Arvostan, että kysyt. Minulta joutuu kysymään yksi tai kaksi suppeampaa asiaa kerrallaan, en pysty elämänkertaani avaamaan, koska se on uskovanakin jo yli 78 v. Lähes kaikkea mahtuu tarinaani.
Koen sinut sukulaissieluksi samoin kuin O.Peltolan, P-O Malkin, Valen-Sendstadit ja erityisesti Niilo Tuomenoksan, jolle kuuluu kunnia Kirjastaan Kristukseen Sidottuja, jolloin katson, että viimeinen palapelin pala ARMOSTA loksahti kohdalleen. Olin silloin n. 37 v. On tietysti muitakin vaikuttajia runsaasti.
En ole aikoihin onneksi kadottanut rauhaa omasta pelastuksestani, vaikka koenkin aika-ajoin omantunnon syytöksiä lähinnä ajatusten synneistä ja siitä, että P:kele kiusaa usein.
Minua on selvästi yliluonnollisestikin varjeltu lankeamasta kiusauksissa.
Lapsuuteni ja nuoruuteni on ollut rankasti traumaattista, missä uusi trauma on paikannut edellisen. Niistä ei sen enempää, Vanhempani olivat sodissa ja olosuhteista johtuen jo sairauden ja narsismin puolella.
Tarvitsen lakia ja evankeliumia joka päivä. Uskon, että minusta tuli selviytyjä kaikesta huolimatta Jumalan armosta Kristuksessa, mutta ei pyhimystä.
Tuntemukset huonouden ja paremmuuden välillä vaihtelevat. Sairauksia on ja kalliiksi tulee, koska nykyinen järjestelmä on hylännyt pahemmin kuin jo ennestään huono alkuperäinen.
Pystyn olemaan useissa asioissa rehellisen avoin, mutta en tietenkään kaikissa.
On oikeastaan terveellistä purkaa edes vähän.
1 tykkäys