Thinkcat mainitsi toisessa ketjussa pyhityksen, josta syystä hakeuduin tänne. Olen törmännyt tällä foorumilla ajatukseen luomattomista pyhittävistä jumalallisista energioista. Mitä se pyhitysasiassa noin tarkalleen ottaen tarkoittaa? Olisi kiva kuulla.
Jos pyhitystä tarkastelee ihmissuhteiden tasolla tai suhteessa horisontaaliseen todellisuuteen, niin mielestäni ei tulisi keskittyä “voiman” etsimiseen, vaan ajattelutavan muuttamiseen. Ihminen voi tiedostaa ajatuksen tasolla, että jokin asia, johon hän tunnepuolensa ja tottumuksensa tähden lankeaa, on väärin; mutta aina muutokseen ei auta “voiman” rukoileminen, vaan ajatteluun keskittyminen. Mitä enemmän toistan itselleni ajattelumaailmassani, siis vain ajatuksen tasolla (etsimättä mitään tunnevoimaa rukouksesta), että jokin asia, johon minulla on taipumusta langeta, on järjellisen ajatteluni valossa todella väärin, sitä paremmin voin päästä huonosta ja totunnaisesta taipumuksestani irti. Tunne siirtyy pikku hiljaa oikeamielisen ajatuksen puolelle, vaikka alun perin tunne ja siihen liittyvä tottumus oli ajatusta vastaan tai syrjäytti oikean tai oikeamielisen ajatuksen. Aina tämäkään ei toimi, koska ihminen on syvästi urautunut tai ehdollistunut tietynlaiseen toimintaan, josta poisoppiminen on hankalaa. Tosiasia kuitenkin on, että muutos lähtee liikkeelle ajatusmaailmasta.