Entä jos nuori haluaa käydä molemmat leirit?
Onko sellaisia oikeesti? Prometheus on niin marginaalia että olettaisi sen valinnan olevan tietoinen ideologinen valinta, jolloin ripari ei kiinnosta.
Mitäs järkeä siinä olisi?
Kyllä niitä on, jotka ovat käyneet sekä protuleirin että riparin. Minusta se ei välttämättä ole ollenkaan huono idea.
Mutta mitä järkeä siinä on?
Siis oletat, että 15-vuotias toimii järkevästi?
Tietosi on minusta vanhentunutta. Ei tuhat nuorta enää aivan kapeaa marginaalia ole, eikä enää ole tyypillistä protonuorta mallia rastatukkainen kasvissyöjätyttö.
Jo vuonna 2011 joka neljäs protulainen kävi myös rippikoulun: Prometheus-leiriläinen käy usein myös rippikoulun | Yle
Kah, makukysymyksiä. Kyllä tuo minun korvaani on marginaalia.
Termiä en muuten tarkoittanut arvottavaksi. Viittasin vain (oletettuun) vähäiseen osanottajamäärään. Oma habitukseni varmaan vastaa rastatukkaista kasvissyöjätyttöä.
Mielenkiintoista tuo, että molempia käyviä on noin paljon. Erikoinen homma.
Riparille mennään, jos kaverit menevät. Protulle mennään, jos kaverit menevät. Ja jos riittävä määrä kavereita menee molempiin…
Enpä tiedä viimeksimainitusta. Aika monessa lehtijutussa protuleiristä kuitenkin toteaa nuori, ettei tuntenut ketään entuudestaan. Se on vähän ideanakin, että protuleireille otetaan mielellään entuudestaan toisille tuntemattomia.
Ehkä maallistuminen ei tarkoitakaan vain “uskonnollista maallistumista”, vaan laajemmin “katsomuksellista maallistumista”. Eihän esimerkiksi va-liiton jäsenmäärä kasva vaikka uskontokuntiin kuulumattomien määrä kasvaa. Voisi ajatella tässä näkyvän saman, leirejä ei ajatella katsomusten kautta.
Itse en suosisi minnekään ateistipropagandaleireille menemistä. Jos olisi sen ikäisiä lapsia, niin varmaan yrittäisin ohjata pois ajatuksesta ja jos ihan kamala hinku olisi, niin sitten vanhalla kunnon “jos itse tienaat tarvittavat rahat” -periaatteella. Jos rippikouluun ei olisi halukkuutta, varmaan käyttäisin lievää suurempaa painostusta, että menisi sinne. Konfirmaatioon en painostaisi, jos se tuntuisi aivan mahdottomalta ajatukselta.
Jumalaa pelkäävän kristityn perheen perheenisällä on kuitenkin valta kasvattaa ja ojentaa alaikäiset lapsensa rippikouluun ja konfirmaatioon halusivatpa he sitä tai eivät.
Olet oikeassa maallistuminen suhteen, mutta Suomi on kuitenkin melko kulttuurikristillinen yhteiskunta edelleen. Siksi pidän yllättävänä, että protu olisi jumalattomalle nuorisolle tasavertainen vaihtoehto riparille.
Omituisena huvittumisen aiheena en muuten malta olla linkittämällä hyvää biisiä:
Ateistit opettavat lapsia palvomaan Saatanaa!!1
Mutta jos festareille hinkuisi, niin kai ostaisit lapselle viinapullon, ettei tarvitsisi kysellä miltään kylätrokareilta? Ja kunnon laatumerkkiä, eikä mitään pulsujen litkuja!
Prometheuksen taru on tuttu. Ja se ymmärtääkseni käydään läpi leireillä.
Se vain aina jaksaa ihmetyttää miksi Raamatun kertomukset ihan kertomuksina ovat sitten jotenkin kartettavia, esim. joulun aikaan…
Tuttu vapaa-ajattelija tosiaan valitti, ettei nuorena kestänyt juoda kaverien kanssa. Oli kotona tarjottu laadukasta punaviiniä, ei suu sietänyt omppujytää tms…
Jumalaa pelkäävän kristityn perheen perheenisällä on kuitenkin valta kasvattaa ja ojentaa alaikäiset lapsensa rippikouluun ja konfirmaatioon halusivatpa he sitä tai eivät.
Kasvatus on tapahtunut jo vuosien ajan ennen rippikoulua ja tuossa kohdassa tuskin pakottaminen enää auttaa mitään. Pakottamalla kenenkään elämänkatsomus ei muutu mihinkään, teinien kohdalla vain nostaa enemmän uhmaa ja kapinaa sekä ajaa kauemmaksi uskosta. Toivon, että lapseni osaa ja uskaltaa kyseenalaistaa, muodostaa itse omat mielipiteensä ja pitää niistä kiinni. Arvostan sellaista enemmän kuin alistumista. Tosin en olekaan Jumalaa pelkäävä, vaan enemmänkin Jumalan armoon luottava.
Rippikouluun voi ihan hyvin osana kasvatusta vahvasti ohjata. Ei kasvatus ole vielä 15-vuotiaana ohi. Konfirmaatiolupausten ja ensikommuunion kohdalla asia on mielestäni toisin. Niihin pakottaminen tai lahjominen vahingoittaa lasta hengellisesti.
Tuo on aivan totta, kun jo pienenä aloitetaan kristillinen kasvatus, luetaan joka ilta iltarukoukset ja pyhäkoulussa kerätään pahvitauluun Jeesuksen viereen lammastarroja sekä käydään yhdessä sunnuntaina kirkossa.
Meillä rippikoulussa Katekismuksesta opetettiin ulkoläksynä Jumalan kymmenen käskyä, “niinkuin perheenisän tulee ne yksinkertaisesti esittää perheväelleen ja miten meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin Häneen”. Lisäksi opetettiin ulkoa osaamaan apostolinen uskontunnustus, Isä meidän- rukous ja Herran siunaus sekä opetettiin alamaisuutta esivallalle.