Raamattu on virheetön, koska sen kirjoittaneet ovat olleet Pyhän hengen johdattamia. Uskova voi samalla tavalla Pyhän hengen johdatuksessa löytää Raamatun sanoista voimaa ja ymmärtää totuuksia, joita niistä ei tekstianalyyseillä pysty koskaan ymmärtämään. Alkuperäisten kirjoittajien kirjoituksissa ei voi olla virheitä. Lukuunottamatta sellaisia virheitä, jotka eivät häiritse ymmärryksen mahdollisuutta. Kuten kielioppivirheet.
Olen sitä mieltä, että Raamattu ei ole kirjaimellisesti virheetön. Siis toisin sanoen sen kirjaimesta kullekin löytyvä perusmerkitys ei ole virheetön. (Tämä liittyy tulkinnan rooliin kirjaimen tulkinnassa; kirjaimellista tulkintaa “ei ole”.) Hengellisesti Raamattu kuitenkin on virheetön, sillä siinä Pyhä Henki puhuu.
3 tykkäystä
Jumala ja ihminen muodostavat yhden ainoan persoonan Jeesuksessa, joten kaikki se minkä Jeesus tekee ihmisenä on myös luettava hänelle hänen jumaluudessaan. Jumala liittyy myös uskoviinsa aivan erityisellä tavalla, ei ainoastaan lahjoineen vaan myös olemuksensa puolesta (unio mystica) siten, että Jumala asuu uskovissa ikään kuin temppelissään. Tällöin on aivan luonnollista, ettei Paavalin pyynnöstä voida sanoa muitta mutkitta sen olleen pelkästään inhimilllinen. Jumala on näet ottanut uskon kautta Paavalin tarpeet omikseen.
…ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias." 2. Kor. 6: 18.
1 tykkäys
Tämä kyllä kuulostaa vähän oudolta. Minusta sekoitat filiaation (unio cum Christo) ja unio mystican.
Olisi kiva kun perustelisit vähän? Esim. millä tavoin Jumala ei pidä uskovien tarpeita ominaan?
Olen siis eri mieltä tästä väitteestä, että Jumala liittyy olemuksensa puolesta uskoviinsa. Unio mystica ei tarkoita olemuksellista yhtymystä. Olemuksellinen yhtymys tapahtuu kasteessa Kristuksen kanssa (unio cum Christo), jossa tapahtuu inkorporaatio ja filiaatio eli tempautuminen Kolminaisuuden sisäiseen elämään.
Ajatus siitä, “ettei Paavalin pyynnöstä voida sanoa muitta mutkitta sen olleen pelkästään inhimilllinen”, kuulostaa minusta vähän oudolta. Tässä tuntuu, että sekoitat jumalallisen ja inhimillisen tavalla, joka ei tapahdu edes Kristuksen kohdalla. Jos Paavalin pyyntö ei ollut “vain inhimillinen”, niin eivätkö meidänkään pyyntömme sitten ole “vain inhimillisiä”?
Periaatteessa en vastusta tällaista mystiikkaa, mutta sen muuttaminen olemukselliseksi mystiikaksi, ikään kuin kyse olisi siitä, että meidän olemuksemme onkin jumalinhimillinen olemus unio mystican kautta, kuulostaa ongelmalta. Minusta se pitää ennemmin ymmärtää niin, että me olemme edelleen ihmisiä. Olemme olemuksellisesti yhtyneet Kristuksen kanssa, nimittäin hänen ihmisyyteensä; häneen puolestaan on Jumala yhtynyt hänen persoonassaan “olemuksellisesti”, eli yhteys Jumalaan tulee sitä kautta. Toisin sanoen: olemme Jumalan poikia ja tyttäriä vain ja ainoastaan kun olemme Pojan persoonassa, pukeneet Pojan yllemme ja niin edelleen, siis kasteessa tulleet otetuiksi Pojan persoonaan, tulleet osaksi hänen ruumistaan. Hänen ruumiissaan me olemme osa sitä, johon on yhtynyt jumaluus, mutta emme niin, että jumaluus olisi yhtynyt meidän olemukseemme, vaan Kristuksen olemukseen.
Siis Jumala on Kristuksessa, ja me olemme Kristuksessa, ja sen vuoksi Jumala ei ole meissä niin kuin Jumala oli Kristuksessa, siitäkin huolimatta että Pyhä Henki on meissä. Kuitenkaan Jumalan oleminen meissä ei ole olemuksellista yhtymystä, niin kuin Kristuksessa.
En jaksa nyt enempää vängätä asiasta, mutta seuraavassa on asia esitetty selkeästi Raamattuun perustuvalla argumentaatiolla, sillä ainoalla perusteella jolla kaikki opit ja opettajat on koeteltava kuten luterilainen tunnustuksemme asian ilmaisee:
Jumalan liittymistä kaikkiin luotuihin on olemassa siinä muodossa, että Jumala olemuksineen ja vaikutuksineen on kaikissa luoduissa ja niitä läsnä, siis myös jokaisessa ihmisessä; sen ansiosta luodut ovatkin olemassa ja toimivat (Jer. 23:24; Ap. t. 17:28; Kol. 1:17). Erityisellä tavalla Jumala liittyy Kirkkoonsa, uskoviinsa, eikä hän tee tätä ainoastaan voimineen ja lahjoineen, vaan myös olemuksineen, niin että Jumala asuu uskovissa ikään kuin temppelissään (Joh. 14:23; 2. Kor. 6:16; 1. Kor. 3:16 - 6:19; Ef. 1:23; vrt. Yksim. Ohje, M. 624, 65; suom. 499). Tämä Jumalan erityinen liittyminen uskoviin, niin sanottu unio mystica, on niin likeinen, että uskovaisten siten sanotaan tulevan osallisiksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:4). Aivan toisella tapaa ja paljon likeisemmin yhtyvät kuitenkin Jumala ja ihminen Kristuksessa, nimittäin tullen yhdeksi ainoaksi persoonaksi. Raamattuhan sanoo Matt. 16:13 - 17, että Ihmisen Poika on elävän Jumalan Poika; Luuk. 1:31,32: Marian Poika on Korkeimman Poika; Jer. 23:5 - 6: Daavidin vesa on Jahve; Room. 9:5: Hän, joka on isistä lähtöisin, on Jumala, ylistetty iankaikkisesti; Joh. 1:14: Sana tuli lihaksi; Room. 1:3: Jumalan Poika on Daavidin Poika jne., sanalla sanottuna: »Jumala on ihminen» ja »Tämä ihminen on Jumala», mitä se kuitenkaan ei sano kenestäkään muusta ihmisestä. Näitä raamatunlauseita on sanottu persoonalauseiksi (propositiones personales), niissä kun ilmaistaan Jumalan ja ihmisen ainoalaatuinen yhtymys Kristuksessa.
Franz Pieper,kristillinen Dogmatiikka, s 254, boldaus minun.
Tässä Pieper (ja siten myös sinä) käyttää termejä väärin. Tuo nimetty yhtymys on unio cum Christo, ja se tapahtuu kasteen ja uskon kautta inkorporoitumalla Kristukseen. Unio mystica on eri yhtymys, ja siinä on kysymys nimenomaan Jumalan lahjoihin ja vaikutuksiin yhtymisestä.
Bo Giertzin kirja Jumala puhuu Raamatussa voisi auttaa sinua, jos ongelma on nimenomaan tuossa virheettömyysopissa. Eli siis meinaa usko mennä sen takia.
Miten selitetään se, että Herran apostoli erehtyi (oman todistuksensa mukaan), kun hän alkoi julkisesti julistuksessaan nuhtelemaan ylipappia? (Apt. 23:5)
Tuohan opettaa virheettömästi kuinka ainoastaan Jeesus oli virheetön ihminen.
Saattoiko Paavali tehdä virheitä myös kirjallisessa julistuksessaan? Itse ajattelen, että jos tämä mahdollisuus kielletään, ajaudutaan erittäin kummalliseen tilanteeseen juuri mainitsemastasi opinkohdasta käsin.
1 tykkäys
Oma ajatukseni asian suhteen on, että hän on voinut tehdä virheitä kaikessa muussa kirjallisessa ja suullisessa julistuksessaan paitsi siinä joka on Raamatussa. Koska näen sen olevan suoraan puhtaasti Pyhän hengen johdattamaa, jolloin virheet ovat mahdottomuus. Kaiken muun ihmisten toiminnan ollessa korkeintaan sekoitus Pyhää henkeä ja sitten muuta.
Mistä tämä varmuus nousee, kun Pietarikin suhtautui häneen ja nimenomaan hänen kirjoituksiinsa hyvin varauksellisesti ja Jaakob kumosi hänen opetuksensa Abrahamin vanhurskaudesta?
1 tykkäys
Raamatun kaikki henkilöhahmot ovat epätäydellisiä (eli ihmisiä) lukuunottamatta Jeesusta, joka on Jumala.
Voisin pölistä jotain jostain symmetrioista, yli-inhimillisestä älykkyydestä kirjoitusprosessissa jne. Mutta se olisi osaltaan epäreilua, ja totuuden ollessa vahva subjektiivinen intuitio asiasta. Tuollainen harvoin on myöskään väärässä ainakaan minun elämässäni ollut.
Järkiperusteisesti, tai muutenkin, asiaa voi lähestyä perehtymällä miksi juutalaiset pitävät Tooraa Jumalan ilmoituksena ja täydellisenä. Tuosta löytynee helposti ties miten paljon ja ties miten pitkälle mietittyä pohdiskelua asiasta.
1 tykkäys
Uskoiko Jeesus Tooran absoluuttiseen asemaan samoin kuin myöhempi juutalaisuus? Jos Toorassa olisi ollut koko totuus mihin Jeesuksen opetusta edes tarvittiin? Jeesuksen tulkinnat sapattikäskystä ja avionrikkojan ansaitsemasta tuomiosta ovat kaukana Tooran kirjaimellisesta lukutavasta. Ettei olisi niin, että Toora sai sen aseman, joka sillä nykyjuutalaisuudessa on vasta sitten kun Messias oli hylätty ja tarvittiin toinen kiintopiste.
Enkö oikein ymmärrä miksi Paavalin ja parin muun kirjoitukset saisivat auktoriteettinsa Toorasta. Eikö mikä hyvänsä kirjoitus voi olla Tooran veroinen?
Täytyy myöntää, että @S.T.A.L.K.E.R:in ajatukset kyllä saavat minulta vastakaikua vähän provosoivasta asenteesta huolimatta. Raamattu ei ole virheetön niin, etteivät sen kirjoittajat olisi voineet tehdä virheitä, tai etteikö sen yksittäisissä sanoissa tai lauseissa olisi virheitä. Ei. Sen sijaan Raamattu on virheetön siten, ettö kun kirkko opetusviran johdolla tulkitsee Raamattua Hengen johdolla, tämä tulkinta on virheetön uskoa ja moraalia koskevalta osaltaan. Tätä opetusta ei voida antaa erossa Raamatusta, vaan se tulee antaa aina Raamattua tulkiten.
Jos asia olisi noin, kysymys ei olisi Raamatun virheettömyydestä vaan opetusviran erehtymättömyydestä. Ja muuten: mikä on se “kirkko”, joka mielestäsi kykenee tähän virheettömään tulkintaan?
Niin, kyse ei olekaan rajastusti Raamatun virheettömyydestä, vaan siitä, että kirkkoa eivät tuonelan portit voita. Tässä on luvattu se, että kirkko ei erehdy siitä, mikä on pelastukselle välttämätöntä.
1 tykkäys
Uskoi. Hänen tuli juualaisten messiaana toteuttaa kaikki messiaalle kuuluvat ennustukset täydellisinä. Suoritus joka on ihmiselle mahdoton.
Jeesus ei tullut synnittömiä varten vaan syntisiä. Ja yksikään ihminen ei ole ennen Jeesusta, eikä Jeesuksen jälkeen elänyt täydellisen synnitöntä elämää vauvasta vaariin.