Tuohan opettaa virheettömästi kuinka ainoastaan Jeesus oli virheetön ihminen.
Saattoiko Paavali tehdä virheitä myös kirjallisessa julistuksessaan? Itse ajattelen, että jos tämä mahdollisuus kielletään, ajaudutaan erittäin kummalliseen tilanteeseen juuri mainitsemastasi opinkohdasta käsin.
1 tykkäys
Oma ajatukseni asian suhteen on, että hän on voinut tehdä virheitä kaikessa muussa kirjallisessa ja suullisessa julistuksessaan paitsi siinä joka on Raamatussa. Koska näen sen olevan suoraan puhtaasti Pyhän hengen johdattamaa, jolloin virheet ovat mahdottomuus. Kaiken muun ihmisten toiminnan ollessa korkeintaan sekoitus Pyhää henkeä ja sitten muuta.
Mistä tämä varmuus nousee, kun Pietarikin suhtautui häneen ja nimenomaan hänen kirjoituksiinsa hyvin varauksellisesti ja Jaakob kumosi hänen opetuksensa Abrahamin vanhurskaudesta?
1 tykkäys
Raamatun kaikki henkilöhahmot ovat epätäydellisiä (eli ihmisiä) lukuunottamatta Jeesusta, joka on Jumala.
Voisin pölistä jotain jostain symmetrioista, yli-inhimillisestä älykkyydestä kirjoitusprosessissa jne. Mutta se olisi osaltaan epäreilua, ja totuuden ollessa vahva subjektiivinen intuitio asiasta. Tuollainen harvoin on myöskään väärässä ainakaan minun elämässäni ollut.
Järkiperusteisesti, tai muutenkin, asiaa voi lähestyä perehtymällä miksi juutalaiset pitävät Tooraa Jumalan ilmoituksena ja täydellisenä. Tuosta löytynee helposti ties miten paljon ja ties miten pitkälle mietittyä pohdiskelua asiasta.
1 tykkäys
Uskoiko Jeesus Tooran absoluuttiseen asemaan samoin kuin myöhempi juutalaisuus? Jos Toorassa olisi ollut koko totuus mihin Jeesuksen opetusta edes tarvittiin? Jeesuksen tulkinnat sapattikäskystä ja avionrikkojan ansaitsemasta tuomiosta ovat kaukana Tooran kirjaimellisesta lukutavasta. Ettei olisi niin, että Toora sai sen aseman, joka sillä nykyjuutalaisuudessa on vasta sitten kun Messias oli hylätty ja tarvittiin toinen kiintopiste.
Enkö oikein ymmärrä miksi Paavalin ja parin muun kirjoitukset saisivat auktoriteettinsa Toorasta. Eikö mikä hyvänsä kirjoitus voi olla Tooran veroinen?
Täytyy myöntää, että @S.T.A.L.K.E.R:in ajatukset kyllä saavat minulta vastakaikua vähän provosoivasta asenteesta huolimatta. Raamattu ei ole virheetön niin, etteivät sen kirjoittajat olisi voineet tehdä virheitä, tai etteikö sen yksittäisissä sanoissa tai lauseissa olisi virheitä. Ei. Sen sijaan Raamattu on virheetön siten, ettö kun kirkko opetusviran johdolla tulkitsee Raamattua Hengen johdolla, tämä tulkinta on virheetön uskoa ja moraalia koskevalta osaltaan. Tätä opetusta ei voida antaa erossa Raamatusta, vaan se tulee antaa aina Raamattua tulkiten.
Jos asia olisi noin, kysymys ei olisi Raamatun virheettömyydestä vaan opetusviran erehtymättömyydestä. Ja muuten: mikä on se “kirkko”, joka mielestäsi kykenee tähän virheettömään tulkintaan?
Niin, kyse ei olekaan rajastusti Raamatun virheettömyydestä, vaan siitä, että kirkkoa eivät tuonelan portit voita. Tässä on luvattu se, että kirkko ei erehdy siitä, mikä on pelastukselle välttämätöntä.
1 tykkäys
Uskoi. Hänen tuli juualaisten messiaana toteuttaa kaikki messiaalle kuuluvat ennustukset täydellisinä. Suoritus joka on ihmiselle mahdoton.
Jeesus ei tullut synnittömiä varten vaan syntisiä. Ja yksikään ihminen ei ole ennen Jeesusta, eikä Jeesuksen jälkeen elänyt täydellisen synnitöntä elämää vauvasta vaariin.
Jeesus erotti Toorasta Mooseksen opetuksen ja Jumalan opetuksen. Eli koko Toora sellaisenaan ei ollut Jumalan sanaa, vaan siinä oli myös muuta lisäystä:
Matt. 19:8: Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.
Ja Mooses ei olisi voinut noin tehdä ilman Jumalan täyttä suostumusta.
1 tykkäys
Tai näin, kuten vuorisaarnassa; Matt. 5<
" 31. On sanottu: ‘Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan’.
32. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin. "
Kaikissa muissa asioissa ihmisiä kehotetaan arvioimaan asioita sen perusteella, mitä sanotaan, eikä kuka sanoo. Tuntuu hyvin omituiselta, että kaikkein tärkeimmässä asiassa Jumala olisi sokaissut ihmisen harkintakyvyn niin, että hänen pitäisi vain luottaa uskonnon ammattilaisiin. Erityisesti moraalin suhteen tuntuu jotenkin hyvin oudolta, että miten kukaan toinen voisi erehtymättömästi kertoa mitä kunkin tulee tehdä, vaikka olosuhteet vaihtelevat huomattavasti ja tuntuu täysin edesvastuuttomalta, että kukaan voisi paeta omaa moraalista vastuutaan näiden auktoriteettien suojaan.
2 tykkäystä
Olen sitä mieltä, niin kuin sanoin myös täällä, että moraalin noudattaminen moraalin itsensä vuoksi on vaihe hengellisessä kehityksessä. Kirkon yhteisön - ei vain viran - rooli totuuden etsimisessä on osa tätä kehitystä. Siitä ei päästä eroon koskaan, mutta se muuttuu. Yhdessä vaiheessa ihminen tekee, mitä pappi sanoo, koska pappi sanoo niin, jossain toisessa vaiheessa pappi ei ole enää moraalinen auktoriteetti vaan hengellinen ohjaaja.
Minusta Herran sana, älkää antako nimittää itseänne isäksi, tarkoittaa tätä. Papin tulee olla altis ymmärtämään, että jotkut etsivät hänen apuaan voidakseen luopua vapauden sietämättömästä keveydestä. Pappi, joka tiputtaa uskovaisen tähän kuiluun, ja kieltäytyy ohjaamasta hellästi, toimii väärin. Samoin pappi, joka kerää omien seuraajien joukkoa,eikä vapauta uskovaisiaan. Minusta tämä on taakka, joka papin on kannettava: erilaiset kehitystasot hengellisessä kehityksessä.
Raamattu on sellaisenaan virheetön ja selkeä, eikä tarvitse kenenkään tulkintaa itsestään. Jos esim. joku kääntää Raamatun ja laittaa alanoottiin jonkun jakeen tulkinnan, niin kyseinen tulkinta turmelee Raamatun, eli se ei enää ole näiltä osiltaan Raamattu, Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle, olkoonkin, että tuo tulkinta olisi sinänsä kuinka oikea tahansa. Edelleen jos yhdenkin kohdan merkitys turmellaan ja alistetaan se ihmismielipiteen mukaiselle tulkinnalle, mistä silloin voidaan luottaa Jumalan ilmoitukseen muiltakaan osin? Mistä tällöin voidaan ylipäätään tietää miten ihminen pelastuu, jos meillä ei enää ole Jumalan sanaa, vaan on vain kenties tämän tai tuon kuolevaisen piispan tai pastorin keskenään ristiriitaisia mielipiteitä siitä.
Ei ole mahdollista lukea Raamattua tulkitsematta sitä. Kaikilla on jonkinlainen tulkinta, paremmin tai huonommin perusteltu, mutta tulkinta kuitenkin. Toiset myöntävät sen, toiset väittävät lukevansa Raamattua sellaisena kuin se on kirjoitettu - mutta jälkimmäiset ovat keskenään kovinkin eri mieltä siitä, mitä se pitää sisällään…
6 tykkäystä
Tulkinta ei kuitenkaan ole Raamattu, vaan Raamatusta johdettu oppi, joka voi olla oikea tai väärä. Nykyisin ovat hallitsevassa asemassa nämä väärät Raamatusta johdetut opit, kuten mm. se kauhea harha, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa kauttaaltaan, vaan alisteinen ihmismielipiteille. Toisin sanoen Raamattu on syrjäytetty ja ihmiset uskovat omiin sitä korvaaviin harhaisiin unikuviinsa, jotka palvelevat heidän lihallisia mielihalujaan ja himojaan. Eikö tämä ole päivän selvää kun katsotaan kristikunnaksi itseään kutsuvan kirkon tilaa nykyisellään? Sodoma ja Gomorra ovat täällä ja on vain harvoja hurskaita jotka Lootin tavoin kiusaantuvat sielussaan nähdessään tämän asiantilan.
1 tykkäys
On se monissa tapauksissa mahdollista. Raamattu on paikoin tulkinnanvarainen, esimerkiksi antaessaan yleisen säännön “rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Yleisen säännön sovittaminen yksittäiseen elämäntilanteeseen vaatii tulkintaa.
Sen sijaan Raamattu ei ole siinä mielessä tulkinnanvarainen, että kirjoittajat eivät opettaessaan muka tarkoittaisi mitä sanovat.
Varmaan monet joutuvat kamppailemaan näiden kysymysten kanssa. Mikä on uskovalle pääasia, henkilökohtainen jumalasuhde vai suhde uskonnollisen yhteisön auktoriteetteihin (paavi, piispat, pastorit)? Kulkeeko yksilöihminen Jumalan luo ilman inhimillisiä paimenia? Voiko kuuliaisuudesta pastoreille tulla aidon jumalasuhteen este?
Jonkun yhteisön tai kirkon epäkristillisyys tulee mielestäni esiin siinä, jos ihmisen suhde Jeesukseen tehdään riippuvaiseksi siitä, että hän kuuluu tiettyyn kirkkoon tai yhteisöön tai ylipäänsä kirkkoon tai yhteisöön. Jos ihmisen pelastus ja suhde Jeesukseen määräytyy sen kautta, että ihminen on suhteessa tiettyyn yhteisöön, niin silloin kirkosta tai yhteisöstä on tullut epäjumala. Minun mielestäni ihminen on todellisuudessa vain siinä tapauksessa suhteessa Kristuksen ruumiiseen eli seurakuntaan, jos hän on suhteessa henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti Jeesukseen, ja tämä voi toteutua myös siinä tapauksessa, vaikka ihminen ei kuuluisi mihinkään yhteisöön.
Ihmisen suhde toisiin uskoviin syntyy aina Kristus-pään kautta. Ei siis niin, että ollakseni suhteessa pelastavassa ja aidossa mielessä Kristukseen, minun pitäisi ensin olla suhteessa yhteisöön tai kirkkoon, jonka välityksellä Kristus olisi minulle vain pelastajana olemassa. Jumala tai Jeesus Kristus on kaikista ihmisistä ja ihmisyhteisöistä riippumaton jumalallinen Persoona, joka ei muutu tai “hajaudu” piispaksi, pastoristoksi, organisaatioksi tai yhteisöksi (silloin suhde Jeesukseen toteutuisi nimenomaan vain siinä tapauksessa, jos ihminen on suhteessa ihmisyhteisöön). Ilman muuta on kuitenkin niin, että kristitty katsoo, että Jumala toimii kirkkojen, pastoreiden, yhteisöjen tai organisaatioiden välityksellä, sikäli kuin ne eivät ole täysin harhassa.