Tuossa menevät kuitenkin vähän sekaisin eri kategoriat: eli toinen on pyhä, josta tiedetään (tai uskotaan), hänen olevan Jumalan tykönä ja toinen on hän, josta emme ole aivan niin varmoja. Ensimmäisiltä voimme pyytä suoraan esirukouksia jonkin asian suhteen ja varsinkin, jos on tiedossa heidän olleen avuksi joissain asioissa, jälkimmäisessä taas tilanne on sellainen, että emme pyydä, koska emme tahdo ikään kuin toimia heidän tuomareinaan.
Voi olla että menee sekaisin, mutta ei ortodoksinenkaan kirkko pidä välttämättömänä että yksittäinen ortodoksi, yksityisissä rukouksissaan pyytää pyhiltä jotain. Itselleni olen pitänyt hyvänä valintana toimia näin. Muut toimikoon niin kuin parhaaksi näkevät. Pyhien osuus pyhien yhteydessä ovat kuitenkin minulle läheinen ja puhutteleva asia elämässäni.
1 tykkäys
Miksi ei pyytää suoraan Jumalalta?
D
1 tykkäys
Minullahan on aina uskoontuloni alkuvaiheista lähtien, jolloin tietysti olin keskellä vuosisataista elävää pyhimyskulttia, sellainen olo että kun rukoilen Jumalaa ja pyydän häneltä jotain, kokonainen pyhien ja enkelien joukko on minun kanssani rukoilemassa Jumalaa. Tällaisena minä pyhät koen, että he ovat rukoilemassa meidän ajassa elävien kanssa, eivätkä ole meidän rukoustemme kohteita.
valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.
Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset Ilm. 5
Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.
Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen. Ilm. 8
Nämä pyhien rukoukset eivät ole mielestäni mitään kanonisoitujen pyhien rukouksia vaan kaikkien kastettujen kristittyjen rukouksia suoraan Jumalalle valtaistuimen eteen, joita koko pyhien yhteys taivaassa rukoilee yhdessä, maljoin ja kantelein ja suitsukkein, Jumalan edessä. Tämä merkitys pyhä-sanalla koskien henkilöä on Uudessa testamentissa niin Paavalilla, Apostolien teoissa kuin Ilmestyskirjassa.
Nuo taivaassa olevat henkilöt, vanhimmat, enkelit, valkoisiin vaatteisiin pukeutunut lukematon joukko, eivät seiso siellä valtaistuimen edessä ottamassa vastaan rukouksia ajallisesta luomakunnasta vaan viemässä niitä Jumalan eteen.
Mitä nämä henkilöt teidän muiden ymmärryksen mukaan ovat? Itse olen sen kummempia miettimättä ajatellut että vanhimmat ovat Vanhan liiton pyhiä, ehkä Vanhan liiton profeettojen sekä suoraan Israelin kansasta valittujen Uuden liiton apostolien edustajat, se juuri johon muut pelastuneet on oksastettu, enkelit ovat enkeleitä, ja valkoisiin pukeutuneet Jeesukseen elämänsä aikana uskoneet joiden ei tarvitse kuulua Israel-juureen eli se oksastettu oksa.
Eivät nämä asiat - esirukousten pyytäminen ja Jumalan rukoileminen - ole toisensa poissulkevia toisin kuin luterilainen dialektinen kritiikki esittää. Toisaalta, lainaan tässä Andreaan kirjoitusta:
Otetaanpa seuraavana esimerkkinä jokin kauhistus. Vaikkapa pyhien rukoilu. Mistä siinä on kyse? Jumalan kenoottisesta rakkaudesta. Jos ja kun ihminen kokee Jumalan lähestymisen suoraan vaikeana, Jumala ”alentuu” kohdattaviksi pyhissä. Ja tämä kenosis tuo esille Jumalan rakkaudesta sellaisen puolen, joka jäisi ilman pyhiä pimentoon.
Tai ehkäpä yksinkertaisemmin sanottuna voisin viitata P. Johannes Damaskolaiseen (De Fide Orthodoxa, IV, Luku XV) joka evankeliumia tulkiten toteaa, että pyhät ovat Jumalan ystäviä. Siis koska he ovat Jumalan ja meidän ystäviämme, pyydämme esirukouksia heiltä.
2 tykkäystä
En harrasta tällaista, en ole edes kuullut tällaista ilmaisua ennen. Jos joku haluaa pyytää esirukouksia edesmenneiltä, niin kaikin mokomin. En ole ketään kieltämässä. Kysyin vain että miksi ei rukoilla suoraan Jumalaa. Eivät edesmenneet kuule mitään mitä Jumala ei ensin kuulisi. Eläviltä pyydän esirukousta keskinäisen yhteyden vuoksi ja pastoraalisista syistä.
Itselleni ei tulisi mieleenkään kääntyä edesmenneiden puoleen. Ehdin ystävystyä heihin myöhemmin. Tai sitten en.
D
4 tykkäystä
Tämä on kyllä loistavan kuivakka toteamus. Kiteyttää jotain olennaista.
Muistan aikoinaan kysyneeni ensimmäisten kysymysteni joukossa Espanjassa minua opettaneelta sisarelta että miksi ihmiset pyytävät apua pyhiltä eikä Jumalalta tai Jeesukselta. Vastaus oli tietysti tämä perinteinen että jos joku kokisi hankalaksi lähestyä Jumalaa.
Jeesus oli ihminen. Jumala halusi tulla ihmiseksi että häntä olisi helppo lähestyä.
Itsestä ei tuo vastaus koskaan tuntunut loogiselta, ja vaikka tällaisia ihmisiä oikeasti olisi, joille on hankalaa lähestyä Jumalaa tai ihmiseksi tullutta Jumalaa, niin en usko että on järkevää kristillistä pastoraalisuutta tai pedagogiaa alkaa selvittämään tilannetta ehdottamalla pyhien lähestymistä. Se on, ehdotuksena korjata Jumalan lähestymisen hankaluutta, jotenkin äärimmäisen vastakkainen idea kristinuskon perustotuuksille.
Eikö teistä ortodoksit tai katolilaiset oikeasti koskaan ole tuntunut tältä kun olette saaneet tuon selityksen vastaukseksi?
1 tykkäys
Ei oikeastaan, sillä olen aina ymmärtänyt, että on erilaisia tilanteita ja erilaisia suhtautumistapoja. Jollakin voi olla pelokas suhtautuminen Jumalaan ja siksi hänen voi olla helpompi lähestyä jotain Hänen ystäväänsä eli pyhää. Ihmiset ovat heikkoja jne. Mutta siksi Jumala on antanut meille voimakkaita esirukoilijoita. “Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” (Jaak. 5). Sitten on myös taloudenhoidollinen aspekti.
Jaakob taitaa viitata eläviin tai Eliaan rukouksiin elävänä.
Jeesus on helposti lähestyttävä esirukoilija.
D
2 tykkäystä
Kyllä minäkin olen auttanut kristittyjä veljiä ja sisaria kohtaamaan heidän monenlaisia vaikeita tuntemuksiaan koskien kristillistä uskoa. Mutta miksi kristitty opettaisi toiselle, pelokkaalle, kristitylle ensisijaisesti pyhien rukoilemista, eikä lähtisi varovaisesti tutkimaan mistä epäterve Jumalan pelko johtuu? Kristinuskon erityisyys, se että Jumala on kaikkien lähestyttävissä on mielestäni paljon tärkeämpi asia kristityksi alkavan ihmisen omaksua, kuin pyhiltä esirukouksien pyytäminen.
Toinen yleinen selitys, minkä itsekin joskus annan kyselijöille, on että koska me voimme pyytää eläviäkin kristittyjä sisaria ja veljiä rukoilemaan puolestamme, voimme pyytää edesmenneitä pyhiäkin, koska Herrassa he ovat eläviä. Tämä on tällaisenaan ihan ok ajatus omasta mielestäni, mutta sitten kun näitä entisaikojen runollisia, ylisanoja viljeleviä rukouksia lukee, niin en kyllä tällaista koskaan lausuisi seurakuntakaverille pyytäessäni häntä rukoilemaan puolestani.
To the Theotokos, let us run now most fervently,
As sinners and lowly ones,
Let us fall down in repentance,
Crying from the depths of our soul:
Lady, come and help us,
Have compassion upon us;
Hasten now for we are lost
In the host of our errors;
Do not turn your servants away,
For you alone are a hope to us.Jumalansynnyttäjälle, juoskaamme nyt hartaasti,
syntisinä ja nöyrinä,
langetkaamme katumuksessa,
huutakaamme sielumme syvyyksistä:
Valtiatar, tule ja auta meitä,
armahda meitä;
Ole meille armollinen;
Kiirehdi, sillä olemme hukassa
erehdyksiemme joukossa;
Älä käännä palvelijoitasi pois,
sillä sinä yksin olet meidän toivomme.
Lintuvuoren sivuilta löytyi ihan suomalaisen ortodoksin käännös Parakleesista.
Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät.
Niin monien kiusausten vallassa nyt puoleesi riennän pelastustani etsien. Oi Neitsyt ja Sanan synnyttäjä, pelasta pahoista vaivoista minutkin.
Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät.
Nyt himojen hyökkäys järkyttää ja masentaa sielun pahalla lamaannuksellaan. Oi tahraton Neito, Jumalasi, Poikasi, rauhalla tyynnytä meidätkin!
Oi Neitsyt, nyt rukoilen sinua: vie pois vaikeuksista, Vapahtajan synnyttäjä! Nyt turvaten sinuun minä käännän puoleesi sieluni ja ajatukseni.
Nyt kärsii niin sielu kuin ruumiskin: suo jumalallista huolenpitosi laupeutta, oi hyvyyden synnyttänyt hyvä, ainoa Jumalanäiti ja Morsian.Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät
Panen turvaksi sinut ja suojaksi elämään, oi Neitsyt ja Jumalanäiti! Ohjaa siis minua luoksesi satamaan, hyvyyden alkusyy, Neitsyt, uskovien puolustus, ainoa kiitetty.
Nyt tarvittaisiin jokin todella hyvä selitys, miksi on oikein kristityn lähestyä ketään muuta kuin Jumalaa näin. Jos jollain on sellainen selitys, kuulen mielelläni. Ja en oikeastaan hyväksy selitykseksi sitä että idässä oli tapana runoilla ylisanoin ja kaunopuheisesti. Se tyyli onnistuisi kyllä sellaisissakin aiheissa mitä olisi jo paljon sopivampi osoittaa kristitylle sisarelle.
Läntisessä Terve, kuningatar -rukouksessa kyllä vaikeroidaan ja huoataan Neitsyt Marian esirukouksien puoleen mutta häntä vielä kuitenkin puhutellaan “varmaksi puoltajaksemme”, eikä pyydetä häntä olemaan meille armollisia ja armahtamaan meitä vaan pyydetään että hän näyttäisi meille kohtunsa siunatun hedelmän, Jeesuksen.
Minä aikoinaan kohottelin kulmiani jo tuolle vaikeroimiselle ja huokaamiselle Neitsyt Marian puoleen mutta ortodoksien rukoukset Marialle ovat melko eri luokkaa. En ymmärrä miksi rukoilisin noin toiselle ihmiselle.
2 tykkäystä
Jumalansynnyttäjä on ne tikapuut jotka yhdistävät taivaan ja maan. Hänellä on ainutlaatuinen asema pelastushistoriassa ja hän on aivan kuin silta jonka kautta Jumala laskeutui ihmiseksi ja jonka kautta ihmiset lähestyvät Jumalaa. Kirkon Äidin kautta! Äidin esirukouksien kautta!
Kristuksessa ei ole eläviä ja kuolleita. Pyhät, jotka rukoilivat puolestamme ollessaan fyysisesti keskuudessamme, rukoilevat yhä ja ovat edelleen keskuudessamme.
1 tykkäys
Jaakob näki nämä tikapuut Betelissä, mutta sen sijaan että ne olisivat Neitsyt Maria, Jeesuksen vastaus Natanaelille antaa ymmärtää että Jeesus itse on se asia ja paikka mikä yhdistää taivaan ja maan.
Ja hän sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle. Joh. 1:51
3 tykkäystä
Eikö näin vahva väite pitäisi jotenkin perustella?
1 tykkäys
Ymmärtääkseni vanhat kirkot viittaavat tällä kohtaa Jaakobiin. Muita kuvauksia Jumalansynnyttäjästä alla. Ne eivät siis ole vaan kaunista runokieltä.
Nyt tsygä.
1 tykkäys
Melkoisen subjektiivinen todistus!
Minä en vastusta ylisanoja siksi että en kunnioittaisi Neitsyt Mariaa, vaan nimenomaan siksi että haluan kristillisesti osoittaa hänelle arvostusta.
Monia Kristukseen viittaavia hienoja Vanhan testamentin profeetallisia merkkejä on alettu aivan turhaan kytkemään Mariaan. Niiden kytkeminen Mariaan tekee Raamatun Messias-profetioista irvokkaita siinä missä niiden kytkeminen Kristukseen, niin kuin nyt nuo Jaakobin tikapuut, alleviivaavat Marian autuutta.
Neitsyt Marian sopimaton ihailu vie pohjan hänen kristilliseltä, terveeltä kunnioitukseltaan.
3 tykkäystä
Luotamme Kirkon tulkintaan Raamatusta tässäkin ja hylkäämme uudet selitykset.
1 tykkäys
Se on viisautta - olkaamme vakaat!
@Kris, tuntuu että edustat kulttia jossa ei saa ajatella.
Monissa yhteyksissä myös lännessä Mariaa on kuvattu mm. lampunjalkana. Tämä on tietyllä lailla ymmärrettävä metafora, mutta käsiteltäessä lampunjalkaa sen omassa kontekstissaan, tabernaakkelissa keskellä Israelin leiriä, huomataan miten häiritsevältä Marian asettaminen lampunjalaksi tuntuu.
Tabernaakkeli on Jumalan läsnäolo Israelin keskellä. Kaikki tabernaakkelissa kertoo Kolminaisuuden olemuksesta. Maria tulee kuvaan siinä, että Jumala itse oli Israelin keskellä päivällä pilvenä ja yöllä valona, mutta Jumala salli Israelin rakentaa hänelle myös Ilmestysmajan. Niin kuin Jumala salli Jeesuksen rakentua Marian kehosta. Myös ortodoksit kuvaavat Vanhan testamentin sanoin Kristuksen ihmiseksi tuloa niin että Hän kohotti telttakankaan tai paremminkin, telttavuodan, ihmisten keskelle. Tabernaakkelin rakentamisen yhteydessä Mariaa kuvaa siis Israelin kansan tottelevaisuus seurata Jumalan ohjeita miten rakentaa tabernaakkeli. Tässä on rinnakkaisuus Marian kyllä-vastaukselle.
Lampunjalka, eli Ilmestysmajan menorah, on jo niin arvokas messiaaninen metafora, että siitä on kristillisessa ajattelussa järkevää puhua kristuskeskeisesti.
En millään tavalla halua edustaa tätä katolista perinteisen katekeesin nettisivustoa, enkä kannata kaikkea sillä sivulla esiintyvää, mutta tässä opetuksessa Lampunjalasta on sitä kristuskeskeisyyttä mitä symbolin ja metaforan syvällisyys vaatii.
First and most obviously, the Golden Lampstand reminds us of Christ, the Light of the World. In its capacity, the lampstand revealed the other objects in the Holy Place. Its light reflected the gold of the other furnishings and the Urim and Thummim’s jewels on the High Priest’s chest. The glow from the light bathed the veil that separated the Holy Place from the Holy of Holies, revealing the beauty of its tapestry. In the same way, Christ reveals to us what is beautiful, making things more beautiful still because of His light.
In addition, the lampstand not only showed the beauty of what was around but its own glory. In the same way, Christ reveals His own beauty by His illumination in our lives.
The second thing we can observe is the light could only be seen by the priests, hidden away from the world by the coverings of the Tabernacle. The believer, because of his/her relationship with Christ is able to see things that the world simply cannot see. As the priests had to be in the Tabernacle to benefit from the lampstand, we have to be in Christ to see what only He can reveal. This is also why unbelievers are frequently mystified by the realities of the Christian faith. Without the illumination of God those things remain unseen.
Google Translate -käännös.
Ensinnäkin ja ilmeisimmin kultainen lampunjalka muistuttaa meitä Kristuksesta, maailman valosta. Tässä ominaisuudessa lampunjalka paljasti muut esineet pyhässä paikassa. Sen valo heijasti muiden kalusteiden kultaa sekä ylipapin rinnalla olevia urimin ja tummimin jalokiviä. Valon hehku kylpi esiripulla, joka erotti pyhän paikan kaikkein pyhimmästä, paljastaen sen verhon kauneuden. Samalla tavalla Kristus paljastaa meille, mikä on kaunista, tehden asioista vielä kauniimpia valonsa ansiosta.Lisäksi lampunjalka ei näyttänyt ainoastaan ympäröivän kauneutta, vaan myös oman kirkkautensa. Samalla tavalla Kristus paljastaa oman kauneutensa valaisemalla elämäämme.
Toinen asia, jonka voimme havaita, on se, että valon pystyivät näkemään vain papit, ja se oli piilossa maailmalta tabernaakkelin peitteiden alla. Uskova, koska hänellä on suhde Kristukseen, pystyy näkemään asioita, joita maailma ei yksinkertaisesti voi nähdä. Niin kuin pappien täytyi olla tabernaakkelissa hyötyäkseen lampunjalasta, meidän on oltava Kristuksessa nähdäksemme, mitä vain Hän voi paljastaa. Tästä syystä myös epäuskoiset ovat usein hämmentyneitä kristinuskon todellisuudesta. Ilman Jumalan valaistusta nuo asiat pysyvät näkymättöminä.
1 tykkäys