Sielu ja sydän, suomalaisessa raamatuntekstissä VT:n puolella, ovat sanoja, jotka usein viittaavat ihmiseen ajallisessa tilassa. UT:n puolella, Juud 19, on maininta ”sielullisuus”/psukikos, eli katoava, joissa Jumalan ihmiseen puhaltama henki/pneuma on kuolleessa tilassa niinkuin kaikki luotu.
Ihmisen Jumala loi vapaasti tahtovaksi vt. 1.Moos 1:26, niinkuin kaiken elollisen luomakunnassa. Tässä asteessa hän oli korkein olento ja kaiken orgaanisen, eli elävän pää. Tähän mennessä ihminen ei kuitenkaan ollut luotu-laadullisesti muuta kuin eläimet, vaikka kykenevä vastaamaan kaikesta, mitä oli luotu, vt. Saarn. 3:18b.
Ihmisen ajalliseen tilaan Jumala puhalsi oman Henkensä ja näin ihmisestä tuli ikuisuusolento, niinkuin enkelitkin, joiden asumus eli kotelo ei kuitenkaan ollut tomusta muotoiltu.