Raamatun kohtien kommentointia

Miten on käsitettävä Jes. 65: 20 jae? Tuohan on kiliastien mielijae, johon he nojautuvat kun yrittävät selitellä tuhatvuotisoppiaan. Kaipaan ensisijassa luterilaista kommentointia tuohon jakeeseen. Onko esim. @Diakoni lla tallessa hyvää sellaista tai jollakin muulla?

1 tykkäys

Töissä olen. Minulla on koneella World Biblical Commentary, mutta siitä ei ole paljon iloa tuossa kohdassa. Tutkailen asiaa, toivottavasti muistan palata. Eikö Lutherilta löydy kommentaareista mitään? Luther-CD on kotona… tai no on se näköjään työpaikankin kirjahyllyssä, mutta ei anna asentaa työkoneelle…

D

Tässä on luterilaisen pastorin artikkeli kys. jakeesta. Mielestäni avaa aihetta vähintääkin hyvin.

En ala artikkelia tähän sen enempää referoimaan tai lainaamaan, koska vaatii mielestäni aiheen ymmärtämisen kannalta sen lukemista kokonaan.

Kiitos!

Pöyryn selitys on kyllä sikäli oikea, että itsekin toki tiedän, että noissa aikamääreissä viitataan kuvaannollisesti iankaikkisuuteen eikä niitä tule ottaa kirjaimellisesti. Mutta tuosta selityksestä puuttuu kaipaamani dogmaattinen sävy, joka tekisi siitä paremmin uskottavan. Mitä tarkoittaa esim. “kirous” tuossa tai paremminkin mihin yhteyteen se sijoittuu tai “kuolema”? No nyt tuli kiire ja täytyy lähteä.:woozy_face:

No joo no nyt minä löysin itsekin englanninkielisestä materiaalistani selventävää kommentointia tuohon jakeeseen. Kaikki ihmisethän, jotka syntyvät tähän maailmaan ovat jo syntyessään kirottuja ollen perisyntisiä ja pääsevät siitä vapaaksi tullen osallisiksi uskon kautta Aabrahamin siunausesta, jossa Jumala on luvannut siunata kaikki kansat kun ne uskovat Aabrahamin kanssa/tavoin.

Tämä tieto pohjana on helppo nähdä kyseisen Jesajan kirjan kohdan paradoksin olevan todellakin viittaus iankaikkisuuteen, sillä täällähän synnintekijä on kirottu välittömästi, ei vasta “satavuotiaana.” Näin kyseinen Jesajan kirjan jae siis on ymmärrettävä ihan perustellusti dogmaattisessakin mielessä kuvaannolliseksi puheeksi.

Minua ei sinänsä kiinnosta lainkaan kiliastien kanssa kiistely asiasta, mutta kun kaverini on liisterissä heidän kanssaan, niin pitää yrittää vähän jelpata.:smiley:

Tässä kirjoituksessa perisynti käsitys on ilmeisesti omaksuttu Augustinukselta jota luterilaisuus seuraa. Ortodoksi teologiassa perisynti ymmärretään toisella tavalla, joten sinun tulkintamalli ei ole ainut mahdollisuus. Toki kuolema ilmenee syntiinlangenneessa maailmassa.

Ketjujen rönsyilemisen takia olisi hyvä pysyä aiheessa. Aloituksessa kaivatiin ensisijaisesti luterilaista käsitystä.

D

2 tykkäystä

Snl. 3:6, Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.

On kysymys ‘vain’ Jumalan yhteydessä vaeltamisesta, mitä sitten teemmekin ja minne kuljemme tai kulkeudumme.

Olen viipynyt viime päivinä 1. Mooseksen kirjan alkuluvuissa. Siellä kerrotuista pitkäikäisistä miehistä kahdesta, Hanok ja Nooa, on mainittu, että he vaelsivat Jumalan kanssa/yhteydessä, vt. 1.Moos. 5:22, ‘Ja Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä …’, ja 6:9, ‘… ja vaelsi Jumalan yhteydesä.’

Kumpikin tunsi Jumalan henkilökohtaisesti, vaikka se ei ollut ‘muodissa’ yleensä. Kumpaakin siunattiin. Hanokia lyhyemmällä viipymisellä ajassa, ei pitkällä iällä (tai lyhyemmällä kuin muita, joiden ikä on mainittu). Nooaa siunattiin hänen kuuliaisuutensa seuraamuksilla.