Mikä logiikka ortodokseilla on jättää tuo filioque-lisäys pois?
Se on myöhempi lisäys, joka osoittaa, ettei lännessä ole ymmärretty, mitä uskontunnustuksessa sanotaan. Kolminaisuusoppihan on selvä kuin pläkki ilman latinalaisten sotkuja. Isä on kaiken alkulähde. Poika syntyy iankaikkisuudessa Isästä. Pyhä Henki lähtee iankaikkisuudessa Isästä.
Meillä opetetaan kristinuskon päädogmit jo 5-vuotiaille lapsille, kun heille opetetaan ristinmerkin tekeminen. Kolme ensimmäistä sormea tarkoitaa Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä ja kaksi viimeistä sitä että Kristus on Jumala ja ihminen.
2 tykkäystä
Ei mene jakeluun! Eihän Pyhä Henki voi ilman Poikaa lähteä Isästä? Yksinkertaistaen sanoen, ilman Pojan sovitustyötä ei Pyhä Henki voisi tulla.
Joh 16:7: “Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.”
Tuossa esimerkissähän on kysymys Pyhän Hengen lähettämisestä eikä iankaikkisesta lähtemisestä. En ymmärrä, miksi te ette käsitä tätä asiaa.
1 tykkäys
Meillä Lännessä asia on ymmärretty aina oikein. Lähettäminen ja lähteminen ovat sama asia. Ei iankaikkisuus tarkoita jotain hetkeä ajassa ennen kaikkea aikaa, vaan aikaa joka on koko ajan läsnä. Samalla kun PH lähtee Isästä, Hän lähtee Pojasta.
Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuskokoelma ei itse tee erottelua näiden kahden lähtemisen välillä. Se on myöhempää spekulaatiota.
D
2 tykkäystä
Onhan Pyhän Hengen iankaikkinen lähteminen varmaan eri asia kuin maailman tulo. Mutta kun kaikki persoonat ovat olleet jo ikuisuudessa ennen luomista, liikutaan niin jumalallisissa korkeuksissa, että tuskin kukaan niitä ymmärtää kuin aavistuksenomaisesti. “Nyt katselemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin.”
Vaikuttaa aika selvältä, että Jeesus on lähtöisin Isästä, mutta Pyhästä Hengestä ei kerrota mitään vastaavaa. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että myös Henki lähtee Isästä, vaikka häntä joskus sanotaan Kristuksen Hengeksi. Tällä asialla ei uskonelämän kannalta ole kuitenkaan oleellista merkitystä. Sovitusopilla sen sijaan on.
Mutta jos hämmentäisi soppaa lisää, miksi Ilmestyskirjassa puhutaan Jumalan seitsemästä hengestä?
Sanot ihan oikein, että filioque on lisäys. Siis varhaisimmissa uskontunnustuksissa sitä ei ole. Lännessä se on myöhemmin lisätty. Jos ortodokseja voisi jostakin kritisoida, niin ei ainakaan siitä, että he olisivat “jättäneet pois” tuosta tekstistä mitään.
Ihmisten laatimiin teksteihin voi mielestäni tehdä lisäyksiä, kunhan ovat Raamatun opetuksen mukaisia. Itsekin lisäisin apostoliseen uskontunnustukseen “ristiinnaulittiin ja kuoli syntiemme tähden”. Ja Pyhän Hengen osuuteen lisäisin “kutsuu, synnyttää ja ylläpitää uskoa, kirkastaa Kristusta”. Mutta tiedän hyvin, että uskontunnustukset ovat vanha perinne, jota sinänsä ei ole korrektia muuttaa.
Jos oikein muistan, Tuomasmessussa taannoin Valtonen käytti uutta, itse laatimaansa uskontunnustusta. Siinä puhuttiin Luojasta, Lunastajasta ja Pyhittäjästä. Mutta siitä oli varmaan poistettu kiistanalaiset kohdat kuten neitseestä syntyminen. En valitettavasti muista sitä. Kohuhan siitä nousi.
Jos kaikki asiat, joihin uskotaan lisättäisiin uskontunnustukseen, tuloksena olisi katekismus. Eri kirkkojen laatimat katkismukset ovat sitä varten, että niissä tarkasti selitetään mihin uskotaan.
3 tykkäystä
No mitä mieltä sinä olet tuosta lisäyksestä? Onko se mielestäsi pätevä ja oikein?
No omasta puolestani olen hiukan ymmälläni siitä, että tällainen ongelma on päässyt syntymään. Kyllä lisäyksen tekijöillä varmaan on ollut “pätevä ja oikea” ajatus, tarkoituksenaan torjua jokin tuolloin esiintynyt väärinkäsitys. En vain ole kirjoja lukemallakaan saanut tietooni, mikä se väärinkäsitys on ollut. Ehkä lisäyksen tekijät ovat ajatelleet niitä monia raamatunkohtia, joissa Pyhän Hengen sanotaan olevan Kristuksen Henki tai joissa Kristus lähettää Hengen.
2 tykkäystä
En ole lisäämässä kaikkia asioita. Noin 5 sanaa eivät vielä tee katekismusta. Ihmettelen vain, miksi näin typistetty muoto, jossa oleellisia asioita on jäänyt pois.
Nämä uskontunnustukset - pääasiassa apostolinen - ovat käytössä kasteen, avioliittoon vihkimisen ja hautauksen yhteydessä, eli tilanteissa, joissa mukana on paljon ihmisiä, jotka eivät tunne hyvin kristillistä uskoa.
Olisi suotavaa olla paketti, jossa ainakin ydinasiat on sanottu. Erityisesti nykyään, kun sovitusoppia vastaan on noustu ihan arvovaltaisellakin tasolla.
Tosin voi kysyä, kuinka moni lausuu tai kuuntelee uskontunnustuksen ajatuksen kanssa. Ehkä se on kuin litania, joka menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
En minäkään tiedä onko ollut jokin väärinkäsitys, jota tuolla lisäyksellä on pyritty torjumaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuo lisäys on hyvin tarpeellinen ja asiallinen tuon uskontunnustuksen kokonaisrakenteeseen. Onhan niin, että Jumala on ajallisen todellisuuden ulkopuolella kuten @Diakoni totesi. Siksi esim. Poika ei ole luotu, vaan syntynyt Isästä ajattomuudessa, eli samoin kuin Isä on Poikakin ollut aina. Samoin on Pyhä Henki ollut aina Isän ja Pojan kanssa samaa jumaluutta, siis lähtenyt aina Isästä ja Pojasta.
Nikean ja Konstninopolin tunustus on se seikkaperäisepi uskontunnustus siinä sanotaan mm
(jatkoa edelliseen,) joka meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden tuli lihaksi… joka meidän tähtemme ristiinnaulittiin kärsi (kuoleman) ja haudattiin.
3 tykkäystä
Kyllä, onneksi siinä tämä todetaan.
Kuten jo todettua, apostolinen uskontunnustus on varsinaisesti kastetunnustus, nikealainen taas teologista määrittelyä. Niiden historia on siis erilainen. Nikealais-konstantinopolilainen on syntynyt tietyllä tavalla reaktiivisesti eli torjumaan harhaoppeja, jotka sen laatimisen aikaan olivat relevantteja. Samasta syystä filioque otettiin lännessä käyttöön.
Nikealaisen tuleminen liturgiseen käyttöön on myöhempää perua, jos en aivan väärin muista, niin ensin idässä. Se on varsinaisesti se tunnustus, jota tulisi messussa käyttää, Suomen ev.-lut. kirkossa jostain syystä siitä on tullut sellainen erityisiä pyhiä erityisesti juhlistava hienous, joka tavallisina sunnuntaina yleensä korvataan apostolisella. Apostolinen taas kuuluu kasteeseen ja henkilökohtaiseen hartauselämään muistuttamaan kasteesta. Kolmas ns. vanhan kirkon tunnustus, Athanasiuksen tunnustus on myös käytössä vain lännessä ja liturgisessa käytössä käsittääkseni jossain tilanteissa anglikaaneilla.
Apostolisessa uskontunnustuksessa ilmaistaan tietyt historialliset faktat kristinuskosta, se on siis pelastushistorian tiivistelmä. Nikealainen taas keskittyy trinitaariseen määrittelyyn. Pyhästä Hengestä lausutaan niissä aika paljonkin, sillä Kirkkoa koskeva osuus on kuvausta Pyhän Hengen toiminnasta. Kirkko on yksi, pyhä ja katolinen Hengen toiminnan myötä, pyhäin yhteys tarkoittaa primääristi yhteyttä sakramentteihin.
J.N.D. Kellyn Early Christian Creeds on helppolukuinen ja iästään huolimatta käsittääkseni hyvä perusteos uskontunnustusten historiaan.
3 tykkäystä
Nikea on yleinen Sleyn messuissa. Paikallisseurakunnassa on eri käytäntöjä ja juuri mainitsemasi juhlapyhien ja Nikean yhdistäminen on minullekin tuttua.
Olen lukenut yhden puhki. Onneksi on kaksoiskappale. Jotkin hypoteesit ovat ehkä vanhentuneet, mutta edelleenkin yksi parhaista tämän alan kirjoista (joita on ylllättävän vähän). Suosittelen myös Donald Fairbairnin and Ryan M. Reevesin toimittamaa The Story of Creeds and Confessions -teosta.
D