemmat itse vaihtavat kirkko- tai uskontokuntaa. Lapsi saa silloin valita, jääkö hän vanhaan uskonto- tai kirkkokuntaansa vai seuraako vanhempiaan. Vasta 15-vuotiaana nuori saa vanhempiensa luvalla muuttaa itse uskontonsa. En kuitenkaan kehota ketään vanhempaa sallimaan sellaista. Nuorelle on vain hyväksi harkita tällaista asiaa hyvin perusteellisesti. On nimittäin olemassa uskontoja (nimiä mainitsematta), joihin on helppo liittyä, mutta joista ulospääsy voi olla hankalaa, koska kyseinen uskontokunta vainoaa siitä luopuneita.
Uskonnonvapauslaki ei sisällä tällaista rajausta. Käytännössä olisi outoa jos muslimi-isä ja ateisti-äiti haluaisivat vauvansa liitettävän Baptistikirkkoon, mutta se on vanhempien ja kirkkokuntien asia, ei valtion.
Keskustelemme mielestäni nyt asiasta käytännössä eikä teoreettisesti. Miten itse suhtautuisit, jos 15-vuotias lapsesi haluaisi vaikka helluntaiherätyksen Fifteen-leirille?
Mää voisin jossain tapauksessa jopa päästääkin hypoteettisen lapseni protuleirille. Ainakin siinä tapauksessa, jos hänellä olisi itsellään uskonasiat suht selvinä ja olisi esim. käynyt riparin myös. Tällaisessa tapauksessa olisi varmaan kyse siitä, että haluaisi kaverin mukana mennä. Jos olisi kovasti etsijä/kapinavaihe päällä ja haluaisi riparin sijaan protulle, miettisin kyllä kahdesti. Sinänsä pidän hyvänä, että myös uskonnottomien perheiden lapset pääsevät teini-iässä leirille pohtimaan elämän suuria kysymyksiä, koska se on tärkeää - ja kivaa.
Käsitys protuleirestä on ehkä väärä tai vanhentunut. Ne ovat käsittääkseni nykyään enemmänkin “uskonnottomia” kirjaimellisesti, eivät “uskonnonvastaisia”.
Maailmankatsomuspaneelia lopussa ei enää ole. Leireille otetaan “ensisijaisesti” uskontokuntiin kuulumattomia, mutta käytännössä kaikki ovat tähän saakka mahtuneet. Ohjeiden mukaan “pohdinnan lähtökohta ei ole uskonnollinen” tjsp, mutta se on vähän eri asia kuin uskontokritiikki. Jotain kertoo sekin, että moni käy sekä protun että rippileirin.
Tilanne ei siis ole täydellinen va-liikkeen näkökulmasta. Kuitenkin tuemme leirejä, koska ne ovat vaihtoehto rippikoululle. Tämän voi rinnastaa vaikka siviilivihkimiseen, joka ei ole ateismin julistusta, mutta on vaihtoehto kristinuskon julistukselle.
Antaisitko kristittynä lapsesi osallistua kyseiselle leirille?
Oman jälkikasvun osalta tuohon on vielä hetki aikaa, mutta rippikouluvaiheessa antaisin kyllä tehdä oman päätöksen siitä, osallistuuko rippikouluun (muodosta riippumatta) ollenkaan vai esimerkiksi protuleirille. Voin toivoa, että lapsi jakaa oman elämänkatsomukseni, mutta en voi pakottaa seuraamaan sitä. Kasteen lapsi on saanut pyytämättä, kulkee nyt ihan omasta halustaankin mukana iltamessuissa, mutta isompana elämänkatsomuksen valinta on hänen itsensä. Toki hän valintaan saa tukea, mutta en pakota.
Ei se rippikoulun käymättä jättäminen ole niin vaarallista. Nuoruuden kapinassa jätin sen itsekin käymättä, samoin kun olen kirkostakin eronnut heti kun se vain oli mahdollista. Aikuisena kuitenkin palasin takaisin kirkon jäseneksi, kävin aikuisrippikoulun ja silti vielä pitkän etsimisen jälkeen löysin oman hapuilevan uskoni.
Rohkenen olla kanssasi eri mieltä, sillä Prometheus-leirin kieltäminen kuuluu vastuunsa tuntevalle Jumalaa pelkäävän kristityn perheen perheenisälle, sillä hän on perheenpäänä vastuussa lastensa kristillisestä kasvatuksesta kasvattaen ja ojentaen heitä Herran tahdon mukaiseen elämään (Ef. 6: 4). Rippikoulun toiminta-ajatus on nimenomaan vahvistaa nuorten uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan sekä varustaa heitä elämään kristittyinä.
