Ei tuossa ollut kyseessä etymologia, vaan se, että sitä, että leijonalla on raidat todistellaan tekstillä, jossa sanotaan tiikerillä olevan raidat.
Ja ekumeenisen keskustelun kontekstissa termien määrittelemisellä on ensisijainen merkitys, jotta tiedetään, mistä puhutaan. Termejä kun on eri aikoina, eri alueilla ja eri perinteissä käytetty hyvinkin vaihtelevasti.
… Joten yhtä hyvin voimme syyttää kaikki toisiamme pilkkaajiksi?
Logiikkasi ontuu.
Kristittyjen, jotka katsovat edustavansa oikeaa ja Raamatulle uskollista traditiota, haaste on juuri tässä mistä nyt puhutaan.
Pitäisi samaan aikaan päättäväisesti opettaa oikeaa oppia ja torjua harha, mutta välttää sortumasta epäasiallisuuteen ja nimittelyyn.
Eräs hienoimpia kommentteja oli mielestäni Ville Auvisen arkkipiispakampanjan alkumetreillä annettu vetoomus, jossa hänen puoleltaan pyydettiin olemaan menemättä yhtään tuolle linjalle. Ja erityisesti uskon ajatellun tätä homoasiaa.
Kristityt ovat parannuksen tehneitä. Ei tuossa mikään logiikka onnu. Joko olet kristitty tai et. Joko olet Jeesuksen puolella tai vastaan. Kristittyjä ei olla kutsuttu nimittelemään ketään pilkkaajaksi, vaan rukoilemaan eksyneiden pelastuksen puolesta. Se vain on tosiasia, että kuitenkin on Jumalan pilkkaamista, jos ei Hänen armoaan ota vastaan.
En lukenut moderoitua viestiäsi, mutta sen sanottiin olleen nimittelevä.
Tosiasia pilkka voi olla, on se sitten tahaton tai tahallinen. Mutta ilmeisesti juuri kielenkäyttöön puututtiin eikä mielipiteeseen.
Logiikka ontuu siinä, että kerrot ensin kuka pilkkaa (siis homoliittojen ajajat) ja sitten toteat että “kaikki synti on pilkkaamista”.
Parannuksen teko ei totisesti tee ihmisistä kykenemättömiä olemaan kovinkin ilkeitä ja kovia toisia kohtaan. Mitä muuta kaikki kristittyjen keskinäiset tappelut todistavat?
Juuri siksi apostolit kehottavat Jeesuksen seuraajia itsehillintään ja tavoittelemaan Hengen hedelmiä, että se on niin hiton vaikeaa meille luonnostaan.
Päinvastoin kuin monesti ajatellaan, parannuksen tehneen kristityn suurin haaste ei ole välttää lankeamasta niihin synteihin mitä hän ympärillään näkee muiden tekevän, tai itse on ennen tehnyt, vaan se että ei olisi ylpeä ja kova muita kohtaan.
Ei armoa vastaanottamaton minusta koskaan voi pilkata Jumalaa. Hänellä ei voi olla sitä kokemusta mitä on olla armossa joten tietämättömyyttään hän kapinoi, hän tarvitsee kärsivällisyyttä ja laupeutta ja sitä Jumalalla on jokaiselle juuri oikea määrä.
Sen sijaan sellainen joka on jo kerran ollut armon piirissä, joka tietää mitä se on ja sitten luopuu siitä, sellainen saattaa vähän pilkatakin. Toisaalta, ihmisluonto ei luultavasti edes ole luotu ihan täydellisen kaiken kiusauksen kestäväksi. Parhaimmatkin meistä lankeavat, eikä se mitään pilkkaa ole vaan heikkoutta ja sairautta.
Veit asian sivuraiteille.
No mikä oli se pääasia viestissäsi, jos tämä on sivuraiteella?
Auta meitä ymmärtämään itseäsi!