Pyhien seurassa - keskustelu pyhistä

[timo_k]

Vanhalla foorumilla oli Kaijan perustama ketju Pyhien seurassa, jossa oli keskustelua pyhistä, heidän elämästään, muistostaan ymv. Mielestäni täälläkin tarvitaan samanlainen ketju.

31. elokuuta on ort. kirkossa mm. pyhän pappismarttyyri Kiprianos Karthagolaisen muistopäivä. Facebookissa oli hänen synaksaarinsa englanniksi. Kopioin sen tähän:

Hieromartyr Cyprian the Bishop of Carthage
Commemorated on August 31

The Hieromartyr Cyprian, Bishop of Carthage, was born in about the year 200 in the city of Carthage (Northern Africa), where all his life and work took place. Thascius Cyprianus was the son of a rich pagan senator, and received a fine secular education becoming a splendid orator, and a teacher of rhetoric and philosophy in the school of Carthage. He often appeared in the courts to defend his fellow citizens.

Cyprian afterwards recalled that for a long time “he remained in a deep dark mist…, far from the light of Truth.” His fortune, received from his parents and from his work, was spent on sumptuous banquets, but they were not able to quench in him the thirst for truth. He became acquainted with the writings of the Apologist Tertullian, and became convinced of the truth of Christianity. The holy bishop later wrote that he thought it was impossible for him to attain to the regeneration promised by the Savior, because of his habits.

He was helped by his friend and guide, the presbyter Cecilius, who assured him of the power of God’s grace. At 46 years of age the studious pagan was received into the Christian community as a catechumen. Before accepting Baptism, he distributed his property to the poor and moved into the house of the presbyter Cecilius.

When St Cyprian was finally baptized, he wrote in the Treatise To Donatus: “When the water of regeneration cleansed the impurity of my former life, a light from on high shone into my heart… and the Spirit transformed me into a new man by a second birth. Then at once, in a miraculous manner, certainty replaced doubt, mysteries were revealed, and darkness became light… Then it was possible to acknowledge that what was born of the flesh and lived for sin was earthly, but what the Holy Spirit had vivified began to be of God… In God and from God is all our strength… Through Him we, while living upon the earth, have a hint of future bliss.”

Two years after his Baptism, the saint was ordained to the priesthood. When Bishop Donatus of Carthage died, St Cyprian was unanimously chosen as bishop. He gave his consent, having complied with his guide’s request, and was consecrated Bishop of Carthage in the year 248.

The saint first of all concerned himself about the welfare of the Church and the eradication of vices among the clergy and flock. The saintly life of the archpastor evoked in everyone a desire to imitate his piety, humility and wisdom. The fruitful activity of St Cyprian became known beyond the bounds of his diocese. Bishops from other sees often turned to him for advice on how to deal with various matters.

A persecution by the emperor Decius (249-251), revealed to the saint in a vision, forced him to go into hiding. His life was necessary to his flock for the strengthening of faith and courage among the persecuted. Before his departure from his diocese, the saint distributed the church funds among all the clergy for the aid of the needy, and in addition he sent further funds.

He kept in constant touch with the Carthaginian Christians through his epistles, and he wrote letters to presbyters, confessors and martyrs. Some Christians, broken by torture, offered sacrifice to the pagan gods. These lapsed Christians appealed to the confessors, asking to give them what is called a letter of reconciliation, i.e. an certificate for accepting them back into the Church. St Cyprian wrote a general letter to all the Carthaginian Christians, stating that those who lapsed during a time of persecution might be admitted into the Church, but this must be preceded by an investigation of the circumstances under which the falling away came about. It was necessary to determine the sincerity of contrition of the lapsed. To admit them was possible only after penance, and with the permission of the bishop. Some of the lapsed insistently demanded their immediate re-admittance into the Church and caused unrest in the whole community. St Cyprian wrote the bishops of other dioceses asking their opinion, and from all he received full approval of his directives.

During his absence the saint authorized four priests to examine the lives of persons preparing for ordination to the priesthood and the deaconate. This met with resistance from the layman Felicissimus and the presbyter Novatus, roused to indignation against their bishop. St Cyprian excommunicated Felicissimus and six of his followers. In his letter to the flock, the saint touchingly admonished all not to separate themselves from the unity of the Church, to be subject to the lawful commands of the bishop and to await his return. This letter kept the majority of Carthaginian Christians faithful to the Church.

In a short while, St Cyprian returned to his flock. The insubordination of Felicissimus was put to an end at a local Council in the year 251. This Council decreed that it was possible to receive the lapsed back into the Church after a penance, and it affirmed the excommunication of Felicissimus.

During this time there occurred a new schism, led by the Roman presbyter Novatian, and joined by the Carthaginian presbyter Novatus, a former adherent of Felicissimus. Novatian asserted that those who lapsed during a time of persecution could not be readmitted, even if they repented of their sin. Besides this, Novatian with the help of Novatus convinced three Italian bishops during the lifetime of the lawful Roman bishop Celerinus to place another bishop on the Roman cathedra. Against such iniquity, St Cyprian wrote a series of encyclicals to the African bishops, and later a whole book, ON THE UNITY OF THE CHURCH.”

When the discord in the Carthage church began to quiet down, a new calamity began: a pestilential plague flared up. Hundreds of people fled from the city, leaving the sick without help, and the dead without burial. St Cyprian, providing an example by his firmness and his courage, tended the sick and buried the dead himself, not only Christians but also pagans. The plague was accompanied by drought and famine. A horde of barbarian Numidians, taking advantage of the misfortune, fell upon the inhabitants, taking many into captivity. St Cyprian moved many rich Carthaginians to offer up means for feeding the starving and ransoming captives.

When a new persecution against Christians spread under the emperor Valerian (253-259), the Carthaginian proconsul Paternus ordered the saint to offer sacrifice to idols. He steadfastly refused to do this. He also refused to give the names and addresses of the presbyters of the church of Carthage. They sent the saint to the city of Curubis, and Deacon Pontus voluntarily followed his bishop into exile.

On the day the saint arrived at the place of exile he had a vision, predicting for him a quick martyr’s end. While in exile, St Cyprian wrote many letters and books. Desiring to suffer at Carthage, he returned there. Taken before the court, he was set at liberty until the following year. Nearly all the Christians of Carthage came to take leave of their bishop and receive his blessing.

At the trial, St Cyprian calmly and firmly refused to offer sacrifice to idols and was sentenced to beheading with a sword. Hearing the sentence, St Cyprian said, “Thanks be to God!” All the people cried out with one voice, “Let us also be beheaded with him!”

Coming to the place of execution, the saint again gave his blessing to all and arranged to give twenty-five gold coins to the executioner. He then tied a handkerchief over his eyes, and gave his hands to be bound to the presbyter and archdeacon standing near him and lowered his head. Christians put their cloths and napkins in front of him so as to collect the martyr’s blood. St Cyprian was executed in the year 258. The body of the saint was taken by night and given burial in a private crypt of the procurator Macrobius Candidianus.

Some say that his holy relics were transferred to France in the time of King Charles the Great (i.e. Charlemagne, 771-814).

St Cyprian of Carthage left the Church a precious legacy: his writings and 80 letters. The works of St Cyprian were accepted by the Church as a model of Orthodox confession and read at two Ecumenical Councils (Ephesus and Chalcedon).

In the writings of St Cyprian the Orthodox teaching about the Church is stated: It has its foundation upon the Lord Jesus Christ, and was proclaimed and built up by the Apostles. The inner unity is expressed in an unity of faith and love, and the outer unity is actualized by the hierarchy and sacraments of the Church.

In the Church Christ comprises all the fulness of life and salvation. Those having separated themselves from the unity of the Church do not have true life in themselves. Christian love is shown as the bond that holds the Church together. “Love is the foundation of all the virtues, and it continues with us eternally in the Heavenly Kingdom.”

Pyhän synaksaari on melko väkevää luettavaa, eikö vain?

[Max]

Vaikka en enää mode olekaan niin kysyn silti: eikö noin pitkä englanninkielinen lainaus kuuluisi muuttaa linkiksi, kun se ilmeisesti kuitenkin on kopioitu netistä?

[timo_k]

Teksti on Facebookin eräästä englanninkielisestä patristisesta ryhmästä. En mielelläni linkitä Facebookiin, kun siellä muutellaan julkaisujen yksityisasetuksia, joten ne saattavat hävitä näkyvistä kesken kaiken. Sitäpaitsi tekstin yhteydessä ei ollut mainintaa siitä, että kuka sen on kirjoittanut. Veikkaan, että Fb-ryhmäänkin se on kopioitu jostain englanninkielisestä kirjasta. Pitää koittaa jatkossa linkittää tarkemmin.

[Max]

Google-setä löysi sen julkisesta domainista: Pyhän Kyprianoksen elämä

[anon81097962]

Äiti Teresa kanonisoidaan tänään 4. 9. 2016. Rooman Pietarinkirkossa kello 11:30 Suomen aikaa alkavan kanonisaatiomessun voi katsoa suorana esmes KTO-tv:stä.

Myönnän avoimesti, että itselleni autuas Äiti Teresa ei ole koskaan ollut erityisen tärkeä hahmo ja tuskin hänestä pyhimyksenäkään sellaista minulle tulee.

[anon81097962]

En ole koskaan ollut kovin innoissani raamattuaiheisista elokuvista, eivätkä pyhimysten elämäkertarainatkaan varsinaisesti minua inspiroi. “Kirjeitä äiti Teresalta” ei vaikuttaisi ainakaan trailerin perusteella kovin siirappiselta. Ehkä tuon voisi katsoa, jos se sattuu eteen tulemaan.

[Hesekiel]

Tuli katsottua kanonisointi suorana Youtubesta. Vaikuttava, todella monikulttuurinen ja värikäs tilaisuus Pietarinkirkon aukiolla.
Huvittaa, että Yle ja muut kotimaiset mediat uutisoidessaan puhuvat hieman mystishenkisesti “seremonista”, kun tilaisuus ilmiselvästi oli messu. Ihmeetkin kuuluu mainita, mutta sana kirjoitetaan meillä “ihmeet”.
Ja ärsyttää, että jokaisen uutisen alla on poikkeuksetta tämä tai vastaavansisältöinen lause: "Äiti Teresaa on myös arvosteltu. Kritiikkiä herätti muun muassa se, että hän vastusti aborttia."
Why?

[Anskutin]

@Hesekiel

Ja ärsyttää, että jokaisen uutisen alla on poikkeuksetta tämä tai vastaavansisältöinen lause: “Äiti Teresaa on myös arvosteltu. Kritiikkiä herätti muun muassa se, että hän vastusti aborttia.” Why?

Tuo on kyllä vähän ihmeellinen kritisoimisen aihe. Kai se nyt on oletettavaa, että katolisen kirkon nimissä toimiva henkilö uskoo katolisen kirkon opit. Ei ole mistään poikkeuksellisesta yksityismielipiteestä kyse.

Vakavammin otettavaakin kritiikkiä olen kuullut. Mielestäni merkittävin siitä on väite Äiti Teresan sairaaloiden huonosta tasosta ja kipulääkkeiden puutteesta, mikä olisi johtunut siitä, että Äiti Teresa olisi jotenkin nähnyt kärsimyksen pyhänä tai jotain sellaista. Tällaisia väitteitä on esitetty, melko uskottavastikin, enkä ole nähnyt puolustajien suoraan käsittelevän näitä väitteitä. Onkohan tällä palstalla tarkempaa tietoa, mistä on kysymys?

[Optatus]

@Anskutin

väite Äiti Teresan sairaaloiden huonosta tasosta ja kipulääkkeiden puutteesta

Ilman tarkempaa tietoa: Ehkä resurssit potilasta kohti eivät olleet samaa luokkaa kuin jossain sveitsiläisessä yksityissairaalassa tai edes pohjoismaisessa kunnallisessa sairaalassa? Ja kenties Intiassa odotukset kivunlievitykselle olivat vähäisemmät kuin Länsi-Euroopassa.

[Max]

[quote=“Optatus, post:9, topic:322”]
Ehkä resurssit potilasta kohti eivät olleet samaa luokkaa kuin jossain sveitsiläisessä yksityissairaalassa tai edes pohjoismaisessa kunnallisessa sairaalassa?[/quote]

Tämä minullekin ensimmäisenä tuli mieleen, että jos toimitaan täysin lahjoitusten varassa, niin ehkä ei voi vaatia ihan samaa tasoa kuin jossain hieman rahakkaammassa ympäristössä. Esimerkiksi Kalkutan kuolevien talossa on lähinnä väkeä, joka ilman sitä kuolisi kadulle ilman mitään hoitoa.

[Silvanus]

Tuollainen pitkä lainaus olisi ainakin syytä laittaa spoilerin taakse… Ping @timo_k.

[cymbus]

Mistä tuollainen kumma nimimuoto?

[anon81097962]

@cymbus

Mistä tuollainen kumma nimimuoto?

Hyvä kysymys!

Voisi jotenkin sietää sen ruokottomuuden, että ortodoksit kreikkalaistavat latinalaisten pyhimystemme nimiä -os-päätteisiksi, sillä heillehän voimme aina kostaa käyttämällä heidän itäisistä pyhistään pahanilkisesti muotoja Chrysostomus, Basileus, Gregorius jne.; mutta miten ojentaa @Max:ia moisesta skismaatikkojen myötäilystä. Olen ymmälläni.

[timo_k]

Miten täällä laitetaan teksti spoilerin taakse? Olisin laittanut, mutta en nähnyt sellaista namiskaa missään. Ja entäs alleviivauksien ja päälleviivauksien tekeminen, onko niiden tekeminen mahdollista? Helposti löytyvät muotoiluvaihtoehdot ovat lähinnä kursivointi ja lihavointi - ja niitäkään en vielä osaa täällä tehdä, jos vastaan kännykällä.

[Nienna]

Spoilerin saa tehdyksi klikkaamalla muotoiluvalikon oikeanpuoleisinta nappulaa (ratas) ja sieltä “Hide details”, tai kirjoittamalla [details=Spoilerin otsikko]Piilotettava teksti[/details]

Spoilerin otsikko

Piilotettava teksti

Alle- tai päälleviivauksia ei taida olla tällä hetkellä mahdollista tehdä.

[timo_k]

Nimi alkaa tietysti k:lla, kun kreikassa siinä on kappa. Suomalaiset laittavat toiseksi kirjaimeksi y:n, kun kreikassa on ypsilon. Se on minusta aivan turhaa, kun sehän ääntyy kuitenkin i:nä. Ja lopussa tietysti -os, niin kuin varhaisissa kristillisissä nimissä lähes aina. Minusta suomalaisittain järkevintä olisi puhua Kiprianoksesta, sillä niin se vastaa parhaiten kreikkalaista ääntämystä. Niin se taisi Ort. kalenterissakin jonain vuonna olla, mutta nyt näytti taas olevan y:llä kirjoitettu.

[Filonilla]

@Max

Google-setä löysi sen julkisesta domainista: Pyhän Kyprianoksen elämä

Linkin takana kuitenkin englanniksi Cyprian.

@anon81097962

Voisi jotenkin sietää sen ruokottomuuden, että ortodoksit kreikkalaistavat latinalaisten pyhimystemme nimiä -os-päätteisiksi, sillä heillehän voimme aina kostaa käyttämällä heidän itäisistä pyhistään pahanilkisesti muotoja Chrysostomus, Basileus, Gregorius jne.

Synaksarionissa Pyhä marttyyripiispa Cyprianus Karthagolainen. Ortodoksit käyttävät läntisistä pyhistä us-päätteisiä muotoja ja kreikkalaisista ja muista itäisistä os-päätteisiä muotoja.

[cymbus]

Eivät näytä kaikki käyttävän.

[cymbus]

Minä käytän meidän itäisistä pyhistämme mielelläni latinalaisia muotoja. Se on paljon parempi tapa, kuin kreikkalaisten muotojen käyttäminen, mihin pitää tosin aina joskus myöntyä yleisön painostuksesta. En pidä tässä asiassa johdonmukaisuutta hyveenä.

[anon81097962]

@cymbus

Minä käytän meidän itäisistä pyhistämme mielelläni latinalaisia muotoja. Se on paljon parempi tapa, kuin kreikkalaisten muotojen käyttäminen, mihin pitää tosin aina joskus myöntyä yleisön painostuksesta. En pidä tässä asiassa johdonmukaisuutta hyveenä.

No tähän sitä pitäisi tietysti pyrkiä, sillä tämähän on ollut käytäntönä meillä vuosisatoja. Minä olen valitettavasti haksahtanut tässä poliittiseen korrektiuteen verrattavaan selkärangattomuuteen, mutta lupaan muuttaa tapani ja se muutos alkaa juuri nyt! Oikaise vapaasti minua, jos joskus vanhasta tottumuksesta sorrun vielä näihin hellenismeihin.