Kaksi pyhää tulee heti mieleen. Thomas More ja Ignatius Loyola. He ovat kummitelleen mielessäni ja ajatuksissani jo vuosien ajan, vaikken ole edes katolinen. Tietääkseni he ovat pyhiä tai pyhimyksiä katolisessa theologiassa. Vai kuinka? Mitä yhteistä näillä kahdella on ja miksi he ovat ajatuksissani usein?
Suomen kirkon 
nettisivuilla on artikkeli P. Trifon Petsamolaisesta:
Lopussa on kuvaus harvinaisen surullisesta episodista:
Toivottavasti vastaavaa ei enää tapahtuisi tässä maailmankolkassa.
Huomenna on paitsi pyhittäjä Trifon Petsamolaisen myös Petsamon marttyyrien muistopäivä.
2 tykkäystä
Kuvaus on yksipuolinen. Pitää muistaa, että kyseessä oli kostoretki venäläisten edellisenä vuonna Pohjois-Pohjanmaalle, muun muassa Iihin, suuntaamalle hävitys- ja ryöstöretkelle. Venäläinen osapuoli yleensä tulkitsee tuollaiset “sodaksi”, joten on vaikea kuvitella, että he olisivat lähteneet omalle retkelleen ilman kirkon siunausta. Tai ainakin voi pitää todennäköisenä, että suomalaiset ovat niin ajatelleet. Tässä mielessä luostari ei ole ollut täysin sivullinen osapuoli. Tämä vaatisi kuitenkin asiantuntijan tietoa, että mikä on ollut ort. ja ev.-lut. kirkkojen rooli kyseisissä rappasodissa. Pidän hyvin todennäköisenä, että kirkkokunnat ovat molemmilla puolilla siunanneet oman puolen sotajoukot, ehkä jopa avustaneet niitä rahallisesti ja ainakin antaneet hiljaisen hyväksyntänsä toiminnalle. Venäläisethän tuhosivat omissa hyökkäyksissään kokonaisia kyliä maan tasalle. Pohjoispohjalaiset eivät olleet aloitteellisia, vaan heidän toimintansa on nähtävissä reaktiivisena ja itsepuolustuksellisena. Koska kruunu jätti pohjoispohjalaiset oman onnensa nojaan, heidän piti puolustaa itse itseään. Ymmärrän täysin heidän motiivinsa.
Sitä paitsi ei ole ollenkaan varmaa, että nimenomaan Pekka Vesainen olisi johtanut hyökkäystä Petsamon luostariin. Wikipediankin mukaan sinne hyökkäsivät todennäköisemmin Kemin ja Tornion alueelta olleet pohjoispohjalaiset ja että sen retken johtaja oli tyystin eri mies kuin Pekka Vesainen. Kannattaa lukea Wikipediasta sekä Pekka Vesaista että Pitkää vihaa käsittelevät artikkelit. Ortodokseilla on joskus tapana uhriutua ja kertoa tapahtumat yksipuolisesti oman osapuolen hurskasta marttyyriutta korostavasta näkökulmasta, vaikka sota on - kuten tiedetään - “pelkkää pahan tekoa molemmin puolin”. Siinä vaiheessa kun kotikyläsi poltetaan maan tasalle, kirkko ryöstetään ja naiset ja lapset viedään orjiksi, saattaa herätä ehkä halu vähän maksella kalavelkoja. Eihän siinä ole enää mitään hävittävääkään. Pohjalaiset isännät puolustivat perinteistä agraaria elämäntapaansa, kieltään, kulttuuriaan ja arvojaan - ja siihen heillä oli täysi oikeus.
2 tykkäystä
11 viestiä siirrettiin ketjuun: Offtopic-aarrearkku
Tarkoitat varmaan Israelin Länsirannalta. Mitään Palestiinan valtiota ei ole olemassa ja alueet kuuluvat Israeliin, vaikka arabeille onkin annettu siellä itsehallinto.
1 tykkäys
Jutussa puhutaan Palestiinasta, paikalliset kristityt puhuvat Palestiinasta, kansainvälinen yhteisö (YK, EU, vähän kaikki yksittäiset valtiot jne.) puhuvat Palestiinasta, joten minäkin puhun Palestiinasta. Käytin lähinnä oletusarvoista termiä maantieteelliseen paikallistamiseen. Jutun pointti on Pyhä Barbara eikä politiikka.
4 tykkäystä
Jännä, että linkin teksti puhuu dementoituneiden aviomiesten hoitamisesta. Klikkaamalla menee kyllä sinne, mihin sen olet ilmeisesti tarkoittanut.
2 tykkäystä
Huvitun hieman samasta. Liekö BBCllä vai foorumisoftassa joku töhöillyt.
Hyvää Pyhän Henrikin päivää! Sitä juhlitaan taas ekumeenisesti Roomassa katolis-luterilais-ortodoksisten prelaattiemme voimin. Ja paavikin tietty tavataan 
3 tykkäystä
Pyhän Patrikin, Irlannin suojeluspyhän päivä lähestyy, 17. maaliskuuta, tiistaina. Ehdotan päivän ohjelmaksi rauhallista aamukahvihetkeä kuunnellen Pyhän Patrikin tunnustuksia audiokirjana. Kiinnostava elämäntarina.
Sitten päivän töihin, mitä se sitten itse kullekin pitää sisällään. Illalla johonkin viikkomessuun ja sen jälkeen Guinnesille irkkupubiin. Jos ei tarvitse käydä töissä voi viettää koko päivän siellä irkkupubissa, viikkomessua unohtamatta!
Tämä on harmillisesti jäänyt ilman vastauksia. Kirjoittaneeko @karl täällä enää ollenkaan. (Edit: Käyttäjä näemmä hyllytetty, lieneekö tässä viestissäkin ketunhäntä kainalossa, näiden pyhien nostaminen esille tällä foorumilla, yhdessä, on nimittäin hieman epäilyttävää.)
Miksi he ovat ajatuksissasi usein, siihen kysymykseen luultavasti vain sinä voit saada vastauksen.
Vaikka itse en varsinaisesti pyydä pyhien esirukouksia, uskon että he todella rukoilevat meidän puolestamme. Minulla on itsellä juuri tuollainen kokemus pyhistä, että he kyllä ilmoittavat itsestään kun me tarvitsemme heidän rukouksiaan. Meidän ihmisten ei tarvitse kurottaa tuonpuoleiseen. Pyhien mainitseminen ehtoollisrukouksissa on vähän eri asia, siinä ilmaistaan pyhien yhteyttä kummallakin puolella kuoleman rajaa.
Thomas Morella ja Ignatius Loyolalla on äkkiseltään ajateltuna kaksi yhteneväisyyttä. Ajankohta jolloin he olivat elossa. Thomas More, 1478-1535, Ignatius Loyola, 1491-1556. Molemmat puolustivat katolista uskonkäsitystä, uusia, protestanttisia ajatuksia vastaan.
Terveisiä 1300-luvulta.
Historian tutkiminen herättää luterilaisen teologin mielessä kysymyksiä pyhimyksistä. Onko pyhä Birgitta kelpo pyhimys? Kuuleeko pyyntömme? Suojeleeko Eurooppaa? Nainen oli siis paitsi hyvin hengellinen, jopa näkyjen näkijä ja hyväntekijä. Kerrotaan myös ihmeistä, jotka liittyivät hänen ruumiinsa siirtämiseen Roomasta Ruotsiin.
Mutta Birgitan näyissä kehotettiin kuningasta ristiretkelle pahaisia ortodokseja vastaan, nähtiin aviomies kiirastulessa (jonne hän oli päässyt, koska ei ollut harrastanut seksiä vaimonsa kanssa tämän ollessa raskaana) ja kuultiin paavin joutuvan helvettiin, mikäli tämä sallisi papin avioitua. Seksi taisi olla syntiä avioliitossakin. Askeettina Birgitta pudotti steariinia iholleen ja repi haavojaan rikki samaistuakseen kärsivään Kristukseen. Ilmeisesti voimakastahtoisen Birgitan manööverit liikkuivat imartelun ja uhkailevan manipuloinnin haitarilla. Yksi hänen ansionsa oli 1. Birgittalaisluostarin perustaminen Ruotsiin. Hän sai paavilta aneiden myöntämisen etäpisteen luostarilleen.
Käsittääkseni Birgitan pyhimysasema perustunee pitkälti siihen, että hän oli vaikutusvaltainen aatelisnainen, joka toimi mm. Ruotsin kuninkaan hovissa. Samanlaisia aatoksia tulee mieleen hänen ystävänsä autuaan Hemmingin tapauksessa. Mieshän olisi julistettu pyhimykseksi ellei uskonpuhdistus olisi torpannut prosessia. Miksi? Ilmeisesti Hemming oli hyvä piispa. Birgitta häntä kehui. Mutta moni muukin kristitty oli varmaankin pyhä 1300-luvun Suomessa. Hemming erottui kuitenkin edukseen mahtiasemansa puolesta. Häneenkin alettiin liittää ihmeitä, jännästi taas hänen kuolemansa jälkeen.
Suhtaudun epäillen ja varauksellisesti tällaisiin ihmekertomuksiin. Voi minua!
Niin minäkin, kun kyseessä ovat historialliset asiat. Seurailen mieluummin omana aikanani kuolleiden, kanonisointiprosessissa olevien kristittyjen väitettyjä ihmeitä. Niissä on sekä enemmän uskottavaa että sitten hieman vähemmän uskottavaa aineistoa.
Onhan meillä sitten myös sellaisia parantajapyhiä, joiden on sanottu parantaneen jo elinaikanaan, heitä on aika paljonkin itse asiassa.
Ihmisen pyhyyteen on kuitenkin jo pitkään liitetty väite, että pyhän päästessä taivaaseen, hän voi tehdä enemmän kuin eläessään.
Birgitan tapauksessa en pidä niinkään merkittävänä sitä että hän oli lähtöisin poliittisesti merkittävästä suvusta ja tuli naiduksi toiseen poliittisesti merkittävään sukuun, vaan sitä, että hän ei ole perinteinen neitsytpyhimys, mitä kuvaa hänen aikanaan tuotiin esille pyhistä naisista. Birgitta oli useamman lapsen äiti ja leskirouva, joka otti uskomisen vakavasti. Tässä on aika paljon roolimallia kristityille naisille eteeristen neitsytpyhien rinnalle. Birgitan sääntökuntaankin otettiin naituja naisia ja äitejä. Vasta myöhemmin lännessä vakiintui käsitys luostarikutsumuksen kuulumisesta koskemattomille naisille. Ortodoksit ovat suhtautuneet tähän jotenkin maanläheisemmin. Siellä on luostariin menty myös leskeksi jäätyä tai muissakin tilanteissa joissa avioliitto ei ole enää jatkunut.
Birgitta myös perusti kaksoisluostarisääntökunnan vaikka kaksoisluostarit oli periaatteessa jo kertaalleen kielletty lännessä.
Voihan olla myös niin, että jokin erityisen pyhä ihminen on livahtanut huomaamatta kanonisointiprosessin ohitse ollen nyt taivaassa kenenkään häntä lähestymättä. Tai toisin päin, että joku Olavi tai vastaava on saanyt pyhimyksen leiman ja saa siten pyyntöjä säännöllisesti, vaikka ei välttämättä edes ole taivaassa. Myös pyhimyksen liittäminen johonkin erityisen hädän vaivaan voi mennä pieleen. Voi se tosin osua kohdalleenkin. Aika vaikea mitata rukousvastauksia empirisesti.
Tarkoitin siis sitä, että minusta Birgitta pääsi pyhimykseksi, koska hän oli aatelinen. Pyhimyskilvassa rahvas jää kauas kakkoseksi aatelisten rinnalla. Ei kai mikään talonpoikaisnainen olisi voinut Roomaankaan matkustaa. Sinä et tarkoittane… aivan sitä, että Birgitasta tuli pyhimys, koska hän oli äiti, vaan sitä, että tämä kaksoisrooli tekee hänestä jännemmän ja realistisemman. Tosin, kuinka luontevasti yhdistyi maallinen äitiys nunnuuteen? Oliko Birgitta mieluiten äiti tai vaimo? Tämän lähteen mukaan Birgitti lähetti lapsensa (kaikki?) jo pienenä luostariin:
Elosteleva poika taisi ainakin herättää pahaa verta, mutta ainakin yksi tytär taisi jatkaa äitinsä viitoittamalla tiellä, varmaan useampikin. Tuo teksti on aika jännä esimerkki siitä, miten pyhimyksiä käsitellään nykykirkossani. Nykyäänhän Birgitta kiehtoo naisena ja siten tasa-arvon airuena.
Eli keiden?
Öö..häh? Tarkoittanet VAIN koskemattomille naisille?
No tätä ei kukaan ole koskaan kiistänytkään. En minä muuten tästä jaksa kiistellä. En ole pyhimyskultin iso fani muutenkaan. En ole jaksanut hirveästi kritisoidakaan, kun asia on joka tapauksessa sellainen että siihen ei isoja muutoksia ole tulossa ihan hetkeen.
Assisin Klaara oli varmasti 1300-luvulla tämän genren lähimenneisyyden tähtiedustaja ja katolisissa maissa tälläkin hetkellä kyllä pääsee jyvälle tämäntyyppisten pyhien ehkäpä epäterveehköstäkin ihailusta.
Birgitan elinaikana neitsytpyhistä suosituimpia olivat varmaan Neljä “arkkineitsyttä” Barbara, Margareetta, Katariina ja Dorotea. Jo elinaikanaan suosiota keräsi myös Katariina Sienalainen jota ei ehkä voi kuvata eteeriseksi neitsytpyhäksi, mutta kuuluu kuitenkin genreen. Kuvioon kuului Jeesuksen tähden neitsyys, sukulaiset jotka painostivat avioliittoon (niin kuin kyllä Birgitastakin kerrotaan, voi olla hagiografiaa, sillä se oli tuohon aikaan muotia), sankarillista itsekieltäymystä ja lopulta jokin visio mystisestä avioliitosta.
Näiden rinnalla Birgitassa ja hänestä meille kerrotussa tarinassa on jotain maanläheistä, mistä pidän ja hänen perustamassaan sääntökunnassa on jotain hyvin käytännöllistä mikä vetoaa minuun, vaikka hurjat näyt hänkin näki ja tapahtui monenmoista yliluonnollista. Kuitenkin Birgitan sääntökuntanäky oli todella käytännöllinen ja realistinen, siitä huomaa että sen on suunnitellut ison talon emäntä ja kahdeksan lapsen äiti, jos nyt vaikka verrataan esim. klarissoihin tai vaikka hieman myöhäisempään Beatriz Meneses da Silvan perustamaan sääntökuntaan, jotka ovat enemmän sitä romanttista, tyttömäistä osastoa.
Lisäänpä nyt vielä sen, että kun on kaksi vuotta ollut ristikon takana messujen aikaan julkisesti tuijotettavana ja sitten saanut kuunnella kylän naisten hyvää tarkoittavia kannustuspuheita postulantille, ja heidän hieman naiiveja mutta todella kannustavia ja innostuneita käsityksiään luostarissa elämisestä, niin enemmän on tästä naisena itsensä Jumalalle antamisen ihannekuvasta hieman kyynistynyt olo, kuin että jaksaisi ihkuttaa kauheasti. Legendoilla ja todellisuudella on vissi ero nykyäänkin. Nimenomaan nunnien epäterve ihannoiminen on juttu myös nykyaikana, joten uskon olevani jollakin lailla jyvällä siitä millaista se on mahdollisesti ollut keskiajalla.
Eipä silti, todellisuuteen perustuen minä myös kunnioitan nunnia, pyhiä tai vähemmän pyhiä, todella paljon, mutta olen huomannut että ne minun syyni kunnioittaa heitä ovat melko erilaisia kuin niillä jotka eivät sillä puolella ole koskaan käyneet. Nämä todelliset syyt kunnioittaa olen tunnistavinani elävien, tuntemieni nunnien lisäksi myös tarinoissa Birgitasta.
