Siinä on vain ongelmana rajan vetäminen. Milloin elämä on varmasti riittävän hyvää, että ihminen pelastuisi? Tai mikä määrä ja millaista syntiä on varmasti niin paha juttu, että ihminen tuomitaan kadotukseen?
Vapauteen Kristus vapautti meidät, kirjoitti Paavali. Onko se vapautta, jos uskova tarkkailee jatkuvasti “pelko persiissä” vaellustaan ja hänen uskostaan tulee suorittamista?