Hieronymus vastasi hänelle: ”Me emme palvo marttyyrien reliikkejä, vaan heitä kunnioittaessamme me palvomme Häntä, jonka marttyyreja he ovat. Kun apostolit ja marttyyrit maan päällä eläessään rukoilivat toisten ihmisten puolesta, kuinka paljon enemmän he tekevät sitä voittonsa jälkeen. Onko heillä vähemmän voimaa nyt, kun he ovat Jeesuksen Kristuksen kanssa?”
Tämä Hieronymuksen päättely ansaitsee vähän pureskelemista, koska eräät siinä olevat epätarkkuudet toistuvat (nähdäkseni) muuallakin. Siis marttyyrien reliikeille osoitettu kunnioitus on ymmärrettävä Jumalalle osoitetuksi palvonnaksi? Mutta miksi sitä palvontaa ei osoiteta suoraan Jumalalle? Miksi pitää tehdä jotakin, joka näyttää olevan reliikin palvontaa, mutta ei oikeasti ole sitä, niin että asiaa pitää erikseen selitellä? Eikö kultti pitäisi suunnitella sellaiseksi, että se maksimaalisen selkeästi ja minimaalisella selittelyllä näyttäisi siltä mitä se onkin?
Hieronymus huomauttaa, että marttyyreilla on voittonsa jälkeen “voimaa”, mutta ei lainkaan kerro, miten siitä seuraa, että reliikkejä pitäisi kunnioittaa.