Tuomas tosiaan nähdäkseni ajatteli, että dekalogi on osa luonnollista moraalilakia, mutta se on ilmoitettua luonnollista moraalilakia. Sapattikäskyä hän tosin ei pitänyt osana luonnollista moraalilakia.
Mietin, ymmärtävätkö keskustelijat väitteen, mitä tarkoittavat väitteet, että (a) dekalogi on normatiivinen, koska se on osa Vanhaa testamenttia, ja (b) dekalogi on normatiivinen, koska se on osa luonnollista moraalilakia. Siis ymmärretäänkö näiden ero, ja sen johtopäätökset dogmatiikalle ja moraaliteologialle?
Minulle avain on apostolien kokouksen päätöksessä:
Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin. (Ap. t. 15:28-29)
Tämä päätös osoittaa sen, mikä on Vanhan liiton lain suhde Uuden liiton uskoviin.