Olen nyt viimeisen vuoden ajan ehkä tarkemmin liturgisen elämänkin kautta miettinyt tuota intratrinitaarisen ja ekstratrinitaarisen sillottamista, ja minusta näyttää vahvasti, että se tapahtuu kristologisesti erityisessä ilmoituksessa. Selitän vähän, mitä tarkoitan:
Intratrinitaarinen: Kolminaisuuden sisäinen. Kyse on siis Kolmiyhteisen Jumalan “sisällä” olevista persoonista, Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Siellä Isä ei ole Poika, eikä Poika ole Henki, eikä Henki ole Isä. Heillä on omat persoonalliset ominaisuutensa, jotka eivät ole yhteisiä: Isä on aluton & synnyttävä, Poika on alullinen & syntyvä, Henki on alullinen & lähtevä, jne.
Ekstratrinitaarinen: Kolminaisuuden ulkopuolinen. Kun Kolminaisuuden persoonat ovat suhteessa oman yhteisönsä ulkopuolelle, he alkavat luontonsa samuuden ja yhteyden vuoksi kuitenkin toimia niin “in unison”, yksimielisesti, että heidän toimintansa on yksi yhteinen toiminta. Kun Kolminaisuus siis luo maailman, Isä ja Poika ja Henki luovat yhdessä. Siksi myös jokainen ns. Jumalan nimi, joka Hänelle annetaan sen vuoksi, että hänellä on suhde maailmaan, on yhteinen kaikille persoonille. Isä on Luoja, Poika on Luoja, Henki on Luoja. Isä on Jahwe ja Herra, Poika on Jahwe ja Herra, ja Henki on Jahwe ja Herra, jne.
Kristologia, erityinen ilmoitus: Kun Poika syntyy ihmiseksi, puhtaasti jo inkarnaation salaisuudessa on sisään kirjoitettuna Kolminaisuuden paljastaminen. Kristus paljastaa siis yksinkertaisesti olemalla ihminen ja Jumalan Poika sen salaisuuden, että hänellä on Isä ja että hänellä on Henki. Samaa hän tietenkin myös opettaa sanallisesti. Tämä erityinen ilmoitus - itse Kristus persoonana - siis paljastaa, että Luoja, joka siihen mennessä oltiin opittu tuntemaan Yhtenä, onkin sisäisesti Kolme.
Kristologinen silta: Kristus ei kuitenkaan vain tyydy paljastamaan, että “hei, te luulitte että se on absoluuttinen Yksi, mutta ku se onki Kolmiyhteinen, tadaa!”, vaan hän myös ottaa ihmiset mukaansa tähän kolmiyhteiseen yhteisöön. Ristinuhrilla on omat sovitusopilliset vaikutuksensa synnin ja muun suhteen, mutta se aiheuttaa myös aivan uudenlaisen vaiheen pelastushistoriasta, joka ylittää luomisessa tehdyn perustason. Luomisessakin nimittäin ihminen oli Jumalaan suhteessa Luojana, Jumalana, jne. (ekstratrinitaariset nimet). Mutta Kristuksen kautta, ristin kautta, hän yhdistää meidät itseensä ja siten, osana itseään ja omaa ruumistaan, ottaa ja tempaa meidät osaksi Kolminaisuuden sisäistä elämää.
Sakramentit: Kun Kristuksessa meidät tuodaan intratrinitaariseen elämään, niin meidät puolestaan tuodaan Kristukseen kirkon sakramentaalisen elämän kautta. Kaste ehkä suurimpana mysteerinä on yhdistämässä meitä Kristukseen, samoin eukaristia ja kaikki muut Kristuksen asettamat vietot.