Tykkäsin keskustelusta, voisin peukuttaa kaikkia pohdintoja rehellisesti. 
5 tykkäystä
Sopisiko tämä lain merkityksen opetus sitaatit tänne? Pidän tärkeänä ja oikeana.
"On pelottavaa, jos voin kohdata Jumalan käskysanan niin, ettei sen rikkominen aiheuta minussa ahdistusta enkä näe, että rikkomuksen valtaan jääminen tuo minulle kuoleman (Room 7:10). En siis tajua synnin pettävän ja lopulta surmaavan minut (7:11). On pelottavaa, jos Jumalan laki ei enää tee syntiä minulle todella pahaksi asiaksi (7:13). Silloin olen siinä vaarallisessa tilassa, missä kerran oli Laodikean kristillinen seurakunta. Siellä itse todettiin kiitollisin mielin: ”Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse”. Mutta se oli valhetta, sillä silloin ei kuultu Jumalan lakia, joka sanoi miten todellisuudessa asiat olivat: ”Etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston” (Ilm 3:17, KR 38).
Yksin Jumalan laki pystyy tekemään ihmisen hänen omissa silmissään jumalattomaksi ja vasta jumalattomaksi tulleen ihmisen Jumala saa vanhurskauttaa uskon kautta. Muunlaisille ihmisille ei kelpaa uskonvanhurskaus. Siksi lain tehtävä ei suinkaan ole tehdä ihmistä vanhurskaaksi ja Jumalalle otolliseksi välittömästi. Siihen ei laki pysty. Laki on annettu siksi, että synti nähtäisiin synniksi, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi (Room 7:13, KR 38) ja näin ”jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä” (3:19, KR 38). ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (5:20).>>
( Olavi Peltola)"
s-seutulainen Suomi24helluntailaisuus
'Lain tehtävä on synnyttää synnintunto
Lain tehtävä on syyttää, soimata, pelottaa, tuomita synnistä, johtaa helvettiin ja viskata kuolemalle. (Luther). Tuska synnin tähden tulee vain lain saarnasta. (Luther). Laki alati paljastaa tämän turmelukseni, ”niin että joudun häpeään kaikkine yrityksineni, näen itseni ja parannukseni todella huonoksi enkä siten saa mitään lohdutusta itsestäni” (Rosenius).
Käskyt siis saavat aikaan katumuksen. Jumalan käskyjen synnyttämä pelko nöyryyttää ihmisen ja saa hänet näkemään itsensä Jumalan sanan valossa. Näin tapahtui nuorelle Jesajalla silloin, kun Herra kutsui hänet. ”On saarnattava käskyjä syntisten pelottamiseksi ja heidän syntiensä paljastamiseksi, jotta heissä syntyisi katumusta ja he kääntyisivät” (Luther).
Jos vaikeroimme, ettei meillä ole katumusta, se saattaa olla merkki siitä, ettei meillä ole lain saarnaa tai emme suostu kuuntelemaan sellaista. Turha meidän on elää siinä luulossa, että nykyaikana Jumala ei enää vihastuu synnistä ja rankaise sitä hyvin ankarasti.
Mutta se on mahdollista, että meiltä puuttuu se, mikä oli todellista vaikkapa Wilhelm Malmivaaran saarnoissa. Niissä oli “tuota oikean herätyssaarnan paljastavaa voimaa, joka on vetänyt kuulijat tilille heidän synneistään ja pannut heidät tutkimaan tilaansa” (Martti Simojoki). On saarnattava ja julistettava niin, että kuulijat tuntisivat syntinsä ja Jumalan vihan ja sanan kautta alistuisivat Jumalan vihan ja kadotustuomion alaisiksi (Luther).
Sinulla pitää kyllä olla tällainen katumus ja synninsuru, sillä muuten et ikinä rupea syntiä koko sydämestäsi vihaamaan etkä myös sydämestäsi pyydä, että syntisi annettaisiin sinulle anteeksi (Luther). Isät ”eivät tahtoneet, enempää kuin mekään, julistaa syntien anteeksiantamusta kenellekään, joka ei tunnustanut syntejänsä ja käytöksellään osoittanut, että hän niitä katui. Tämä on oikein, ja niin pitää ollakin” (Luther).
“Ei evankeliumi voi ihmistä pelastaa ennen kuin hän on alkanut tuntea pelastuksen tarvetta, kaivata armoa, isota ja janota vanhurskautta. Uutta elämää ei syntinen halua, ennen kuin hän on kyllästynyt vanhaan elämäänsä, ennen kuin hänestä on tuskallista rakastaa syntiä ja elää sen orjana. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat, sanoo Jeesus (Matt 9:12). Lain avulla Henki vaikuttaa syntisen omaantuntoon niin, että hän tuntee olevansa sairas” (Hallesby).’
s-seutulainen Suomi24helluntailaisuus
(s.seutulainen on vapaa luterilainen ei helluntailainen)
On pelottavaa, jos voin kohdata Jumalan käskysanan niin, ettei sen rikkominen aiheuta minussa ahdistusta enkä näe, että rikkomuksen valtaan jääminen tuo minulle kuoleman (Room 7:10). En siis tajua synnin pettävän ja lopulta surmaavan minut (7:11). On pelottavaa, jos Jumalan laki ei enää tee syntiä minulle todella pahaksi asiaksi (7:13). Silloin olen siinä vaarallisessa tilassa, missä kerran oli Laodikean kristillinen seurakunta.
En voi tässä yhteydessä olla kysymättä miten itse koet tämän elämässäsi, että laki näyttää todeksi syntisyytesi? Koetko itsesi jatkuvasti alamittaiseksi Jumalan edessä ja epäilet pelastumistasi, jos et suoraan, niin ainakin alitajuisesti itsepintaisena syyllisyytenä?
Anteeksi, että kysyn suoraan, mutta en oikein osaa irrottaa näitä tekstejä irralleen persoonastasi. Itse ainakin olen kamppaillut voimakkaasti tämän kysymyksen tiimoilla.
Jos joku moderaattori näkee tarpeelliseksi siirtää tämä juonteen johonkin muuhun ketjuun esim. “Oppi” keskusteuihin, niin se olisi suotavaa.
Arvostan, että kysyt. Minulta joutuu kysymään yksi tai kaksi suppeampaa asiaa kerrallaan, en pysty elämänkertaani avaamaan, koska se on uskovanakin jo yli 78 v. Lähes kaikkea mahtuu tarinaani.
Koen sinut sukulaissieluksi samoin kuin O.Peltolan, P-O Malkin, Valen-Sendstadit ja erityisesti Niilo Tuomenoksan, jolle kuuluu kunnia Kirjastaan Kristukseen Sidottuja, jolloin katson, että viimeinen palapelin pala ARMOSTA loksahti kohdalleen. Olin silloin n. 37 v. On tietysti muitakin vaikuttajia runsaasti.
En ole aikoihin onneksi kadottanut rauhaa omasta pelastuksestani, vaikka koenkin aika-ajoin omantunnon syytöksiä lähinnä ajatusten synneistä ja siitä, että P:kele kiusaa usein.
Minua on selvästi yliluonnollisestikin varjeltu lankeamasta kiusauksissa.
Lapsuuteni ja nuoruuteni on ollut rankasti traumaattista, missä uusi trauma on paikannut edellisen. Niistä ei sen enempää, Vanhempani olivat sodissa ja olosuhteista johtuen jo sairauden ja narsismin puolella.
Tarvitsen lakia ja evankeliumia joka päivä. Uskon, että minusta tuli selviytyjä kaikesta huolimatta Jumalan armosta Kristuksessa, mutta ei pyhimystä.
Tuntemukset huonouden ja paremmuuden välillä vaihtelevat. Sairauksia on ja kalliiksi tulee, koska nykyinen järjestelmä on hylännyt pahemmin kuin jo ennestään huono alkuperäinen.
Pystyn olemaan useissa asioissa rehellisen avoin, mutta en tietenkään kaikissa.
On oikeastaan terveellistä purkaa edes vähän.
1 tykkäys
Kiitos vastauksestasi! No se on hienoa, että koet pelastusvarmuuden, minulle kun on monta kertaa olleet tuollaiset esim. Olavi Peltolan tekstit herättämässä liiallista syyllisyyttä so. tuntemusta siitä, ettei asiani ole kunnossa Jumalan kanssa. On vaatinut paljon aikaa ja hyvää luterilaista opetusta, että olen alkanut elää tätä elämää huolehtimatta mm. sitä, onko minulla hyviä tekoja tai täytänkö peräti ylipäätään olemukseni puolesta mittaa Jumalan edessä. Nyt olen kuitenkin jo suhteellisen tasapainoinen ja uskallan elää elämääni juuttumatta liiaksi tällaisiin pohdintoihin. Tiedän, että sekin, oikeastaan juuri se on hyvä teko, että kuoletan vanhaa ihmistäni jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa kuten Katekismus opettaa kasteen käytöstä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että puristaisin itsestäni katumusta ja katsoisin sen olevan otollista Jumalalle, vaan sitä, että pidän itseäni synnille kuolleena uskon kautta ts. totean näin tapahtuneen kun minut on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa kasteen hautaan. Hän on se, joka ja jonka tehtävänä on pitää tätä prosessia yllä, minun “heiniäni” se ei ole.
Ja samoin minäkin 68v. koen sinut sukulaissielukseni, eli tunnen hengen yhteyttä kanssasi, mikä onkin tullut ilmi jo monissa käymissämme keskusteluissa.
2 tykkäystä
Ihan on oikein sinun kokemuksesi lain ja evankeliumin kamppailussa. Monet ovat laille kuolemisen prosessissan niin allergisia laille, että eivät kestä yhtään sitä, vaikka ei osuisikaan omaantuntoon.
O. Peltolalla on ymmärtääkseni ollut tällainen pitkä prosessi omassa elämässään ja kutsumuksessaan, taistelu on ollut usealla rintamalla kovaa. Hän kirjoitti Kylväjä-lehdessä avoimesti näistä vuosia.
Julistuksessa mielestäni laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen, vaikka niillä on ero, luterilaisina tiedämme. Monelle ei armo Kristuksessa kelpaa, jos ei “kurmuuteta” oikein kunnolla.
Itse olen yksi sellaisista, vaikka vieläkin vähän kapinoin, että täytyikö kaikki tuo. Kunnes kaikki meni, itsepintaisesti halusin olla fariseus, joka omalla voimallaan uskoo, mutta ei nöyrry.
Ei minulla ole myöskään enää mitään pelastusvarmuutta, sanakin vähän ärsyttää, vaikka ymmärrän tarkoituksen, sekin siis meni siinä lain kautta laille kuolemisen välttämättömyydessä.
Varmuuskin on yksin Jeesuksessa Kristuksessa ei minussa.
Liitän tähän Päivän Sanan Juha Vähäsarjalta aiheesta. 6.2.
"Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille – Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto. Gal. 1:3–4
Sinäkin olet yrittänyt olla hyvä ihminen ja hyvä kristitty: suorittanut elämää ja uskoa väsyksiin saakka. Ehkä olet polttanut itsesi karrelle hengellisissä painiotteluissa ja kaikista kokemuksista huolimatta olet yhä lähtöviivalla – tai oikeastaan vielä pahemmassa tilassa, koska et enää tiedä, mitä vielä voisit tehdä, jotta kelpaisit ihmisille ja Jumalalle. Etkä pääse synneistäsi eroon, vaikka haluaisit. Kaiken seurauksena et jaksa enää oikein halutakaan. Jos olet tällaisessa tilanteessa, saatat olla hyvässä paikassa. Voit ehkä ymmärtää, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät…” Ihmisen elämän tärkein asia ei ole, mitä hän ajattelee Jumalasta, vaan mitä Jumala ajattelee hänestä. Eikä se, mitä ihminen tekee Jumalan puolesta, vaan mitä Jumala on tehnyt ihmisen puolesta. Ja hän on tehnyt puolestamme kaiken. Evankeliumin ydinsanoma on se, että todelliset syntiset saavat todelliset syntinsä todellisesti anteeksi armosta ja lahjaksi.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy"
2 tykkäystä
Yritän, jollain aikataululla, saada luetuksi läpi UT:n ja sitten myös VT:n.
Luin äskettäin Jeesuksen kiusauksista erämaassa Matt.4:1-11. Panin merkille, että menestysteologiassa kaikkiin näihin kiusauksiin on langettu. Janotaan ihmeitä (kivet leiviksi). Selitetään Raamattua väärin (heittäydy alas tästä pyhäkön harjalta). Etsitään ajallista valtaa ja loistoa jopa niin, että ollaan valmiita kumartamaan perkelettäkin.
5 tykkäystä
Tärkeitä Raamatun kohtia huomiotavaksi ja kommentoitavaksi oikein eikä lakihenkisesti.
"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: “Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: “Kuka astuu alas syvyyteen?” se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? “Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: “Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on:
"Kuinka suloiset ovat niiden jalat,
jotka hyvää sanomaa julistavat!"
Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo:
"Herra, kuka uskoo
meidän saarnamme?"
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet?
…"
“Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!”
1 tykkäys
Luukkaan 17. luvun apokalyptisten tilanteiden kuvailu päättyy salaperäiseen lauseeseen “Missä raato, sinne kerääntyvät korppikotkat.”
Aiemmin luvussa Jeesus on muistuttanut että ennen kuin kaikki tämä tapahtuu Ihmisen Pojan on kärsittävä ja tämä sukupolvi hylkää hänet.
Jotta on raato, Ihmisen Pojan on kärsittävä.
Ihmisen Pojan kuolema on jotain joka jo lajittelee asiat niille kuuluville paikoilleen.
Toisaalta, raatoa ei tässä tapauksessa lopulta ollut. Hauta oli tyhjä eikä ylösnoussut Jeesus jäänyt maan päällekään jatkamaan elämää.
Luvussa Jeesus muistuttaakin että "Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla eikä voida sanoa ‘se on täällä’ tai ‘se on tuolla’, sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
Näin luvun loppupuolen otetuista ja jätetyistäkin voi kysyä, mihin ja minne heidät otetaan ja jätetään. Opetuslapset kysyvätkin: “Missä?” Johon Jeesus vastaa, missä raato, sinne kokoontuvat korppikotkat.
Koska raato ei ole enää osa tätä materiaalista luomakuntaa onko raato Jumalan valtakunnassa joka on meidän keskellämme?
1 tykkäys
Nämä mitä otat esille ovat ristiriitaisia ja vaikeasti, mutta runsaasti tulkittuja. Haluaisin kyllä kuulla vakavan teologian tulkintoja asioista. Voisiko olla mahdollista, että Jeesus ei tulisikaan takaisin, vaan valtakunta on jo meidän keskellämme eikä tulossa näkyväksi? Selittäisikö näin ymmärtäminen, että Jeesus tuli takaisin jo ensimmäisenä helluntaina Pyhänä Henkenä?
Raato? Kristityt kokoontuvat Ristille pelastuakseen (syömään ja juomaan Raatoa hengellisesti).
Eihän tässä ole Jeesuksen tarkoituksena viitata muuhun kuin tulemuksensa ilmeisyyteen vertauksella. Se on yhtä ilmeinen kuin korppikotkin kokoontumien raadon ympärille. Kun ne alkavat kokoontua, tiedämme että siellä on raato. Sama asia on ilmaistuna vertauksella viikunapuusta ja kaikista puista kun ne puhkeavat lehteen tiedämme kesän, siis ihan fyysisen kesän olevan lähellä (Luuk. 21: 29-30). Itse olen näkevinäni näiden vertausten avulla, että myös metafyysinen kesä on ovella.
2 tykkäystä
Itse olen selittänyt Raamatulla Raamattua ja mielessäni yhdistänyt kohdat raadosta ja korppikotkista, ja Jeesuksen sanoista “Kun Ihmisen Poika korotetaan hän vetää kaikki luokseen.”
1 tykkäys
Tällainen lähestymistapa voi olla ihan hedelmällistä. Samaan aikaan kannattaa kuitenkin olla myös varovainen sen kautta saatavien johtopäätösten kanssa. Kahden kohdan yhdistämisesi on luovaa ja johdonmukaista. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että raadosta ja korppikotkista puhutaan Luukkaan evankeliumissa, kun Ihmisen Pojan korottamisesta puhutaan Johanneksen evankeliumissa. On todella vaikea perustella tällaista kahden eri kirjan (ja tässä tapauksessa vielä erityyppisen eli synoptisen ja ei-synoptisen) yhdistämistä. Tätä vaikeutta korostaa sekin, että tilanne ja tapahtuma on niissä hyvin erilainen. Eli tulkintasi toimii kyllä ehkä hengellisellä tasolla, mutta ei välttämättä tekstitasolla.
Olen siis Luukkaan raato-vertauksesta samaa mieltä 9x:n kanssa. Siinä kyse on näkyvyydestä ja ilmeisyydestä, jostakin, jonka kaikki näkevät ja huomaavat. Johanneksen evankeliumi puhuu aivan eri asiasta.
Raamatun kokonaisilmoituksen valossa @Plautilla on oikeilla jäljillä enemmän. Kirjaimellisessa ja erottavassa Raamatun tulkinnassa tullaan eri johtopäätöksiin. “Kuinkas luet” on otettava huomioon.
Raamattu on tarkoitettu luettavaksi kokonaisuutena Jeesus Kristus keskellä aina ja pysyvästi. Teologiaa tehtäessä voidaan ottaa kontekstit huomioon tietysti.
Jos Raamatusta poistetaan ydin, ollaan harhassa kadotukseksi ja Paholaisen vallassa. Samoin jos seurakuntiin tuodaan vierasta tulta, vaikka olisivat Raamatussakin, puhumattakaan pakanallisista opeista ja harrastuksista. Yksimielisyyteen Raamatun lukemistavasta olisi syytä päästä, mutta epäilen, vaikka Pyhä Henki on luvattu, mutta se syntiturmelus vallitsee vastustuksessa Jumalaa ja Kristusta kohtaan eikä ole luvattu yksimielisyyttä, vaan se on nöyryyden ja uskon asia. (Taas yritän selittää jotain, jota en osaa, mutta eivät viisaimmatkaan.)
Raamattu aukeaa paremmin yksinkertaisille kuin älyllisesti lahjakkaille.
Tässä on hyvä selitys asiaan:
Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: “Missä, Herra?” Niin hän sanoi heille: “Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.”
Missä, Herra? Missä kaikki tämä tapahtuu? Ja Hän sanoi heille: Missä ruumis on, sinne kotkat kokoontuvat. Maailma, erityisesti viimeisinä päivinä, on oleva, ja on tänäänkin, kuin mätänevä raato, jonka löyhkä nousee taivaisiin. Ja tuomio ja tuho kohtaavat koko hengellisesti kuollutta ja moraalisesti mädäntynyttä ihmiskuntaa. Se on vahva, mutta sopiva kuva, joka paljastaa maailman sellaisena kuin se on, todellisessa tilassaan, ilman lunastusta, joka tukisi sitä Jumalan silmissä.
Paul Kretzmann, Popular Commentary of the Bible, s. 362.
Ja kuten edellä kerroin tällaisena minä näen tilanteen nykyisellään, aivan samoin kuin Pietari kirjeesssään kuvatessaan viimeisen ajan ihmisiä. Näen “korppikotkien” kokoontuvan henkeni silmillä, se on minulle merkki Jeesuksen pikaisesta paluusta.
Johanneksen evankeliumissa jokin vetää kaikki luokseen, samoin kuin Luukkaan evankeliumissa raato vetää väistämättä korppikotkat luokseen. Lisäksi puhutaan samasta asiasta, Ihmisen Pojan kärsimisestä.
Mitä tulee heprean tai kreikan ihminen-sanaan, se on molemmissa kieliopillisesti maskuliini, niin kuin monissa muissakin kielissä.
Raamatun lukeminen on muutakin kuin sekulaaria tekstianalyysiä. Jokainen silti hyötyy omasta lähestymistavastaan, sillä olemme erilaisia persoonia joita puhuttelevat erilaiset asiat. On olemassa kristillinen konsensus Raamatun tulkitsemisesta, sitten on henkilön omaa persoonallisuutta kasvattavat huomiot ja yksityiskohdat. Jos joku oivaltaa jotain huomaamalla että kaksi henkilöä on ilmaistu maskuliinilla, niin olkoon niin.
1 tykkäys
Hyvin sanottu! Näin se on!
Tähän sopii littää osuva teksti vähän korkeammasta “matematiikasta”, teksti johonka sain viitteen sinunkin lukemastasi Tapio Puolimatkan kirjasta “Astui ylös taivaisiin”
Koska Kristuksessa ikuinen Sana ja Viisaus on tullut ihmiseksi, “Kristuksen sielu ei tarkastele, ymmärrä, tiedä tai näe asioita pelkästään ihmiselle tavallisen älyllisen prosessin avulla, vaan hänen inhimillinen luontonsa omaksuu jumalalliselle luonnolleen ominaisen ikuisen viisauden henkilökohtaisella tavalla, kaiken käsittävänä visiona, aivan kuten tulessa hehkutettu rauta omistaa tulen valon”
Martin Chemnitz, Two Natures in Christ, p.330).
Sillä Kristuksen sielu ei näe, tiedä ja ymmärrä asioita erillään ikuisesta Sanasta, vaan hänen ymmärryksensä perustuu siihen, että hänen inhimillinen luontonsa on henkilökohtaisesti yhdistynyt ikuisen Sanan jumalalliseen luontoon, joka on itse viisaus. Yhdistyneenä tähän viisauteen ja tämän viisauden ansiosta Kristuksen inhimillinen luonto tarkastelee, näkee, tuntee ja ymmärtää kaiken. Siksi Kristuksessa “ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet” (Kol. 2:3).
Tapio Puolimatka. Astui ylös taivaisiin, s. 74-75.
Näin mekään emme voi ymmärtää hengellisiä asioita puhtaasti rationaaliseen järkeilyyn perustuen, vaan uskon valistamalla ymmärryksellä, kun olemme saaneet tulla osalliseksi Kristuksesta.
1 tykkäys
Mainitset heprean, mutta ilmeisesti viittaat kuitenkin niihin yhdessä nukkujiin ja jauhajiin. Sehän ei ole alunperin hepreaa, vaan kreikkaa. Eikä kummankaan kohdalla käytetä ihminen-sanaa. Sukupuolittuneisuus tulee siitä, että kreikan yhtä merkitsevä sana on ensimmäisessä maskuliinissa ja jälkimmäisessä feminiini. Kieliopillisesti tässä selkeästi halutaan tehdä jako sukupuoliin, mitä vahvistaa sekin, että jälkimmäisenä olevat “feminiiniset yhdet” tekevät nimenomaan naisten työtä. Kreikassa (ja monessa muussakin klassisessa kielessä) lähtökohtaisesti ryhmistä puhutaan maskuliinissa, jos mukana on edes yksi mies. Jos taas miehiä ei ole, ryhmään ei viitata maskuliinisella sanalla ellei sitten itse sana ole jostakin syystä käytössä vain maskuliinina, mutta silloinkin mm. pronominit ovat feminiinejä.
Minusta ihan peruskieliopin noudattaminen ei ole sekulaaria tekstianalyysiä, vaan ehdoton edellytys tekstin ymmärtämiselle.
Joo, kreikkaa on siinä kohdassa missä puhutaan nukkujista ja jauhajista. Mulla katkesi ajatus, ajattelin molempia kieliä, kirjoitin vain toisesta. Aamukiireessä kirjoitettu viesti. Molempien kielien, heprean ja kreikan, ihminen-sana on maskuliini. En näe mitään syytä miksi nukkujien kohdalla ei puhuttaisi ihmisistä, anthropos. Varmuuttahan siitä ei saa kun kirjoittaja ja sanan valitsija on jo kuollut. Itse en näe oikein muuta järkevää vaihtoehtoa tuossa , kuin että puhutaan ihmisistä. Sitten jauhajien yhteydessä alleviivataan että tässä on nyt todellakin kaikki ihmiset, myös naiset mukana. Sama kai ketkä kaksi nukkuivat, miehet tai naiset. Kaikki samalla sängyllä nukkuminen ei ole kiinni sukupuolesta, eikä tässä kohdassa ole mitään viitettä siitä että sukupuolella olisi joku merkitys sängyllä nukkumisessa. Seksuaalisuutta ei tässä käsitellä. Jonkun mielestä on, sen voin hyväksyä ongelmitta.
Itseä kiinnostaisi, enemmän kuin mieshenkilöiden yhteisestä sängystä, puhua siitä miksi tässä yhteydessä Jeesus laittaa ihmiset yleensä nukkumaan ja naiset jauhamaan jyviä. Toki, onhan siellä myös miehet/ihmiset (maskuliininen kaksi) pellolla. Eli ihmiset yleensä nukkuvat, naiset jauhavat ja miehet/ihmiset ovat pellolla. Kiintoisa feminiinisten ja maskuliinisten subjektien asettelu.
Eikös tässä olisi myös saumaa sille tulkinnalle että ihmiset yleensä nukkuvat, maskuliininen kaksi tarkoittaa ihmistä ensimmäisessä lauseessa, mutta naiset (feminiininen kaksi) jauhavat, ja sitten taas mahdollisesti ihmiset ovat pellolla. Tai ihmiset nukkuvat mutta miehet ovat pellolla. Taikka miehet nukkuvat mutta ihmiset ovat pellolla. Mahdollisuuksia on. En vain näe tässä mitään seksuaalista millään tavalla tulkittuna, joten mitä se nyt haittaa jos miehet nukkuvat samalla lavitsalla.
Joka tapauksessa, nykyäänkin kielissä viitataan maskuliinisella tai feminiinisellä pronominilla tai numeraalilla sanan suvun mukaan, miksei tässä voisi olla tämä vaihtoehto kyseessä? Miksi maskuliininen kaksi ei voisi viitata ihmiseen eikä mieheen? Molempien sanojen suku on maskuliini. Onko tähän nyt pakko saada jotenkin ympättyä tilanne että nimenomaan kaksi miestä nukkuu samassa sängyssä? Ja miksi näin haluttaisiin?
Joo, siis varmasti siinä puhutaan ihmisistä eikä esimerkiksi lehmistä tai lampaista. Mutta anthropos-sanaa ei kummassakaan jakeessa käytetä, vaikka käännöksissä se saatetaankin tuoda mukaan.
Ei, koska kreikankielinen teksti ei menen noin. Ensinnäkin kahta tarkoittavalla sanalla on vain yksi suku, sitä ei ole erikseen maskuliinissa, feminiinissä tai neutrissa. Sen sijaan, kun pareja erotellaan, käytetään johdonmukaisesti heistä sukupuolitettuja yhtä-tarkoittavaa sanaa. Eli kahden miehen nukkuessa puhutaan yhdestä (miehestä) ja yhdestä (miehestä). Samoin jauhajien kohdalla puhutaan yhdestä (naisesta) ja yhdestä (naisesta).
Kreikassa tekijä tai kohde, josta puhutaan määrittää suvun, ei esimerkiksi käytetyn esineen mukaan. Kieliopillisesti siis tässä kohdassa puhutaan selkeästi kahdessa yhdessä nukkuvasta miehestä ja kahdesta yhdessä jauhavasta naisesta. Toki voidaan ajatella, että Uuden testamentin kirjoittajat eivät välttämättä olleet kreikkalaisia äidinkieleltään tai heillä oli heikko kirjoitustaito, ja kyseessä on vain kirjoitusvirhe.