Juu, tämä on väärä käsitys, sovitus ei ole syntien anteeksiantamus, vaan syntien anteeksiantamus on sovituksen seuraus, kuten olenkin toisessa ketjussa asian ilmaissut. Valitettavasti luterilaisuudessa on kuitenkin kovin kauan samaistettu nämä uskoa tekona pitämisen pelossa kun ei ole ymmärretty uskoa Jumalan tekona, sovituksen vastaanottavana välineenä.
Mitä tuumaat tästä Kallialan ajatuksesta?
Vaikka siis – jälleen kerran – luterilainen 1600-luvun puhdasoppisuus kuinkakin rakensi ”laajan oikeudellisen teorian, joka monen mielestä vieläkin on kristinuskon varsinainen ydin”, jossa ”Jumala ajatellaan ensi sijassa vanhurskaaksi tuomariksi”, Luther liittyy kaikkein vanhimpaan hengelliseen perintöön, jonka mukaan meidät on ”lunastettu”, ”ostettu omaksi” ja ”voitolla vapautettu” ja mistäpä muusta kuin juuri turmiovalloista, ”synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta”. Meistä anselmilaisella sovitusopilla saattaa kyllä olla ikään kuin määrätty artikkeli ja meistä siinä saattaa olla kristinuskon varsinainen ydin, mutta jos näin on, emme niinkään jaa Lutherin uskoa, vaan kiinnitymmekin luterilaisen ortodoksian teologiseen systeemiin.
Minusta tuossa on oikein tulkittuna Lutherin käsitys kun tämä käsitetään objektiiviseksi sovitukseksi, joka siis on tapahtunut meistä riippumatta, meidän ulkopuolellamme.
Anselm käsittää sovituksen synnistä suoritettuna hyvityksenä jättäen näin Kristuksen rangaistuskärsimyksen taka-alalle. Mitä mieltä on @Diakoni asiasta?
Anselmin mukaan Kristus kuoli maksaakseen ihmiskunnan velan Jumalalle. Anselm tarvitsee kärsimystä ja kuolemaa, mutta ei ylösnousemista.
Robert W. Jenson sanoi minusta viisaasti about näin Se mitä pitää tapahtua sovituksen perimmäisenä selityksenä, on kärsimysnäytelmän toistaminen: kiirastorstain, pitkän perjantain ja pääsiäisen muistaminen ja viettäminen.
Tämä viehättää minua. En kaipa spekulaatiota siitä, kuka on velkaa kenellekin ja mitä. Kyse ei ole punttien tasaamisesta. Punttien tasaaminen on väkivallan, kateuden, väärän oikeudenmukaisuuden ja häpeän liittämistä sovitukseen. Ne eivät kuulu siihen muuta kuin vapautuksena kaikista näistä.
D
2 tykkäystä
Löysin vielä lisää matskua Anselmista. Hän ymmärsi ihmisen synnin passiivisuudeksi, vanhurskauden puuttumiseksi, eikä niin kuin Raamattu, ihmisen aktiiviseksi, luovaksi ja tahtovaksi asenteeksi ja luonnoksi, josta kaikki ihmiset ovat osallisia jo syntyessään tähän maailmaan, eli ilman Jumalan pelkoa, ilman luottamusta Jumalaan ja täynnä himoa.
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää Anselmin käsittäneen sovituksen hyvityksenä.
Anselm puhuu kunniavelasta, jota ei makseta kärsimyksellä vaan antamalla Jumalalta saatu rakkaus ja hyvyys eteenpäin. Tämä on se mikä on ihmisten tilanne Anselmin mukaan Jumalan edessä: ihmiskunta on nauttinut Jumalan rakkautta ilmaiseksi, yllin kyllin, mutta ei ole osannut jakaa sitä yhtä ilmaiseksi eteenpäin. Ihmiskunta jää siis Jumalan valtakunnalle, Rakkauden valtakunnalle velkaa.
Anselm yhdistää myös sovituksen ja inkarnaation. Jumalasta tulee ihminen joka voi antaa rakkauden kaikille ihmiskunnan nimissä, näin ihmiskunnan vajavuus on korjattu. Tähän tarvitaan kärsimys ja kuolema että Jumalasta tulisi kaikessa Immanuel, Jumala meidän kanssamme, myös kuoleman valtakunnassa, yksi meistä tässäkin asiassa, sekä tärkeimpänä kunniavelkatilanteen korjaamiseen tarvitaan ylösnousemus sillä sieltä vuotaa se loputon armon ja rakkauden virta joka ei ole ihmiskunnassa virrannut vapaasti, koska ihmiset ovat vain ottaneet rakkautta mutta eivät ole maksaneet sitä Jumalan valtakunnalle antamalla eteenpäin sitä minkä ovat saaneet.
Omituisen kuuloista Anselm Canterburylaista.
D
Sinun viestisi kuulostaa oneliner-kiusaamiselta. Oletko varma että haluat kommentoida noin ilman perusteluja?
Minun mielipiteeni on se että kristinuskoon on monta tulokulmaa ja tulokulma määrittää sen miten vuosisatoja vanhat kirjoitukset avautuvat.
Tuo Anselmin käsitys taustana on myös kristillisen ymmärryksen tasolla helppoa ymmärtää miksi evankeliumi kelpaa niin tuiki harvoille. Koska sovitus ei ole hyvittäminen, vaan vaatii ragaistuskärsimyksen, jonka Kristus otti kantaakseen ja josta kärsimyksestä jokainen uskova Kristitty tulee osalliseksi, ollakseen kristitty, olemmehan Raamatun mukaan ristiinnaulitut yhdessä Kristuksen kanssa. Tämä ottaa lujaa ihmisen luontaiseen synnilliseen luontoon, koska se ei tahdo alistua kuolemaan tälle maailmalle yhdessä Kristuksen kanssa, vaan pitäytyy itseensä ja tekoihinsa. Siinäpä syy miksi ne jotka pelastuvat ovat pieni lauma ja miksi Raamattu kutsuu sisälle elämään vievää tietä kaidaksi ja porttia ahtaaksi.
1 tykkäys
Sanoin että ei kuulosta Anselm Canterburylaiselta. Ei ole minun tehtäväni osoittaa sinun kommenttisi teologista paikkansapitävyyttä. Voitko laittaa lähteen esitykseesi Anselmin teologiasta.
Ei esim. teologien opetuksessa ole tulokulmia. Jos A sanoo että X, niin A sanoo että X.
Omat lähteeni olivat:
Ben Pugh: Atonement Theories: A Way through the Maze
T&T Clark Companion to Atonement
Jos joku kirjoittaisi että Martti Luther opetti symbolistista ehtoolliskäsitystä, niin olisin kirjoittanut että “Omituisen kuuloista Martti Lutheria”. Ei tuossa ollut mitään kiusaamismomenttia, vaan aitoa ihmettelyä: Sanoiko Anselm todellakin noin?
D
Minun tulkintalähteeni olen minä itse. Olen monelta kertaa tällä foorumilla sanonut että en edusta täällä ketään enkä mitään. Kirjoitan omasta kokemuksestani ja ymmärryksestäni.
Kristittyjen käyttämä käsite velka ymmärretään usein niin, maallisesti ja ihmislähtösesti, että jonkun on kärsittävä, jonkun on maksettava. Jumala kuitenkin tasaa velat antamalla kaikille yhtä paljon rakkautta. Isä Meidän rukouksen opettama velan kuittaus on rakkauden velkaa. Sillä mitalla mitä olet saanut, anna eteenpäin. Tämän velan Kristus maksoi, jos siitä velasta puhutaan kristillisesti, kristillisellä ymmärryksellä. Koska ihmiset eivät ole enkeleitä ja koska meidän näkökulmastamme sellainen elämä jossa tilit rakkauden antamisessa ja saamisessa ovat suunnilleen tasassa on haasteellista, kärsimys kuuluu tavalla tai toisella tähän velan maksuun.
Jeesus Kristus ei kuitenkaan ensisijaisesti subjektina maksa velkaamme vaan on myös sen velan suoritus. Kun ihmiset eivät osaa olla vastavuoroisessa suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin, Jumala tulee ja on yhtäaikaa ihminen, Jumala, velka, velallinen ja velan maksaja. Hän hoitaa niin että kaikki velan osapuolet ovat tyytyväisiä. Tämä oli Anselmin kontribuutio hänen elämänsä aikana käytyyn keskusteluun siitä maksoiko ristinkuolema jonkinlaisen velan Saatanalle.
Siis tulkitsetko Anselmin tekstejä vai esitätkö A:n näkemyksuä?
Ja mistä nämä väitteet on todennettavissa?
D
Olen pahoillani, olisi pitänyt kirjoittaa että “Minun tulkintani mukaan Anselm puhuu, minun tulkintani mukaan Anselmin kontribuutio on…” jne.
Anselmin teokset ovat vapaasti netissäkin luettavissa ja jokaisen tulkittavissa.
Minun tulkintani voi lukea edellisistä viesteistä.
On hiema eri asia sanoa että Anselm sanoo tai sanoa että tulkintani mukaan Anselm sanoo. Kiitos täsmennyksestä.
D
1 tykkäys
On kysymys Jumalasta, Voimasta, joka saa aikaan kaiken todellisen, ikuisuuden kestävän.
Ketju keskittyy uskontunnustuksiin. Olen löytänyt Raamatusta vain yhden ihmisen, tai ihmisestä uskon, vt. Hebr.11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Eli ei voida lähestyä sellaista jonka olemassaoloon ei uskota.
Tämä Jumalan tykö tuleminen on ongelmallista, jos ihmisellä ei ole mitään osuutta iankaikkisuusosaansa.
1 tykkäys
No, tässä puhutaan uskontunnustuksists, ei siitä puhutaanko niistä vai ei.
D
Yritän ymmärtää mistä on kysymys, mielestäsi.
Yli tuhannen vuoden takaa meille periytyvissä uskontunnustuksissa on mielestäni nykyajan kristityille se viesti, että ne asiat mitä niissä mainitaan tulisi pitkin omaa vaellusta ja rukouselämää ottaa mietintään ja perehtyä asioihin jotka on katsottu silloin aikoinaan tärkeiksi mainita.
Apostolinen uskontunnustus ei tosiaan ollut uskontunnustamiskäytössä alussa samaan tapaan kuin nykyään, vaan ilmaisi sen mihin kastettava sitoutui. Pitäisikö meidän kysyä itseltämme, onko se sopiva teksti uskon tunnustamiseen?
Meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana
(Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus)
Huomioni kiinnittyy siihen että ihmisten pelastamis -motiivi liitetään alas taivaista astumiseen.
Athanasioksen uskontunnustus on myös hyvä teksti, vaikkei sillä olekaan samanlaista asemaa kuin Nikea-Konstantinopolilaisella.
Jos tuntuu että uskontunnustuksissa on puutteita, niin voisiko olla myös niin että oma huomio ei tarpeeksi kiinnity niihin asioihin mitkä uskontunnustuksessa kyllä mainitaan.
1 tykkäys
Tämä on sukua sille ajatukselle, jonka tämä ketju minussa herätti. Jos uskontunnustus tuntuu minusta puutteelliselta, en ehkä keskity oikeisiin asioihin.
1 tykkäys
Näin, siis koko sitä seuraavaan osioon.