Itsekin olen absoluuttisen armon kannalla. Muussa tapauksessa tulee ongelmia, kuten @Eutykus toisaalla kirjoitti:
Erittäin hyviä kysymyksiä. Jumala ne rajat määrittelee. Kuitenkin jos itse evankeliumia esillä pidän, joudun välttämättä painottamaan kahta asiaa, jotka ovat keskeisiä kristinuskossa ollen kristityn sisäisiä tunnusmerkkejä:
- ilosanoman uskominen
- pahan karttaminen
Mikä voisi olla sellainen “kristitty”, joka harrastaa tahallista pahuutta ja vääryyttä ja täysin tahallisesti aiheuttaa kärsimystä lähimmäisilleen? Sellaiseen elämään meitä ei takuulla ole kutsuttu.
Voisiko siis rakkauden laki olla yksi kaikkia kristittyjä yhdistävä tekijä?
En tarkoita sen noudattamisessa onnistumista vaan sen ohjenuorana pitämistä. Rakkauden laki on takuuvarmasti parempi ja turvallisempi eettinen elämänohje kuin laittomuus. Se ei ole myöskään kirjaimen noudattamista vaan nimenomaan Hengen. Minusta UT:n selvä viesti on, että rakkauden laista kristitty ei saa luopua.
Erikseen vakavista synneistä on mainittava haureus, joka on ja on aina ollut erityisen kavalana uhkana kristityn vaellukselle. Nykyihmiset eivät edes näe mitään väärää petihurjasteluissaan. Itse katson, että varoittaminen haureuden synneistä on huolta ihmisten sielun tilasta ja siten silkkaa rakkautta.