En minä aseta kirkkoa Raamatun yläpuolelle. Luterilaiset sen sijaan asettavat Raamatun kaiken muun yläpuolelle. Kirkko kuitenkin eli vuosikymmeniä ilman ainoatakaan UT:n kirjaa. Kokonaisten Uusien testamenttien vakiintuminen ja yleistyminen otti varmasti vuosisatoja. Raamatulla ei yksinkertaisesti ollut sellaista merkitystä kuin protestantit antavat ymmärtää. Sinun täytyy ymmärtää, että uskovan ei tarvitse jakaa protestanttien Raamattu-käsitystä pitääkseen sitä pyhänä kirjana, joka on kirkon elämästä nousseista kirjallisista muistomerkeistä tärkein.
Uskovilla ei ole aina ollut Raamattua tai ikoneita, mutta heillä on aina ollut Jumala. Elämä Jumalassa on ensijaista ja Jumalasta saatujen kokemusten myötä syntyneet kirjalliset dokumentit ovat vasta tästä seuraava jälkivaihe. Kristityn vaellus ei ole sitä, että Raamatusta etsitään ohjeita kuin sääntökirjasta. Kristillinen elämä on yhtymistä Jumalan kansan vaellukseen. Raamattua käytetään siinä avuksi, mutta ei homma tyhjene siihen.
Mitä tulee pyhien kirjoitusten käyttämiseen foorumiviesteissä tapahtuvaan argumentointiin, niin ei Raamattu-sitaattien käyttäminen ole mikään luterilaisten yksinoikeus. Mutta olet varmaan huomannut, että vanhojen kirkkokuntien edustajien ei usein tarvitse keskinäisessä keskustelussaan raamatunjakeita jaella samalla tavalla kuin luterilaisten kanssa keskustellessa. Se johtuu siitä, että vanhoissa kirkkokunnissa Raamattua käytetään eritavalla. Kaikkea ei tarvitse kaivaa Raamatusta, kun siitä ei ole tehty jumalallista konetta, joka antaa vastauksen kaikkeen ja sisältää kaiken. Kun sitä arvostaa sellaisena kuin se on eikä yritä käyttää sitä sellaiseen mihin sitä ei ole tarkoitettu, niin ei tarvitse joka yhteydessä yrittää oikeuttaa sanomisiaan ja tekemisiään sen arvovaltaa keppihevosenaan käyttäen.