Onko tällaista todella tapahtunut vai onko tämä mielikuvituksesi luoma tilanne?
Tiedän nimittäin sen, että minä vastasin vain kysymykseesi “Eikö teistä ortodoksit tai katolilaiset oikeasti koskaan ole tuntunut tältä [eli epäloogiselta] kun olette saaneet tuon [vastauksen, että joku voisi [joskus] kokea jonkun pyhän helpommaksi lähestyä kuin Jumalan] selityksen vastaukseksi [kysymykseen siitä, miksi pyhien puoleen voidaan kääntyä avun tarpeessa]?”
Tuohon ei siis liity mitenkään mielikuva kahden ihmisen kohtaamisesta tai sielunhädän ilmaisusta toiselle - tai siis tuossa tilanteessa se toinen henkilö on juuri tuo pyhä, jolle uskova sielunhätänsä ilmaisee. Niin kuin rovasti Viktor Porokara eräässä opetuspuheessaan sanoi, voimme aina kääntyä suojeluspyhämme puoleen, joskaan ei näillä sanoilla vaan siten, että se paremmin ilmaisi sen, että pyhät tosiaan rakastavat meitä ja ovat valmiit kuulemaan meitä.
Nyt tarvittaisiin jokin todella hyvä selitys, miksi on oikein kristityn lähestyä ketään muuta kuin Jumalaa näin [kuin Jumalanäitiä tuossa parakleesissa]. Jos jollain on sellainen selitys, kuulen mielelläni. Ja en oikeastaan hyväksy selitykseksi sitä että idässä oli tapana runoilla ylisanoin ja kaunopuheisesti. Se tyyli onnistuisi kyllä sellaisissakin aiheissa mitä olisi jo paljon sopivampi osoittaa kristitylle sisarelle.
Kysymyksesi perusteella haluat selityksen, mutta vain sellaisen, josta itse pidät. Tuossa kuitenkin on selvästi on “ylisanojen” käyttämistä. Johan jo ilmaisu “ainoa kiitetty” se sanoo. Veisun on laatinut munkki, siis luostariasukas, ja luostariasukkaat kuulevat Jumalalle suunnatun Suuren ylistysveisun periaatteessa kahdesti päivässä eli aamupalveluksessa ja ehtoonjälkeisessä palveluksessa, jossa kuullaan muun muassa sanat “kiitämme sinua”. Sinähän olit ortodoksi, joten kai sinun pitäisi tietää, että suuri ylistysveisu on päivittäin toistuva rukous?
Miksi sitten tuollaisia ylisanoja käytetään? Siihen en osaa vastata, sillä en ole kreikkalainen munkki tai kreikkalainen. Tavallisen ortodoksin tarvitsee vain tietää, että ne ovat sangen sopivia, ja että ne on oikein ymmärrettävä.
Jaakob näki nämä tikapuut Betelissä, mutta sen sijaan että ne olisivat Neitsyt Maria, Jeesuksen vastaus Natanaelille antaa ymmärtää että Jeesus itse on se asia ja paikka mikä yhdistää taivaan ja maan.
Niin Jeesus yhdistää taivaan ja maan, Jumalan ja ihmisen, persoonassaan. Mutta asiat eivät ole tässäkään joko-tai, kuten protestantit ajattelevat, vaan jumalallinen logiikka on tässäkin pikemminkin sekä-että. Asia on, kuten voimme modernisti sanoa, fraktaalinen. Taivaan ja maan yhdistymisestä puhutaan monella tavalla. Jumalansynnyttäjä yhdisti taivaan ja maan sillä, että hänestä syntyi ihmiseksi tullut Jumala; hän toimi tikapuina, joita pitkin Jumala kulki ja tuli ihmiseksi. Siksi kysymmekin nimittäisimmekö häntä taivaaksi, koska hänestä “on koittanut vanhurskauden aurinko” vai paratiisiksi, koska hänessä kasvoi “kuolemattomuuden kukka”, vai neitseeksi vai äidiksi.
Jumalansynnyttäjää kunnioitamme siis inkarnaation, lihaksitulemisen, tähden, Jumalan vuoksi. Hän ei ole kuin kuka tahansa kristitty sisar vaan uskovien esikuva. Siksihän monesti tai melkein aina Jumalansynnyttäjän juhlina luetaan Luukkaan evankeliumia (Luuk. 11):
Jeesuksen näin puhuessa eräs nainen väkijoukosta sanoi kuuluvalla äänellä: »Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!» Siihen Jeesus sanoi: »Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.»
Tavallaan kaikkien kristittyjen tulisikin synnyttää Kristus omassa elämässään eli kuulla Jumalan sanaa ja noudattaa sitä.
Vakavasti ottaen: kysyä voi kohteliaasti tai poleemisesti eli hyökkäävästi. Nyt olet siirtynyt poleemisten kysymysten linjalle. Tai oikeastaan olet jo luopunut edes kysymyksistä, joita eilen esitit, vaan nostat itse itsesi Kirkkoa paremmaksi Raamatun tulkitsijaksi kutsuessasi ortodoksia ilmaisutapoja irvokkaiksi tehdessäsi omia tulkintojasi.