Raamatun kohta, jossa ydinasia tiivistettynä!
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2 Kor 5:19-21)
Kiinnostaisiko muutama yksityiskohta… Hiukan eksegetiikkaa kehiin alkukielen pohjalta.
SANASTA KIRKKO
Kirkko on johdannainen kreikan sanasta κύριος eli Herra, ja sana (kirkko, kyrka, Church, Kirche) on saanut muotonsa ja merkityksensä myöhemmin, eikä kyseistä nimitystä käytetä UT:ssa seurakunnasta (ἡ ἐκκλησία).
Sana κυριακόν (1.Kor 11:20) on akkusatiivimuoto adjektiivista κυριακός (Herralle kuuluva), ja sana alun perin viittaa tietenkin Herraan (κύριος), ja siitä tulee myös nykykreikan sunnuntai (Κυριακή), Herralle kuuluva päivä (Ilm 1:10).
Huomaa siis:
Joidenkin mielestä Johannes siirtyi Hengessä tuomiopäivien tapahtumiin, ja kyseinen tulkinta on mahdollinen, mutta yhtä hyvin ja ehkä sanamuotojen pohjalta perustellummin se tarkoittaa yleisesti Herralle kuuluvaa päivää (nykyisin kristikunnalla sunnuntai (η Κυριακή), mikä lieneekin yleisin tulkinta kyseisestä kohdasta.
TOINEN JUTTU
“Jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil 2:11)
“… ὅτι κύριος Ἰησοῦς Χριστός” voidaan kääntää perinteisesti kuten yllä: “… että Jeesus Kristus on Herra” tai - koska verbi puuttuu alkukielestä - tarkemmin ja paremmin: “… että Herra Jeesus on Kristus”.
Vertaa:
“Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus.” (Joh 20:31)
(Tärkeää on siis se, että Jeesus on Kristus, se odotettu Messias!)
Vertaa:
“Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi…” (Room 10:9)
(ἐὰν ὁμολογήσῃς ἐν τῷ στόματί σου κύριον Ἰησοῦν)
=> parempi käännös =>
“Jos sinä tunnustat suullasi Herran Jeesuksen…” (myös Biblia 1776!)
Ilmaus ”κύριον Ἰησοῦν” on siis tuossa kohden akkusatiivimuodossa, objektina.
Mielenkiintoinen tieto ja hyödyllinen verratessa Johanneksen kirjeeseen (2. luku). Siinä tuo muotoilu kyllä taitaa olle kieliopillisesti vielä erilainen tuohon verrattuna.
Tässä Jeesus (Jumala) mm. sanoo palvelevansa, vaikka on ‘kuningas’
Luukas 22
"23 Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.
24 Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
25 Niin hän sanoi heille: “Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
26 Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niin kuin nuorin, ja johtaja niin kuin se, joka palvelee.
27 Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.
28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;”
Tämä ei ole ihan näin varma ja selkeä asia. On toki mahdollista, että kirkko-sana juontuu tästä, mutta sille ei ole mitään kovin suuria historiallisia todisteita ja muitakin kielellisiä mahdollisuuksia on. Toisaalta toki kyriake tuntuu luontevalta kirkko-sanan alkuperänä, koska sitä on muutenkin saatettu käyttää jumalanpalvelustilasta (→Jumalan tai Jumalalle kuuluva talo).
Erityisesti tuossa Filippiläiskirjeen kohdassa sanoisin, että paino on nimenomaan sillä, että Jeesus Kristus on Herra. Samassa yhteydessä käytetään joko Jeesus Kristus -yhdistelmää tai pelkkää Kristusta, joten sen erityinen tunnustaminen tai painottaminen tällä tavalla ei tunnu järkevältä. Etenkin, kun Filippiläiskirje on kirjoitettu pakanoille, joille oli täysin yhdentekevää Jeesuksen messiaanisuus.
Sen sijaan tälle roomalaiselle kaupungille ja sen kristityksi kääntyneille asukkaille paljon merkittävämpää on tunnustaa Jeesus Kristus Herraksi, koska se tarkoittaa, että keisari ja hänen edustamansa maailma ei ole vallassa (näin esim. N.T. Wright). Filippiläiskirjeessä muutenkin on läsnä vastakkainasettelu Rooman ja Jumalan välillä sitä kautta, miten siinä puhutaan ja viitataan roomalaisiin käytäntöihin.
2 viestiä yhdistettiin ketjuun: Päivän raamatunteksti