Mutta tuo on vain Septuagintan muotoilu. Hepreankielisessä alkutekstissä molemmat ilmaukset ovat samat ja ennemmkinkin Εγώ εἰμι kuin (῾Ο) ὢν.
אֶֽהְיֶ֖ה אֲשֶׁ֣ר אֶֽהְיֶ֑ה
Kiitos kirjoista! Tupsahtivat eilen postiluukusta. Olen lukenut muutaman kymmenen sivua alusta ja voin sen perusteella sanoa, että olet tehnyt merkittävän työn.
1 tykkäys
Kiitos. Toivottavasti kirjat olivat hyvässä kunnossa. Pakettini ei ollut erityisen suojaava.
Olivat hyvässä kunnossa! Maksan kirjat hetimmiten.
Laitoin Repe yv:nä tietoni kirjan tilausta varten
Vielä olisi neljä suomalaista kappaletta myytävänä, latinalaisia enemmän. Piakkoin vetäydyn taas sivustolta, joten sinä, joka vielä epäröit, pistä tilaus. Tietoa edellisessä viestissäni.
Muuten tilaisin, mutta (a) aikaa ja energiaa tuskin ihan heti löydän noiden lukemiseen, (b) kirjahylly on täynnä, ja (c) lompakko tyhjä.
1 tykkäys
2Kor 5:19: “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”
Tämän jotkut käsittävät siten, että maailma on sovituksen perusteella vanhurskautettu ja saanut syntinsä anteeksi. Mm. Matti Väisänen kirjoittaa seuraavasti:
Raamatun mukaan vanhurskauttaminen on yleinen. Jumalan syyttömyystuomio Jeesuksen Kristuksen lunastustyön ansiosta ulottuu kaikkiin ihmisiin, se on universaalinen.
Tätä oppi tunnetaan hänen hengenheimolaistensa keskuudessa nimellä “koko maailman autuus.”
Tästä olisi nähdäkseni hyvä keskustella, eli ovatko kaikki ihmiset vanhurskautetut, saaneet syntinsä anteeksi sovituksen perusteella? Mitä mieltä sinä olet asiasta?
“Raamatun mukaan” on tarkistettavissa.
Jonkinmoiseksi esteeksi muodostuu tarkistajan tila Itse Sanaan tai Sanassa. Eli ollaanko uskossa.
Vanhurskautus on tuo tila, yksi ihminen kerrallaan. Se ei, nimenomaan, ole universaalinen ilmiö.
Tarkoititko “koko maailman autuus” vai “… autuutus”.
Sanoisin että “maailma aivan autuas on” kuten jo lapsesta asti olen siikkarista laulanut.
Mutta mitä se merkitsee?
En usko että oikein käsitettynä tuo että Jumala sovitti Kristuksessa maailman itsensä kanssa (kuulen vieläkin isäni äänen - tätä hän toisti tärkeimpänä Raamatun kohtana, ja hän on kuollut jo yli 20 vuotta sitten) turhentaa tarvettamme tunnustaa ja saada anteeksi omat syntimme aina uudelleen, eikä se turhenna myös uskoon kehottamisen merkitystä.
Jumalan sana on mielestäni siis kokonainen ja myös niin “suuri” että sitä ei ihminen pysty täysin ottamaan haltuun tällaisen asian yksinkertaistamisella.
Eli kun evankeliumi kuuluu että synnit on sovitettu, Jumalan sanan vaikutus on, että ihminen alkaa käsitellä asiaa elämässään. Eihän rehellinen kristitty voi olla näkemättä että tekee syntiä edelleen.
Mutta minusta se kirkkain ja oleellisin evankeliumi jota maailmalle esim. lähetystyössä tulee julistaa on, että SOVITUS on olemassa, toisin sanoen Jumala on jo rakastanut ja antanut Poikansa tälle maailmalle. Ehdollinen evankeliumi ei ole oikea. Kuitenkin, kaikki ei ikäänkuin pysähdy ja hyydy tähän. Evankeliumista seuraa uusi elämä. Se evankeliumi on dynamiittia, kuten Lauri Huovinen sanoi puheessaan kun olin vielä nuori. Siis Lauri. 
2 tykkäystä
Näin ajattelen minäkin, että jokainen ihminen on kyllä sovitettu, mutta on vanhurskas, syntinsä anteeksisaanut vasta uskosta, joka on liitänyt hänet Kristukseen. Sovitus ja vanhurskauttaminen ovat siis eri asioita.
Niin, en osaa sanoa tähän paljoa. Teologian lukeminen ei ole ollut riittävää.
Mutta tuo tuttu termi “koko maailman autuus” on tietääkseni ollut sekä oikeassa että väärässä käytössä. Ja varmaan siitä tietystä evankelisesta opetuksesta seurasi sekä oikeita että vääriä johtopäätöksiä.
Jos nyt jonkun linjan vetäisin, niin ehkä itselleni tärkeämpi raja menee siinä että julistetaanko evankeliumia joka on ehdoton vai asetetaanko ehtoja. Eli voiko sanoa Raamatun pohjalta, että Kristus on jo sovittanut kaiken ja tämän saa uskoa omalle kohdalle - vai onko Kristuksen työ ja ylösnousemus vain kauan sitten tapahtunut asia joka tulee todeksi vasta kun olemme jotain, uskomme jotenkin, liitymme johonkin jne.
1 tykkäys
Yleinen armahdus on julistettu vangituille. Vankilasta ei pakoteta lähtemään. Sinne saavat jäädä ne, joille vapaus ei kelpaa.
2 tykkäystä
Käsitän näin, että meidät istutetaan sovitukseen vanhurskauttamisessa. Eli kasteessa meidät liitetään uskon kautta Kristukseen ja silloin tapahtuu vanhurskauttaminen, jonka edellytyksenä on siis sovitus. Näin sovitus ja vanhurskauttaminen eroavat toisistaan. Mm. Efesolaiskirjeen kolmessa ensimmäisessä luvussa käytetään ilmaisua “Kristuksessa” yli 20 kertaa, emmekä me voi olla hänessä ennen kuin Jumala on uskon kautta yhdistänyt meidät häneen. Tässähän ei ole mitään meidän tekoamme.
1 tykkäys
Koko maailman autuus on evankelisen liikkeen oppi. Koko maailma on sovitettu ja vanhurskautettu. Tämä oppi näkyy evankelisten julistuksessa, kirjoituksissa, ja laulu perinteessä. Koko maailma on sovitettu, vanhurskautettu ja saanut syntinsä anteeksi. Teologisesti on kysymys objektiivisesta sovituksesta. Tähän myös vedotaan, kun ihmisiä kehoitetaan, katumuksen, parannukseen, palaamaan Kristuksen luokse. Tuhlaaja poika vertausta käytetään tässä myös apuna.
Keskustelin juuri evankelisen liikkeen pastorin kanssa ja hän sanoi, että tällä tavoin väärinkäsitettynä kuten asian muotoilet on kysymyksessä harha, sovituksen väärinkäsittäminen.
Kukaan ei ole saanut syntejään anteeksi pelkästään sovitukseen perustuen, sillä silloinhan koko maailma olisi vanhurskas.
2 tykkäystä
Taitaa olla uuden polven pappeja, jotka eivät tunne liikkeen historiaa, eikä teologiaa. Sanopa pastorin nimi.
Koko maailman autuudessa on kysymys nimenomaan objektiivisesta puolesta jolla ei turhenneta subjektiivista sovitusta.
Jos Jeesuksen sovitus sovittaa kaikkien synnit automaattisesti, niin kyseessä on universalismi. Jos Jeesuksen sovitustyö sovittaa synnit yksilön kaikkien elämänvaiheiden kautta, niin se on ok.
D
1 tykkäys
Näin myös ajattelen, “vaan kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat Hänen nimeensä.” Joh.1: 12.
3 tykkäystä
Room 5
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. [Gal. 4:4,5; Kol. 2:13; 1. Piet. 3:18]
7 Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä.
8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. [Joh. 3:16; 1. Joh. 4:10]
9 Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. [1. Tess. 1:10]
10 Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. [Ef. 2:16; Kol. 1:20-22]
11 Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. [1. Kor. 1:31]
Tässä apostoli puhuu molemmista. Siitä että sovitus on kertakaikkiaan valmis kun “aika koitti” eli Kristus teki työnsä. Ja siitä että uskon kautta saamme sen omistaa eli tulla vanhurskaiksi.
Minusta on tärkeää opettaa molemmista. Oikein käsitettynä “koko maailman autuus” on sovituksen meistä riippumattomuutta. Se antaa vahvan pohjan sille että ihmiset uskaltavat tulla uskomaan, tulla mukaan kristittyjen pöytään Jumalan palveltaviksi.
Kukaan ei jäänyt vaille sitä lahjaa, kun Jumala antoi Poikansa. “Voi hänen rakkauttaan! Koko maailman syntejä hän kantoi harteillaan” Virsi 907, suom sanat Jaakko Löytty.
2 tykkäystä