Jatkoa ketjulle Luterilainen jumalanpalvelus:
Olen eri mieltä. Raamatussa on enemmän kirjoja. Ns. deuterokanoniset kirjan kuuluvat Raamattuun ja ovat Jumalan sanaa, vaikka ovatkin deuterokanonisia.
3 tykkäystä
Samaa mieltä. Tästä on joskus muistaakseni keskusteltukin. Faktat, sekä perustellut spekulaatiot siitä miten tähän on päädytty ovat erittäin mielenkiintoisia. Itse en ole kyllä kypsä niitä kokoamaan tähän, mutta jos joku viitsii koota niin se olisi hienoa.
1 tykkäys
Tuossa vertailussa on ortodoksisen kirkon kohdalla mainittu neljä Makkabilaiskirjaa. Ortodoksinen kirkko (siis bysanttilainen ortodoksia) hyväksyy niitä kuitenkin vain kolme. Ehkä jotkut orientaaliortodoksiset kirkot hyväksyvät neljännenkin Malkkabilaiskirjan.
Kolmas Makkabealaiskirja ei kyllä sisälly perinteiseen protestanttien käyttämään apokryfien kokoelmaan. Anglikaaneilla kuuluvat nuo kaksi apokryfistä Esran kirjaa heidän apokryyfeihinsä, mutta eivät luterilaiseen.
Minä en jaksa uskoa noiden kirjoitusten olevan Jumalan sanaa tai ilmoitusta, mutta enpä siitä hirvittävästi stressaa, jos joku ne sellaiseksi kokee. Lähinnä tällä on merkitystä silloin, jos joku jossain teologisessa kiistassa vetoaa deuterokanonisten kirjojen auktoriteettiin, jota niillä siis minun silmissäni ei ole.
Miksi eivät olisi Jumalan sanaa siinä missä muutkin Vanhan testamentin kirjat?
1 tykkäys
Muun muassa siksi, että Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat eivät selvästikään pitäneet apokryfikirjoja heprealaiseen kaanoniin kuuluvien kirjojen tavoin Jumalan ilmoituksena, jonka auktoriteettiin voidaan vedota.
Juudaksen kirjeen kohtaa 14-15 lukuun ottamatta Uuden testamentin kirjoittajat eivät vedonneet auktoritatiivisina teksteinä mihinkään muihin kirjoituksiin kuin niihin, jotka kuuluvat heprealaiseen (VT:n) kaanoniin eli niihin jotka ovat Vanhassa testamentissa vuoden 1992 raamatunsuomennoksessa. Deuterokanonisten kirjojen puolustajilta en ole kuulluut yhtään hyvää selitystä siihen, miksi näin on, jos kuitenkin heidän mielestään Jeesus ja apostolit pitivät deuterokanonisia kirjoja auktoritatiivisena Jumalan ilmoituksena.
Juudaksen kirjeessä (jakeet 14-15) esitetään Henokin profetia, ja se näyttää olevan suora sitaatti Henokin kirjasta (1 Enoch), joka käsittääkseni ei kuitenkaan kuulu edes ns. deuterokanonisten kirjojen joukkoon. (Kirja luokitellaan nykyään yleensä pseudepigrafiksi ja ajoitetaan jonnekin 100-luvulle eKr.) Hieronymus kertoo, että monet eivät hyväksy Juudaksen kirjettä sen takia, että siinä käytetään todistuksena Henokin kirjaa (Hier.vir.ill. 4).
Juudaksen kirjeen ja Henokin kirjan asemasta voidaan keskustella, mutta muutoin asia on aika selvä.
1 tykkäys
Varhaiskirkko piti niitä kuitenkin samanarvoisina kuin muitakin VT:n kirjoja. Asia ei ole mitenkään yksiselitteinen. Liturgisia kirjoja ortodoksisessa kirkossa ovat deuterokanonisista kirjoista vain Viisauden kirja ja Siirakin kirja. Makkabealaismarttyyrien päivänä 1.8. luetaan lisäksi I Makkabilaiskirjaa. Heenokin kirja kuuluu VT:n kaanoniin Etiopian ortodoksisella kirkolla.
Juudaan kirje ei muistaakseni kuulunut ns vastaansanotuihin. Oikeastaan sellainen oli UT:n kirjoista vain Johanneksen ilmestys. Monissa ortodoksisissa paikalliskirkoissa ei lueta ollenkaan Ilmestyskirjaa.
Apostoliset isät käyttivät deuterokanonisia kirjoja, samoin varhaiset kirkkoisät tavallisimmin. Vasta 300-luvulla niiden kanonisuutta alettiin asettaa kyseenalaiseksi ja monet idän isät sekä itäisen vaikutuksen alaiset läntiset omaksuivat varauksellisemman kannan. Lännessä yleisestiottaen säilytettiin apostolinen laajempi kaanon.
Deuterokanonisissa kirjoissa ei ole mitään sellaista, mikä olisi vastoin kristinuskoa tai Raamatun muita osia. Ne ovat kristitylle hyödyllistä luettavaa.
1 tykkäys
Samaa mieltä olen minäkin, mutta niitä on vaikeata saada mistään. Onkohan kaikkia deuterokanonisia kirjoja edes suomennettu?
Kaikki yleisesti käytössä olevat paitsi 4. Esra on käännetty ja julkaistu. Uusissa Raamatuissa on nykyään usein luterilainen valikoima mukana. Nehän suomennettiin ja hyväksyttiin kirkolliskokouksessa joku vuosi sitten. Aiemmin luterilainen valikoima on tietysti käännetty edellisiinkin Raamatunkäännöksiin, vuonna 38 ja sitten ovat olleet vanhassa käännöksessä myös.
Vanhan testamentin apokryfikirjat, Kirjapaja
Ne ovat myös Lutherin Vanhan testamentin saksannoksessa ja vanhoissa Raamatun suomennoksissa. Suomalaisessa kaunokirjallisuudessa mainitaan usein ainakin Jeesus Siirak (“Siirakki sanoo”).
Tuossa erityispainoksessa on myös sellaisia kirjoja (3 ja 4. Makk, 3. Esr, Ps.151 sekä Heprealainen Sirak), jotka eivät kuulu luterialiseen apokryfikokoelmaan eikä niitä ole painettuina Raamattuun. Kirkolliskokous päätti, että Raamattuihin painetaan perinteinen luterilainen kokoelma ja se sijoitetaan kuten se perinteisesti on sijoitettu, kuitenkin niin, että Esterin kirja painetaan kokonaisuudessaan kreikkalaisessa muodossa, ei lisäyksinä, kuten aiemmin.
Ohjeistetaan kuitenkin luettavaksi muistaakseni P. Sabbaan typikonissa. Käytännössä toki liekkö kukaan jollottaa typikoneja sellaisenaan.
Suomessa ei lueta Johanneksen ilmestystä.
1 tykkäys
Siis suomalaisella ortodoksilla, joka ei omatoimisesti hanki teologista sivistystä, ei ole mitään käsitystä siitä, mitä Johanneksen ilmestyksessä sanotaan. No toisaalta eipä varmaan keskiverto luterilaisellakaan, mutta meitä sentään kirkkomme taholta kannustetaan omatoimiseen Raamatun lukemiseen. Tai ainakin joskus kannustettiin…
Lukeminen tarkoittaa liturgista lukemista eli siis kirkomme jumalanpalveluksissa ei sitä lueta. Yksityisesti saa tietyst lukea, jos tohtii. Ilmestyskirjaa on luettu ortodoksisessa kirkossa ns kokoöisissä vigilioissa, joita paikalliskirkossamme ei toimiteta.
Joo, ymmärsin kyllä tämän. Mutta jos ja kun yksityiseen lukemiseen ei hirveästi ole kannustettu, niin on ihan mahdollista että vuosikymmeniä hurskaasti ja aktiivisesti ortodoksista uskoa Suomessa harjoittaneella ihmisellä ei ole aavistustakaan ilmestyskirjan sisällöstä. Se on sääli.