Oln joskus ihmetellyt, miksi apostolisessa uskontunnustuksessa ei mainita, että Jeesus ristiinnaulittiin syntiemme tähden. Todetaan vain, että ristiinnaulittiin. Siis pelkkä ulkoinen fakta. Ne, jotka eivät enää usko sovitukseen (heitä on papistossakin), voivat näin ollen - ainakin tältä osin - yhtyä tähän uskontunnustukseen.
Eilen kirkossa luettiin Nikean uskontunnustus. Siinä puolestan ihmettelin, miksi Pyhästä Hengestä mainitaan niin vähän. Todetaan, että hän on eläväksi tekijä ja on puhunut profeettojen kautta. Ja kuitenkin juuri nyt elämme Pyhän Hengen toiminta-aikaa. Olisin kaivannut jotain hänen tehtävästään, esim. että hän synnyttää ja ylläpitää uskoa, ja kirkastaa Kristusta, rakentaa seurakuntaa.
Tuo “eläväksi tekijä” on varsin epämääräinen ilmaus, ainakin ei-aktiivisille kirkossa kävijöille.
Ylipäätään Isän ja Hengen osuudet ovat molemmissa hyvin niukat, painotus on vahvasti Jeesuksen työssä. Näin toki saa ollakin, mutta kun Isä ja Henki ovat yhtä kunnioitettavat, miksi heidät ikäänkuin jätetään vähälle huomiolle?
Uskontunnustuksethan ovat kristittyjen laatimia eivätkä sellaisinaan sisälly Raamatun kaanoniin, joten niitä voi pitää enemmän ihmisen tuotoksina kuin Raamatun sanaa.