Tykkäsin keskustelusta, voisin peukuttaa kaikkia pohdintoja rehellisesti. 
5 tykkäystä
Sopisiko tämä lain merkityksen opetus sitaatit tänne? Pidän tärkeänä ja oikeana.
"On pelottavaa, jos voin kohdata Jumalan käskysanan niin, ettei sen rikkominen aiheuta minussa ahdistusta enkä näe, että rikkomuksen valtaan jääminen tuo minulle kuoleman (Room 7:10). En siis tajua synnin pettävän ja lopulta surmaavan minut (7:11). On pelottavaa, jos Jumalan laki ei enää tee syntiä minulle todella pahaksi asiaksi (7:13). Silloin olen siinä vaarallisessa tilassa, missä kerran oli Laodikean kristillinen seurakunta. Siellä itse todettiin kiitollisin mielin: ”Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse”. Mutta se oli valhetta, sillä silloin ei kuultu Jumalan lakia, joka sanoi miten todellisuudessa asiat olivat: ”Etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston” (Ilm 3:17, KR 38).
Yksin Jumalan laki pystyy tekemään ihmisen hänen omissa silmissään jumalattomaksi ja vasta jumalattomaksi tulleen ihmisen Jumala saa vanhurskauttaa uskon kautta. Muunlaisille ihmisille ei kelpaa uskonvanhurskaus. Siksi lain tehtävä ei suinkaan ole tehdä ihmistä vanhurskaaksi ja Jumalalle otolliseksi välittömästi. Siihen ei laki pysty. Laki on annettu siksi, että synti nähtäisiin synniksi, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi (Room 7:13, KR 38) ja näin ”jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä” (3:19, KR 38). ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (5:20).>>
( Olavi Peltola)"
s-seutulainen Suomi24helluntailaisuus
'Lain tehtävä on synnyttää synnintunto
Lain tehtävä on syyttää, soimata, pelottaa, tuomita synnistä, johtaa helvettiin ja viskata kuolemalle. (Luther). Tuska synnin tähden tulee vain lain saarnasta. (Luther). Laki alati paljastaa tämän turmelukseni, ”niin että joudun häpeään kaikkine yrityksineni, näen itseni ja parannukseni todella huonoksi enkä siten saa mitään lohdutusta itsestäni” (Rosenius).
Käskyt siis saavat aikaan katumuksen. Jumalan käskyjen synnyttämä pelko nöyryyttää ihmisen ja saa hänet näkemään itsensä Jumalan sanan valossa. Näin tapahtui nuorelle Jesajalla silloin, kun Herra kutsui hänet. ”On saarnattava käskyjä syntisten pelottamiseksi ja heidän syntiensä paljastamiseksi, jotta heissä syntyisi katumusta ja he kääntyisivät” (Luther).
Jos vaikeroimme, ettei meillä ole katumusta, se saattaa olla merkki siitä, ettei meillä ole lain saarnaa tai emme suostu kuuntelemaan sellaista. Turha meidän on elää siinä luulossa, että nykyaikana Jumala ei enää vihastuu synnistä ja rankaise sitä hyvin ankarasti.
Mutta se on mahdollista, että meiltä puuttuu se, mikä oli todellista vaikkapa Wilhelm Malmivaaran saarnoissa. Niissä oli “tuota oikean herätyssaarnan paljastavaa voimaa, joka on vetänyt kuulijat tilille heidän synneistään ja pannut heidät tutkimaan tilaansa” (Martti Simojoki). On saarnattava ja julistettava niin, että kuulijat tuntisivat syntinsä ja Jumalan vihan ja sanan kautta alistuisivat Jumalan vihan ja kadotustuomion alaisiksi (Luther).
Sinulla pitää kyllä olla tällainen katumus ja synninsuru, sillä muuten et ikinä rupea syntiä koko sydämestäsi vihaamaan etkä myös sydämestäsi pyydä, että syntisi annettaisiin sinulle anteeksi (Luther). Isät ”eivät tahtoneet, enempää kuin mekään, julistaa syntien anteeksiantamusta kenellekään, joka ei tunnustanut syntejänsä ja käytöksellään osoittanut, että hän niitä katui. Tämä on oikein, ja niin pitää ollakin” (Luther).
“Ei evankeliumi voi ihmistä pelastaa ennen kuin hän on alkanut tuntea pelastuksen tarvetta, kaivata armoa, isota ja janota vanhurskautta. Uutta elämää ei syntinen halua, ennen kuin hän on kyllästynyt vanhaan elämäänsä, ennen kuin hänestä on tuskallista rakastaa syntiä ja elää sen orjana. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat, sanoo Jeesus (Matt 9:12). Lain avulla Henki vaikuttaa syntisen omaantuntoon niin, että hän tuntee olevansa sairas” (Hallesby).’
s-seutulainen Suomi24helluntailaisuus
(s.seutulainen on vapaa luterilainen ei helluntailainen)
On pelottavaa, jos voin kohdata Jumalan käskysanan niin, ettei sen rikkominen aiheuta minussa ahdistusta enkä näe, että rikkomuksen valtaan jääminen tuo minulle kuoleman (Room 7:10). En siis tajua synnin pettävän ja lopulta surmaavan minut (7:11). On pelottavaa, jos Jumalan laki ei enää tee syntiä minulle todella pahaksi asiaksi (7:13). Silloin olen siinä vaarallisessa tilassa, missä kerran oli Laodikean kristillinen seurakunta.
En voi tässä yhteydessä olla kysymättä miten itse koet tämän elämässäsi, että laki näyttää todeksi syntisyytesi? Koetko itsesi jatkuvasti alamittaiseksi Jumalan edessä ja epäilet pelastumistasi, jos et suoraan, niin ainakin alitajuisesti itsepintaisena syyllisyytenä?
Anteeksi, että kysyn suoraan, mutta en oikein osaa irrottaa näitä tekstejä irralleen persoonastasi. Itse ainakin olen kamppaillut voimakkaasti tämän kysymyksen tiimoilla.
Jos joku moderaattori näkee tarpeelliseksi siirtää tämä juonteen johonkin muuhun ketjuun esim. “Oppi” keskusteuihin, niin se olisi suotavaa.
Arvostan, että kysyt. Minulta joutuu kysymään yksi tai kaksi suppeampaa asiaa kerrallaan, en pysty elämänkertaani avaamaan, koska se on uskovanakin jo yli 78 v. Lähes kaikkea mahtuu tarinaani.
Koen sinut sukulaissieluksi samoin kuin O.Peltolan, P-O Malkin, Valen-Sendstadit ja erityisesti Niilo Tuomenoksan, jolle kuuluu kunnia Kirjastaan Kristukseen Sidottuja, jolloin katson, että viimeinen palapelin pala ARMOSTA loksahti kohdalleen. Olin silloin n. 37 v. On tietysti muitakin vaikuttajia runsaasti.
En ole aikoihin onneksi kadottanut rauhaa omasta pelastuksestani, vaikka koenkin aika-ajoin omantunnon syytöksiä lähinnä ajatusten synneistä ja siitä, että P:kele kiusaa usein.
Minua on selvästi yliluonnollisestikin varjeltu lankeamasta kiusauksissa.
Lapsuuteni ja nuoruuteni on ollut rankasti traumaattista, missä uusi trauma on paikannut edellisen. Niistä ei sen enempää, Vanhempani olivat sodissa ja olosuhteista johtuen jo sairauden ja narsismin puolella.
Tarvitsen lakia ja evankeliumia joka päivä. Uskon, että minusta tuli selviytyjä kaikesta huolimatta Jumalan armosta Kristuksessa, mutta ei pyhimystä.
Tuntemukset huonouden ja paremmuuden välillä vaihtelevat. Sairauksia on ja kalliiksi tulee, koska nykyinen järjestelmä on hylännyt pahemmin kuin jo ennestään huono alkuperäinen.
Pystyn olemaan useissa asioissa rehellisen avoin, mutta en tietenkään kaikissa.
On oikeastaan terveellistä purkaa edes vähän.
1 tykkäys
Kiitos vastauksestasi! No se on hienoa, että koet pelastusvarmuuden, minulle kun on monta kertaa olleet tuollaiset esim. Olavi Peltolan tekstit herättämässä liiallista syyllisyyttä so. tuntemusta siitä, ettei asiani ole kunnossa Jumalan kanssa. On vaatinut paljon aikaa ja hyvää luterilaista opetusta, että olen alkanut elää tätä elämää huolehtimatta mm. sitä, onko minulla hyviä tekoja tai täytänkö peräti ylipäätään olemukseni puolesta mittaa Jumalan edessä. Nyt olen kuitenkin jo suhteellisen tasapainoinen ja uskallan elää elämääni juuttumatta liiaksi tällaisiin pohdintoihin. Tiedän, että sekin, oikeastaan juuri se on hyvä teko, että kuoletan vanhaa ihmistäni jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa kuten Katekismus opettaa kasteen käytöstä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että puristaisin itsestäni katumusta ja katsoisin sen olevan otollista Jumalalle, vaan sitä, että pidän itseäni synnille kuolleena uskon kautta ts. totean näin tapahtuneen kun minut on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa kasteen hautaan. Hän on se, joka ja jonka tehtävänä on pitää tätä prosessia yllä, minun “heiniäni” se ei ole.
Ja samoin minäkin 68v. koen sinut sukulaissielukseni, eli tunnen hengen yhteyttä kanssasi, mikä onkin tullut ilmi jo monissa käymissämme keskusteluissa.
2 tykkäystä
Ihan on oikein sinun kokemuksesi lain ja evankeliumin kamppailussa. Monet ovat laille kuolemisen prosessissan niin allergisia laille, että eivät kestä yhtään sitä, vaikka ei osuisikaan omaantuntoon.
O. Peltolalla on ymmärtääkseni ollut tällainen pitkä prosessi omassa elämässään ja kutsumuksessaan, taistelu on ollut usealla rintamalla kovaa. Hän kirjoitti Kylväjä-lehdessä avoimesti näistä vuosia.
Julistuksessa mielestäni laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen, vaikka niillä on ero, luterilaisina tiedämme. Monelle ei armo Kristuksessa kelpaa, jos ei “kurmuuteta” oikein kunnolla.
Itse olen yksi sellaisista, vaikka vieläkin vähän kapinoin, että täytyikö kaikki tuo. Kunnes kaikki meni, itsepintaisesti halusin olla fariseus, joka omalla voimallaan uskoo, mutta ei nöyrry.
Ei minulla ole myöskään enää mitään pelastusvarmuutta, sanakin vähän ärsyttää, vaikka ymmärrän tarkoituksen, sekin siis meni siinä lain kautta laille kuolemisen välttämättömyydessä.
Varmuuskin on yksin Jeesuksessa Kristuksessa ei minussa.
Liitän tähän Päivän Sanan Juha Vähäsarjalta aiheesta. 6.2.
"Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille – Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto. Gal. 1:3–4
Sinäkin olet yrittänyt olla hyvä ihminen ja hyvä kristitty: suorittanut elämää ja uskoa väsyksiin saakka. Ehkä olet polttanut itsesi karrelle hengellisissä painiotteluissa ja kaikista kokemuksista huolimatta olet yhä lähtöviivalla – tai oikeastaan vielä pahemmassa tilassa, koska et enää tiedä, mitä vielä voisit tehdä, jotta kelpaisit ihmisille ja Jumalalle. Etkä pääse synneistäsi eroon, vaikka haluaisit. Kaiken seurauksena et jaksa enää oikein halutakaan. Jos olet tällaisessa tilanteessa, saatat olla hyvässä paikassa. Voit ehkä ymmärtää, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät…” Ihmisen elämän tärkein asia ei ole, mitä hän ajattelee Jumalasta, vaan mitä Jumala ajattelee hänestä. Eikä se, mitä ihminen tekee Jumalan puolesta, vaan mitä Jumala on tehnyt ihmisen puolesta. Ja hän on tehnyt puolestamme kaiken. Evankeliumin ydinsanoma on se, että todelliset syntiset saavat todelliset syntinsä todellisesti anteeksi armosta ja lahjaksi.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy"
2 tykkäystä