Tuohon suuntaan varmaan ollaan menossa, ja tästä joudutaan luontevasti myös jatkokysymykseen, että miksi puolustusvoimat ylipäänsä pitää olla olemassa, jos kaikki on globaalia ja kenellä tahansa on oikeus tulla rajan yli ja nauttia kaikesta mitä yhteiskunnassa on ja ylimmät puolustettavat arvot ovat marxilaisuus ja sukupuolineutraalisuus.
4 tykkäystä
Ymmärrän katkeruuden kun kolmikosta koti-uskonto-isänmaa on tuo keskimmäinen itsestään selvänä kristillisenä totuutena ja vaikutusvaltana muuntunut uskonnon ja uskonnottomuuden vapaudeksi. Tuskin noista kahdesta muusta nyt kuitenkan ollaan luopumassa. Ja siksi juuri kukaan ei esitä puolustusvoimien lakkauttamista ja rajojen avaamista.
1 tykkäys
Jokaisessa hoitotilanteessa tuo suhde on erilainen. Riippumatta mikä hoito on kyseesä. Se oli pointti, jos et muka tajunnut…
Miten se oli pointti keskustelun aiheen kannalta?
Mä jotenkin toivoisin, että Suomen ev.lut kirkko ottaisi tästä, kun ei Räsäs -keissi ei sitä laukaissut, kopin. Aloittaisi jonkunsortin sisäisen keskustelun siitä onko perinteiselle ev.lut avioliitto -ja perhekäsitykselle enään tilausta? Ja jos on, millainen sitä puolustava puhe on arvokasta ja asiallista tänään?
Mielestäni on selvää ev.lut kirkon perinteistä/kanonisoitua ja yhteiskunnan välistä ristiriitaa, siitä mitä avioliitto -ja perhekäsitys on, ei haluta kohdata kirkon juurikin liberaalimpien aktiivien keskuudessa, vaan kirkon perinteinen käsitys pyritään saada “uudistettua” maallisen oikeuden kautta vihapuheena jne.
6 tykkäystä
Se oli vastaus sinun “venäläiselle ruletille”.
Ei ole hoitoa, jossa ei olisi riskejä. Aina on punnittava hyöty/haitat.
Joka hoidosta löytyy kertomuksia ikävistä haitoista. Mutta olisi julmaa ja vastuutonta julistaa niitä todisteena siitä, että hoito yleensä on juuri tuohon haittaan johtavaa.
Selitin jo miksi se on “venäläistä rulettia”. Ja mikä ero sukupuolen"korjaushoidolla" on esim. syöpäkasvaimen poistoon.
Tästä ei kukaan ole eri mieltä, joten siitä on turha luennoida.
Vastuullista on kertoa totuus siitä mistä hoidossa on kyse. Ja tuoda esiin paitsi riskit, niitä kieltämättä tai vähättelemättä, myös se, että kyse on itse asiassa terveen ja toimivan kehon muuttamisesta keinotekoisesti ei-terveeksi ja ei-toimivaksi.
Ihmisille on kerrottava totuus näistä hoidoista, jotka eivät tosiasiassa ole hoitoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Yhtään kaunistelematta ja mitään salaamatta. Riskit eivät ole pelkästään teknisiä, kuten esim. umpisuolen tai syöpäkasvaimen leikkauksissa, joissa pyritään tekemään ei-terveestä ja ei-toimivasta kehosta terve ja toimiva.
Siksi transhoidot ovat venäläistä rulettia. Ei siksi, että hoitoon sisältyy riskejä “kuten kaikkeen hoitoon”. Mutta… Ehkä en jaksa tätä enempää yrittää selittää.
5 tykkäystä
Ei noin koskaan tapahdu.
Jeesuksella ei ole mitään arvoa nykykirkon päättävissä piireissä. Kuten ei liberaalienkaan piireissä, joka on sanomattakin selvää.
1 tykkäys
Mitä sitten tulisi noille ihmisille tehdä.
Tämä on erittäin hyvä kysymys. Tästä voivat kertoa paremmin varmaan kaiken tuon läpikäyneet. Siitä mitä hoitomuotoja voitaisiin kehittää, jotta ihmiset oppisivat hyväksymään itsensä ja välttäisivät vaikeat, vaaralliset ja mahdollisesti heidän alkuperäistä tilaansa vahingollisemmat hoidot.
Esim. tätä naista kannattaa mielestäni kuunnella:
https://www.youtube.com/channel/UCejJGdSGlFMk6-U9Uiylcug/about
2 tykkäystä
Hyvin ja valitettavan mahdollista tämäkin. Tai olen rehellinen: näin juurikin.
Otaksuisin yhden keskeisen syyn olevan siinä, että liiallinen erimielisyys yhteiskunnallisen/poliittisen mielipiteen kanssa, voimistaa haluja erottaa kirkko valtiosta. Saattaa ev.lut ja ortodoksisen Kirkon toiminnan rahoitus lahjoitus tms. perustuiseksi. Uumoilen, että tässä skenaariossa primaaristi liberaalit jäisivät häviölle ja työpaikatta. Ilman osallisuutta hassun-hauskoihin televisio-ohjelmiin.
Niin tai näin. Uskon liberaalien tietävän varsin hyvin miksi tällaisia kenttäpiispa -avauksia tulee. Pahoin pelkään heidän jopa laskevan niiden varaan.
Tässä näkemyksessä pysyn siihen asti kunnes joku heistä ehdottaa juurikin tuota sanomaani. Sitä, että ei vain ajauduta tällaisiin uusiin tilanteisiin ja paheksuta jne. vaan kohdataan tasa-arvoisesti itsensä kanssa erimieliset piirit saman pöydän äärellä kirkon sisällä, ei vain jossain somessa. Raamattu ja Tunnustuskirjat edellä ja keskellä.
1 tykkäys
Voisitko kertoa tarkemmin. En jaksa noita uskonnollisia videoita käymään läpi.
Pitäisiköhän myös heitä, jotka ovat tyytyväisiä kuunnella, vai vain tätä yhtä ihmistä…
“Uskonnollisia”? Hänhän on ateisti… Tai nykyisin kai agnostikko. Kristinusko on joka tapauksessa hänelle vain kulttuuria.
Jos on helpompi lukea kuin katsoa videoita, niin tuolla blogi:
5 tykkäystä
Pointtisi on virheellinen. On selvää, että yksittäisenkin operointipäätöksen onnistumisen mahdollisuuksia ja komplikaatioiden riskejä arvioidessaan lääkärit tukeutuvat hyvin vahvasti siihen, minkälaisia lopputuloksia samanlaisten operointien on alalla havaittu aiheuttavan. Näitä tapauksia luokitellaan, ja niille arvioidaan keskimääräisiä onnistumisprosenteja, riskejä yms. Koko lääketiede pitkälti perustuu tällaiseen toimintaan.
2 tykkäystä
Mikäli halutaan, että liberaalien ja konservatiivien välinen keskustelu aiheesta olisi kiinnostavaa ja hyödyllistä, tulisi keskustelua käydä ennen kaikkea niistä perusteista, joiden takia osapuolet ovat sitä mieltä mitä ovat. Eihän siinä mihinkään yhteisymmärrykseen päästäisi, mutta voisi tulla paremmin selväksi, mistä näkemyserot johtuvat, eli mitkä kenelläkin ovat ne perustelemattomat “aksioomat” tai “perusperiaatteet”, joista käsin muut näkemykset johdetaan. Näitä voisi sitten jatkopohdintana vertailla kristillisen uskon perusteisiin. Sitten heräsin ja tajusin, ettei Suomesta tai kenties koko maan päältä löydy tyyppejä, joilla rahkeet riittäisivät tällaiseen keskusteluun.
6 tykkäystä
Kun kuuntelee sellaista erittäin katolista juttua kuin pääsiäisen aikaan kuuluvia saarnoja neljästä viimeisestä asiasta (tai Four Last Things löytyy englanniksi), niin oppii ainakin pari uutta asiaa, saa henkisesti ja hengellisesti ämpärillisen jäävettä päähänsä ja muutenkin näkee kokonaisuuksia ihan eri tavalla.
Four Last Things: Death ~ Fr. Ripperger - YouTube
Four Last Things: Judgment ~ Fr. Ripperger - YouTube
Four Last Things: Hell ~ Fr. Ripperger - YouTube
Four Last Things: Heaven ~ Fr. Ripperger - YouTube
Yksi sellainen keskeinen asia on, että maan päällä ihminen saattaa kiistää, että Jumala on olemassa. Tai että Jumala on hyvä. Tai kiinnostava. Tai rakastava. Tai viisas. Eli käsitys Jumalasta on jotain toisaalta olemattoman ja toisaalta tylsän, epärelevantin ja itsekeskeisen diktaattorin väliltä.
Sillä tavalla ajatus tuomiosta on, että Jumala väkisin ja ulkoa alistaa ihmisen moitteille ja syytteille siitä, että ihminen ei tehnyt jotain itselleen merkityksetöntä juttua oikein. Joka hänen olisi pitänyt tehdä pelkästään siksi, että Jumalan epärehelliset ja tyhmät seuraajat niin käskivät. Homojen olisi pitänyt lopettaa homoileminen koska Päivi Räsänen selvästi oli sitä mieltä, ja niin edelleen.
Nämä tyhmät seuraajat menevät kuoltuaan Taivaaseen, jossa oleminen on tylsää ja naiivia nöyristelyä ja väkisin hymyilemistä. Kaikki on sietämättömän kornia ja kliseistä, eikä se lopu koskaan. Sitä ennen oli tuomio, jossa jokaiselle pelastuneelle todettiin, että “hienosti tehty kun otit Jeesuksen sydämeesi” ja jokaiselle kadotukseen joutuvalle että “hyi sinä nurja ihminen kun et ottanut; enää ei voi mitään mutta silloin olisi kannattanut; harmittaako, harmittaako, läl läl lää”.
Tästä syystä johtuen ihminen menee helvettiin kuin vihaa uhkuva kapinallinen. Helvetti on eräänlainen kosminen kapakka, jossa tuomitut heittävät läppää Hitlerin, Saddamin, Lemmyn ja itse pääpahiksen kanssa. He juonivat vallankumousta, jossa nousevat Taivaaseen, tasaavat tilit hajottamalla siellä paikat ja sen jälkeen kaikki on pelkkää kosmista olemista. Ei ole mitään sääntöjä, kukaan ei ole kenellekään alisteinen ja jokainen tekee ikuisuudesta itselleen mieleisen.
Todellisuudessa katolinen ajatus näistä on, että viimeisellä tuomiolla jokaisen kaikki tekemiset tulevat kaikkien tietoon. Joka on armon avulla voittanut paheensa, voi olla siitä kiitollinen ja onnellinen. Joka ei ole, niin se on sitten se, mitä hän on lopullisesti.
Jokainen kuollut ja kadotukseen joutunut tietää täydellä varmuudella, että Jumala on täydellisen hyvä, täydellisen oikeassa, täydellisen armollinen ja täydellisen oikeudenmukainen. Jokaiselle heistä on myös täysin selvää, miksi he ovat kadotettuja. Jokainen heistä myös tietää, mitä heidän olisi pitänyt tehdä pelastuakseen. Jokainen heistä myös tietää, että ei olisi valinnut toisin.
Mitään ei lopussa jää hampaankoloon, käsittelemättä tai epäselväksi. Kaikki iloitsevat ja rakastavat tai vihaavat ja kärsivät täysin avoimesti ja kiistatta. Jokainen on löytänyt oman paikkansa, eikä siksi kenellekään tule mieleen edes valittaa.
Lisää ajatuksia samasta:
Jokainen, joka uskoo, saa suuremman ilon siitä, että lisää omaa uskoaan ja toisten uskoa. Yksi entisaikojen ja nykyajan ero on siinä, että nykyaika arvostaa spontaaniutta yli kaiken. Ihmisen pitää aina näyttää avoimesti ja vapaasti ulospäin se, mitä hänen sisällään tapahtuu. Jos pappi ei usko, niin pappi on silloin sankari jos tuo epäuskonsa julkisuuteen ja levittääkin sitä. Koska jos on yksi asia, jolle pitää olla uskollinen, niin se on sisin ja ihminen itse.
Entisaikaan pidettiin täysin hyvänä sitä, mitä nykyään kutsutaan tekopyhyydeksi ja ulkokultaisuudeksi. Jos ihminen ulospäin käyttäytyi pyhällä tavalla, niin hän siten kannusti muita olemaan pyhiä, eikä ollut heille lankeemukseksi tai loukkaukseksi. Jokainen saattoi sitten yksityisesti käsitellä epäilyksensä, paheensa tai epäuskonsa. Jokaiselle varmasti riitti haasteita ja koetuksia, mutta oli kaikkien etu, että jokaisen oletettiin ja odotettiin pyrkivän edes jonkinlaiseen pyhyyteen.
Yksi keskeinen ero on siinä, kun nykyään ajatellaan, että ihmisen tulee olla uskollinen sisimmälleen. Jos ihminen ei ole uskollinen sisimmälleen, niin silloin hän “hylkää itsensä” jonkun toisen ihmisen odotuksien tai mielipiteiden tähden. Jos ihminen tahtoo olla uskollinen Jumalalle, niin silloin Jumala tulee löytää sisimmästä tai ei mistään. Kun nykyaikana sanotaan, että Jumala tulee löytää toisista ihmisistä tai nähdä toisissa ihmisissä, niin silloin Jumala nähdään ja löydetään siitä, miltä ne toiset ihmiset minun sisimmässäni tuntuvat. Jumala löytyy rakastumisesta ja ryhmähengestä.
Aikaisemmin ajateltiin, että ihminen löytää Jumalan niistä objektiivisista tosiasioista, mitkä ovat edustettuina Jumalasta hänen ulkopuolellaan. Eli ihminen ei löytänyt Jumalaa omasta, toisia koskevasta tunnereaktiostaan, vaan siitä objektiivisesta ymmärryksestä hyveitä ja pyhyyttä koskien, jonka näki ja saattoi kokea heidän toiminnassaan ja käytöksessään. Tämän vuoksi, jos sisimmässä oli suuria epäilyksiä, niin saattoi silti rakastaa toista ja uhrautua toisen hyväksi käyttäytymällä pyhästi häntä kohtaan ja hänen edessään.
Ihmistä pyydetään olemaan uskollinen sille, minkä hän tietää Jumalasta ja hengellisistä asioista. Ei sille, minkä hän kokee, aistii tai tuntee Jumalasta ja hengellisistä asioista. Nykyään, kun kaikki uskovat aisteillaan ja tunteillaan, tällainen uskollisuus tiedolle vaatii huomattavasti suurempaa tasapainoilua. Tunteiden ja aistien kautta uskomiselle ei saa antautua. Mutta samaan aikaan ei saa käyttää liikaa energiaa niiden vastustamiseen, koska sellainen ei taas ole yhtään sen hengellisempää. Tällaiset harhat ovat sivutuuli. Jos niistä tulee myötätuuli tai vastatuuli, niin silloin suunta on hukassa.
2 tykkäystä
Osallistuin evl kirkon järjestämään pilottiin kunnioittavasta keskustelusta joku vuosi sitten. Siinä oli lähtökohtana jollkain tapaa tämä TV2:n pointti. Mutta sitten järjestäjät antoivat periksi libskujen toiveille, että ei saa puhua Jumalan tahdosta. Toisen osapuolen annettiin rajata keskustelun rajat.
Se kertoi minulle, että ainoa osapuoli joka kykenee enimmältä osin aitoon suvaitsevuuteen, on konservatiivinen osapuoli. Ja toiseksi se kertoi minulle, että libispuolella tärkein pointti oli se, mille asiat tuntuvat. Peli oli pelattu siinä vaiheessa. Ja on pelattu.
Yritin käynnistää keskustelua aiheesta nostamalla julkisesti esiin asiaa käsitteleviä, ja nimenomaan hedelmällistä keskustelua edistäviä näkökulmia, joista yksi oli Skotlannin kirkon (Kirk) prosessista tehty analyysi. Kaikki valuvat turhaan.
Tämän päivän olen käyttänyt yrittämällä jankuttaa evl papeille,miten Särkiön tapaus on hyvä siksi että se nostaa esille suhtautumisen työnantajaan. Työnantajan tahtoa ja asetuksia, oppeja yms onkunnioitettava, eikä käytävä niitä vastaan (mitä mielesäni Säärkiö ei pohjimmiltaan tehnyt), kuten libberallit jatkuvasti tekevät ja ovat silti vaatimassa Särkiön päätä vadille koska tämän kirjoitus oli niin kamala loukkaava myös puolustusvoimien omia arvoja vastaan (mitä se ei ollut).
D
11 tykkäystä
Yksittäisen operaatiota hakevan henkilön näkökulmasta tämä asia menee kuitenkin enemmän sillä tavalla kuin Hollywoodissa. Se on taistelu hyvän ja pahan, oikean ja väärän tai ymmärtävien ja ymmärtämättömien välillä.
Kyse ei ole siitä, että onko operaatio hyväksi tai parantaako se asioita. Vaan siitä, että saako henkilö taisteltua itselleen sen vapauden, että voi operaation kautta tulla todelliseksi itsekseen. Joten jokainen keskustelu lääkärin kanssa on yksi erä tässä taistelussa, jonka tarkoituksena on hoitavien osapuolien pehmittäminen siihen, että antavat operaation lopulta tapahtua.
Detransitio on silti ristiriidassa hänen ateistisen vakaumuksensa kanssa. Jonkin sortin petturuudesta tai harhaoppisuudesta on ehdottomasti kyse. 
Liberaalimmat tahot eivät mielestäni lain ymmärrä kuinka kokonaisvaltaisesta tai jopa ontologisesta asiassa tässä on kyse koko Suomen ja sen yhteiskunnallisen vakauden kannalta. Tai siis anteeksi, he kyllä ymmärtävät mutta eivät halua tulla millään tavalla vastaan.
Kuten olen aiemmin sanonut. Kenttäpiispan blogi ei ollut onnistunut, mutta pointti ei ole siinä, vaan tässä tilanteessa jossa ev.lut.kirkko on. Ei tähän ole ajauduttu tai kompastuttu joidenkin “persuhenkisten” luterilaisten aktiivien, pappien ja piispojen takia, vaan luterilaisen kirkon johdon, joka ei mukavuus tms. syistä rohkene sanoa ääneen, Raamattuun ja konfensionaaliseen traditioon perustuen mikä on ev.lut. kirkon käsitys avioliitosta ja ihmisestä.
On myös niin, että liberaalimmat luterilaiset eivät taida tajuta sitä, että jos tämä keskustelu voidaan ylittää ilman luterilaisen kirkon teologiaan juurtunutta diskurssia, jatkossa muitakin yhteiskunnallisesti trendikkäitä asioita ja ilmiöitä voidaan “kristillistää” samalla tavoin.
2 tykkäystä
Tsekkasin tuossa tapani mukaan YLE:n Erkka Mikkosen Twitteriä. Mies iloitsee, kun Moskovan Yhdysvaltojen lähetystö oli vetänyt Amerika-lipun lisäksi 
-lipun salkoonsa. Ihmiset tykkäs.
Ei minulla mitään sitä vastaan, mutta tekeekö Yhdysvallat saman Saudi-Arabiassa tai jossain toisessa islamilaisessa ystävävaltiossaan, jossa seksuaalivähemmistöjä kohdellaan vielä karummin kuin Venäjällä. Eipä juurikaan.
Pointti, valitettavan monien suomalaisten YLE/Hesari toimittajien, älykköjen ja turpoajien arvopohjallisuus, huoli demokratiavajeesta ja vähemmistöjen (varsinkin jos kyseessä ovat kristilliset sellaiset!) asemasta lopahtaa het kun ko. valtio on enemmän meitin puolella kuin Putinlandian.
Mielestäni tämä ei vain kerro, vaan todistaa sen -kuten tavallaan tämä kenttäpiispa-jutska- millaista liberalismia ja kuinka johdonmukaisesti nämä humaanit, edistykselliset ystävämme edustavat. Kellotkin soi Alepolle, eivät Mosulille tai Raqqalle ja ei taatusti missään vaiheessa ole soineet Jemenille. Onko pohdittu BLM-hengessä miksi orjakauppa kukoistaa Libyassa jne.?
Ja tämä tällainen on sitten sitä ihmiskasvoista globaalia liberaalia demokratiaa, jonka uskotaan vetovan omiin ja niiden valtioiden kansalaisiin, joiden hyvinvoinnista nämä liberaalit eivät välitä pätkän vertaa koska ko. valtioiden päämiehet ovat meidän puolella toisin kuin Putinin Venäjä, Kiina tietysti Iran.
2 tykkäystä