Rippikoulu ennen ja nyt

Mielestäni jokaisen seurakunnan olisi tärkeää allekirjoituttaa turvatietolomake, jossa samalla niin nuoren huoltajat kuin nuori itsekin sitoutuvat seuraaviin sääntöihin: nuori itse leirin ohjelmaan ja noudattamaan annettuja ohjeita ja huoltajat tarvittaessa hakemaan nuoren leiriltä jos sääntöjä ei noudateta.

Tältä pohjalta käsin kun jo tarpeeksi varhain ennen leiriä painotetaan että 1) leirillä oleminen on kaikille vapaaehtoista seurakunnan työntekijöiden näkökulmasta ja 2) tarvittaessa leiriltä voidaan lähettää kotiin väliaikaisesti tai pysyvästi, ei kenelläkään työntekijällä pitäisi ikinä syntyä tilannetta jossa on tarve ylläpitää leirin järjestystä keinoilla joista pääsee lehtien otsikoihin.

7 tykkäystä

Tuossakin seurakunnassa on turvatietolomake, löytyi linkki niiden sivuilta. Kaikkia yksityiskohtia en tiedä, mutta olikohan vanhemmille edes soitettu? Nykyisin tiedoin pappi näyttää ylittäneen fyysisen koskemattomuuden rajat. TikTokissa se videokin jo varmaan on.

Kävin rippikoulun kaiketi vuonna 1990. Ainakin yksi, muistaakseni kaksi, leiriläistä laitettiin kotiin kesken leirin. Eli joo, on ollut ennenkin.

(Tulivat kyllä loppujuttuihin sitten, ja konfirmoitiin. Ei ollut opetellut uskontunnustusta tms, lupasi opetella konfirmaation jälkeen ja tulla papille kertomaan sitten. Ei liene vielä tullut.)

1 tykkäys

Vähän myöhemmin käyneenä itse itselleni vastaan, että 90-luvun ja 2020-luvun rippileireillä ja erityisesti rippikoululaisilla on hurja ero. Ennen ei ollut sellaisia asioita jotka valvottivat (some), nuoret olivat muutenkin kovin erilaisia ja erityisesti nepsy-nuorten keskittyminen on haastavaa.

Aika monessa kommentissa on vedottu sääntöjen pitämiseen riparilla. Jos leirin vetäjällä ei ole riittävää auktoriteettia luemme lopputuloksen lehdistä.

1 tykkäys

Ymmärrän ajatuksesi, mutta en ole täysin samaa mieltä.

Itkua ja itkuherkkyyttä on monenlaista. Joillain nuorista itkun voi pienen lapsen tavoin laukaista jo tämän ollessa väsynyt ihan vaikka ilmoitus siitä, että on nukkumaanmenoaika, ja myös esimerkiksi ilo, myötätunnon kokemus tai stressistä eroon pääsy voi näkyä itkuna. Kyyneleet silmiin voi ylipäätään saada aikaan niin vierasesine tai -kemikaali silmässä kuin kipu, helpotus, suru, viha ja aika moni muukin tunne. Itkuisuuteen voi liittyä myös nepsy-taustaa tai mielenterveydellisiä haasteita, ja esimerkiksi väsymys ja stressi voivat edistää itkuherkkyyttä. Useiden tutkimusten mukaan naiset itkevät näkyvää itkua keskimäärin selvästi enemmän kuin miehet, minkä on arvioitu johtuvan mm. sekä hormonaalisista eroista (sekä itkuhormoneiden että kuukautiskierron kautta, johon tietyissä vaiheissa voi liittyä itkuherkkyyttä ja herkempää ärtyneisyyttä) että kyynelkanavan rakenne-eroista. Moni ihminen osaa niin halutessaan myös tahallaan tietoisesti aloittaa itkun, jos kokee sen hyödylliseksi jossain tilanteessa. Itkua on mahdollista käyttää myös provosointikeinona. Nuorelle itku voi tulla herkemmin myös silloin, jos tämä kokee olevansa turvallisessa ympäristössä tunteidensa ilmaisun kannalta ja kykenee sen takia ilmaisemaan tunteitaan voimakkaammin myös ulospäin kuin tilanteessa, jossa tämä kokee turvattomuutta eikä sen takia kykene edes itkemään. Pelkästään siitä, että nuori itkee, ei voi välttämättä päätellä kovinkaan paljoa siitä, mitä on tapahtunut tai onko joku aikuinen toiminut fiksusti vai ei.

Videotkaan eivät kerro kokonaisuudesta usein paljoakaan, kun niitä pystyy kuvaamaan aika valikoidenkin eikä niistä useinkaan näe sitä kaikkea, mitä jotakin on edeltänyt - saati että näkisi vaikkapa sen, että millainen hormonimyrsky jollain mahdollisesti on menossa.

Fyysinen koskeminen on monimutkainen asia. Lähtökohta on toki se, että fyysinen koskemattomuus pitää säilyttää. Mutta jos puhutaan koko ikäluokasta, seassa on myös monenlaisia nepsy-asioita. Pieni osa nuorten ikäluokasta on sellaisia, joille siirtymätilanteet ovat erittäin vaikeita, ja joita koulussakin joudutaan ohjaamaan ihan konkreettisesti kädestä pitäen, kuten pientä lasta - myös fyysisesti koskien.

Taannoin juuri seurasin eräässä tukityöllistettyjä paljon tarkoituksellisesti työllistävässä paikassa käydessäni sitä, miten eräitä tukityöllistettyjä ohjattiin kädestä pitäen - siis ihan fyysisesti olkapäästä koskien ohjaten ja näin auttaen aikuisia siirtymään toiseen kohtaan tekemään seuraavaa työtä. Joitain lapsia, nuoria ja aikuisiakin voi sanallisesti kehottaa tuntikausia ilman, että kehotettua asiaa missään vaiheessa tapahtuu. Pelkkä sanallinen ohjaus ei kaikilla yksilöillä toimi.

Seurakuntien julkisten kommentointimahdollisuuksien kannalta erityisen tuen tarpeessa ovat siinä mielessä vaikea asia, että vastuullinen nuorisotyötä tekevä ei voi koskaan julkisesti vedota esimerkiksi jonkun nuoren itsensä erityispiirteisiin, vaikka sellainenkin voi olla vaikuttanut sekä nuoren käyttäytymiseen että aikuisen toimintatapaan jossain tilanteessa.

Nuorisotyössä pätee aika pitkälle kuitenkin se periaate, että jos aikuinen menettää hermonsa niin, että se näkyy ulospäin, on uskottavuus nuorten silmissä menetetty. Ulospäin näkyvää hermojen menettämistä nuorisotyötä tekevälle ammattilaiselle ei saisi käydä koskaan, vaikka tulisi vastaan mitä.

2 tykkäystä

Mullakin vähän särähti korvaan tuo ajatus, että jotain väärää olisi välttämättä tehty silloin, jos joku itkee. Itku voi tosiaan johtua monesta syystä. Muuhunkin tunteenilmaisuun pätee se, että jotkut ovat tosi herkkiä joillekin asioille. Toisia ei saa tahallisesti loukata, mutta joskus joku loukkaantuu ihan kummallisista asioista.

2 tykkäystä

Tuota en usko, etteikö vastaavia välikohtauksia olisi koskaan sellaisilla leireillä. Aivan varmasti on vastaavia välikohtauksia, jos mukana on koko ikäluokan nuoria, eikä karsintaa tehdä sen perusteella, ovatko nuoret jonkinlaisen erityisen tuen tarpeessa koulussakin. Kun on riittävän iso leirimäärä, ja monenlaisia nuoria mukana, niin jo tilastollisesti tällöin leirien kokonaisuuteen alkaa kertyä myös sellaisia leirejä, joihin osuu sellaisiakin yksilöitä, joiden kesken tulee vastaan myös konflikteja.

Mitä tulee yhteissaunomisasiaan, niin on totta, että leiriläinen ei itse kirjoittanut siitä aikoinaan lehteen. Aikoinaan olleen lehtijutun mukaan nuori oli kertonut isovanhemmalleen, että hänen mielestään leirin vetäjänä toimivilla aikuisilla olisi pitänyt olla jotain päällä saunoessaan, ja tämä isovanhempi toi sitten asian tiedoksi lehdistölle. Ei tuon ikäiset nuoret lehtijuttuja itse tapaa kirjoitella alastomuusaiheista, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö nuori silti voisi olla hämmentynyt tai ahdistunutkin siitä, että joku aikuinen tulee alastomana hänen seuraansa, jolloin hän sekä joutuu näkemään vieraan aikuisen alastomana että aikuinen näkee hänet alastomana.

Vuonna 2022 tehdyn rikoslain uudistuksen jälkeen rikoslaissa on pykälä seksuaalisen ahdistelun rikoksesta, jossa itsensä paljastelu on yksi rikoksen tunnuspiirre. Seksuaalirikokseen voi nykyään syyllistyä koskettamattakin. Käytännössä, jossa on alle 16-vuotiaiden yhteissauna, jossa on yläasteikäisten poikien ja tyttöjen lisäksi myös leiriä vetäviä ulkopuolisia aikuisia alasti, saatetaan nykyisen lain aikana liikkua alueella, jossa aikuisten osalta on ihan aito mahdollisuus saada joskus tulevaisuudessa tuomio seksuaalirikoksesta. Tuota rikoslain pykälää ei ole vielä testattu oikeudessa lastenleirien saunakäytäntöjen osalta, mutta jos joku sellaisen lapsen läheinen, jonka tapauksessa lapsi on ahdistunut tästä kokemuksesta dokumentoi tätä ahdistusta (kokemuksesta ahdistuneitakin varmasti löytyy jokin määrä tuhansien lasten joukosta, vaikka enemmistö ei kokisikaan niin; ainakin joidenkin lasten osalta tullee myös negatiivisia reaktioita, joiden takia tutkimusperustaisesti mm. suojaikärajoja lapsille on säädetty) veisi käytännön poliisitutkintaan, leirin aikuiset eivät välttämättä olisi rikoslain seksuaalirikospykäliltä suojassa sillä perusteella, että lasten väitettäisiin olleen paikalla vapaaehtoisesti. Lasten osalta tuollaisessa käytännössä ei välttämättä katsottaisi olevan kyse aidosta vapaaehtoisuudesta tulla yhteissaunaan aikuisten kanssa, koska saunomiseen liittynee myös ryhmäpainetta, jonka muodostumiseen leiriä vetävät aikuisetkin väistämättä jollain tavoin osaltaan suoraan tai välillisesti vaikuttavat.

Samalla aikaisemmin mainittu kemikaalin tai vierasesineen aiheuttama itku ei kyllä liity tähän keskusteluun. Itku nyt vain on aiheutunut uutisissa olleesta vaatteista repimisestä tai siitä että parasta kaveria repii leirin vetäjä vaatteista. Tuomiokapitulin käsittelyn jälkeen kuulemme varmasti tarkemmin mitä siellä on tapahtunut.

Nojuu, todennäköistä kyllä. Se mitä voin varmuudella sanoa, on ettei ole kuulunut minun korviini. Kokemusta on kuitenkin kovin vähän.

Saunajutussa kyllä erityisen paljon varmistetaan ettei tule ryhmäpainetta. Se on kuitenkin tavallaan yksi leirin teemoista miten elää muiden kanssa, itsenäisesti siltä osin kuin se on tärkeää mutta kuitenkin joustaen kun voi. Ja miten huomioida muut jotka ehkä ovat vähemmistöä jne.

Myötätuntoitkun laukaisee monella kyllä se, jos toinen itkee, mutta toisen ihmisen vaatteisiin koskeminen ei liene kovin yleinen itkun laukaisija. Jos tehtäisiin ulkona keskipäivällä ihmiskoe, jossa on 100 ihmistä virkeänä, ei olisi kovin yllättävä tulos, jos kukaan tai juuri kukaan näistä ihmisistä ei spontaanisti alkaisi itkemään nähdessään, että jotain toista yritetään siirtää vaatteista kiinni ottaen - edes vaikka kyse olisi parhaasta kaverista.

Veikkaan, ettei tuomiokapitulin julkisista asiakirjoista tule selviämään paljoakaan uutta ja tarkempaa tietoa tapahtumista. Kun on kyse lapsia koskevasta asiasta, liikutaan herkästi lainsäädännössäkin arkaluonteisina pidettyjen tietojen parissa, joiden osalta noudatetaan periaatetta, jonka mukaan lapsia koskevia arkaluonteisia tietoja ei tavata kirjoittaa julkisiin asiakirjoihin. Työnantajarooliinkin voi liittyä salassapitovelvoitteita, jos esimerkiksi johonkin asiaan liittyisi sellaisia työntekijän terveyteen liittyviä näkökohtia, jotka voivat selittää jonkun toimintaa.

Julkisten tietolähteiden kautta tieto lastenleirien tapahtumien kokonaisuudesta jää nykyaikana aika lailla väistämättä vajaaksi.

Ehkä tässä jo puhuttiin fyysisen koskettamisen rajoista. Mutta se on oikeasti tärkeä asia. Aikuiset ovat hyvin erilaisia miten omaa tilaa varjellaan ja joillekin on helppoa halata ja myös ottaa vastaan olalle taputtelut sun muut. Toisia se ärsyttää.
Mutta rippikouluikäiset ovat hyvin herkässä iässä. Heistäkin monet ottavat kontaktia, pojat painiskelevat, iltaleikeissä ollaan välillä kasassa ja sylikkäin.
Mutta kun aikuinen ja nuori kohtaavat, ikinä ei ilman lupaa tule koskettaa. Hyväksikäyttö ei valitettavasti ole edes harvinainen asia lasten ja nuorten historiassa. Normaalin oman tilan haluamisen ohella emme koskaan tiedä mitä luvaton koskettaminen merkitsee jollekin nuorelle.

Nämä ajatukset eivät liity mihinkään uutiseen. Halusin vain kertoa mikä tilanne on rippikoulutyötä tekevien arjessa. Fyysisen turvallisuuden ohella toki tärkeä on aikuisten muistaa itse ja myös nuorille opettaa verbaalisen kunniottamisen tärkeyttä.

Rippikoulussa on ihan verraton mahdollisuus oppia elämän perusasioita. Myös me aikuiset opimme. Hienointa on että oppisisältönä oleva kristinusko ja Raamatun sana ei mitenkään ole irrallaan tästä. Voimme käytännössä opetella mitä on rakkaus ja kunnioitus ja armo ja anteeksiantaminen. Leirin säännöt on hyvin verrattavissa myös käskyihin, elämän pelisääntöihin.

4 tykkäystä

Pari pointtia. Ensinnäkin se, että vaikka nuoret ovat jossain iltaleikissä välissä leikille asetettujen sääntöjen seurauksena lopulta kasassa ja sylikkäin, sekään ei välttämättä ole kaikista nuorista mukavaa. Esimerkiksi muiden alle kasaan joutunut saattaa kokea tilanteen pelottavanakin, eikä ole kasan alimmaisena välttämättä omasta vapaasta tahdostaan. Ryhmäpaineen keskellä omien rajojen suojelu voi olla hankalaa.

Toisekseen, tavoissa koskea on myös eroja. Ihmisen perusoikeuksiin puuttuviksi rajoitustoimiksi tavataan lukea esimerkiksi kiinni pitäminen ja henkilötarkastukset sekä liikkumisrajoitukset, mutta sitä, jos jonkinlaisessa kasvatuksellisessa vastuussa oleva työntekijä ohjaa lasta kädestä pitäen, ei tavata luokitella ihmisen fyysiseen koskemattomuuteen puuttumiseksi, on koskettu paikka sitten käsi tai vaikka olkapää. Vertailukohtana voisi katsoa vaikkapa lastensuojelulain osiota, jossa olevissa sijaishuoltoon liittyvissä, ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumistakin käsittelevissä rajoituslistoissa lasten ohjaamista kädestä pitäen ei pidetä rajoitustoimena lainkaan.

Leireillä tehtävät liikkumisrajoitukset puolestaan ovat perusoikeuksiin puuttumista. Tällainen perusoikeuksien rajoittaminen tehdään vakiintuneesti niin päiväkodeissa kuin kouluissakin, ja leireilläkin on käytössä tällaisia rajoitteita (kuten että ei saa poistua leirialueelta ilman lupaa, ja yöaikaan voi leireillä olla voimassa esimerkiksi sääntö, että hiljaisuuden aika pitää leiriläisten pysyä majoitustiloissa ilman, että saa poistua ulos). Vakiintuneesti on katsottu, että asetetuille liikkumisrajoituksille on lasten leireillä perusteltu syy, vaikka niillä perusoikeuksiin puututaankin.

3 tykkäystä

Hyvät pointit.
Oli mielessäni mainita myös siitä poikkeuksesta että kiinni saa ottaa kun joku on vaaraksi itselle tai muille.
Leikeistä jossa kosketetaan ja tehdään vaikka niitä kasoja, on myös ikävä kokemus kun eräs nuori sai paniikkikohtauksen… tämä olisi voitu välttää jos olisi huoltajilta saatu vihiä taipumuksesta.
On hyviä kokemuksia siitäkin että nuori pärjää viikon leirin ihan hyvin vaikka näissä asioissa on ollut vaikeuksia. Tärkeää on siis että yksilöinä kohdataan ja halutaan ottaa huomioon moni asia!

Klaustrofobia eli ahtaan paikan kammo on sen verran yleistä väestössä, että keskimäärin rippileirillä voi odotusarvoisesti olettaa olevan vähintään jonkun, joka kokee muiden alle jumiin joutumisen hyvinkin ikävänä - vaikka kukaan ei asiasta ulospäin näkyvää paniikkihäiriötä saisikaan. Lisäksi toki on myös paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöitä, joita omaavista osalle tällaiset tilanteet voivat olla myös hankalia. Neurokirjo ja ahdistuneisuus valitettavasti kulkevat aika usein myös yhdessä. Itse vierastan aika paljon sellaista puhetta, jossa sanotaan, että nuoret haluavat sitä tai tätä (en viittaa tällä sinun kirjoitukseesi). Nuoret ovat yksilöitä. Vaikka enemmistö haluaa jotain, harva asia on sellainen, jota 100 % nuorista pitäisi miellyttävänä. Jos tekisi vain asioita, joista kaikki tykkäävät, sitten ei toisaalta välttämättä pystyisi tekemään juuri mitään, joten kompromisseja joutuu tekemään.

On hyviä kokemuksia siitäkin että nuori pärjää viikon leirin ihan hyvin vaikka näissä asioissa on ollut vaikeuksia. Tärkeää on siis että yksilöinä kohdataan ja halutaan ottaa huomioon moni asia!

Ehdottomasti näin! Leiri on myös kasvun paikka. Vaikka olisi ollut aiemmin jossain vaikeuksia, voi leiri olla osalle nuorista myös mahdollisuus muutoksiin.

Nuoria on monenlaisia. Aika monella on esimerkiksi sellaisia tarkkaavaisuuden häiriöitä, joiden takia ajatukset harhailevat ja leirin ohjaajien puheesta osa menee aina osalta nuorista ohi niin, että nämä voivat valehtelematta sanoa, etteivät ole kuulleet jotakin vaikka olisivat olleet fyysisesti paikalla kun asia on sanottu. Osa neurologisia poikkeavuuksia omaavista voi tutkimusten mukaan myös mennä herkästi ikään kuin lukkoon ollessaan uudessa ympäristössä uusien ihmisten parissa vanhojen rutiinien ollessa poissa ja laitettaessa sitten valitsemaan niin, että valinnantekotilannetta on edeltänyt ärsyke- ja informaatiotulva. Tällöin osa lapsista voi ajautua toimimaan ryhmän mukana oman tahtonsa vastaisestikin. Vaikka kuinka aikuiset puhuisivat vapaaehtoisuudesta, se ei tarkoita silti automaattisesti sitä, etteikö osa saattaisi tehdä jotain myös ryhmäpaineesta tai muusta syystä. Siihen on syynsä, miksi laissa on täysi-ikäisyysraja ja myös muita suojaikärajoja. Tosin aivojen kehitys jatkuu joka 18 ikävuotta pidemmällekin ja selvästi yli 20-vuotiaaksi (aika useissa lähteissä noin 25-vuotiaaksi asti), eri lähteiden arvioiden vaihdellessa siitä, kuinka pitkälle minkäkin asian osalta. Alle 16-vuotiaille aikuisten järjestämien “vapaaehtoisten” leirien kaikkien järjestettyjen tilaisuuksien osalta vastuu on viime kädessä aina aikuisilla.

2 tykkäystä

Viime vuosina rippikoulutyössä on pyritty laajentamaan isosten roolia. Ainakin tässä välillä oli jakso jolloin isosten kaikki tarmo uhkasi mennä iltaohjelmiin. Hauskaa piti olla ja edelleenkin se on tärkeä puoli ryhmän yhteishengen luomisessa. Mutta nyt ainakin yritetään saada isoset mukaan opetuksillisiin juttuihin enemmän. Joka ilta ei tarvitse olla kymmentä sketsiä ja hurjaa leikkirumbaa. Isoset voivat auttaa ryhmätöissä ja heitä pyritään pitämään koko ajan mukana yhteisissä tavoitteissa, esim hiljaisuuden viljelyn, rauhoittumisen ja hengellisen sisällön oppimisissa.

Tämä tuli mieleen tuosta kun edellä mainittiin se että on harhaluulo että kaikki nuoret haluavat samoja juttuja. Itse asiassa yllättävän moni pitää hartauksista ja hiljentymisestä kuten olen ennenkin kertonut.

1 tykkäys

Mediatietojen mukaan ei ole pelkästään koskettu, vaan on revittykin huoneesta. Laitetaan tähän suora lainaus IL:stä, joka lainaa Satakunnan Kansan maksumuurillista juttua:

Haastateltavien mukaan pappi ryhtyi väkisin repimään ihmisiä huoneesta pois. Satakunnan Kansa on nähnyt tilanteesta videon, jonka kuva on epäselvä, mutta jonka äänistä kuuluu huutoa, itkua sekä nuoren sanat: ”älä koske muhun”.

Se on mielestäni oleellista, ei itkun todennäköinen tai oletettu syy.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa (Kankaanpään Hakoniemen olikohan se nyt 3. leiri) ei ole mediatietojen mukaan pelkästään ohjattu kädestä pitäen. Ei sellaisesta myöskään olisi vaihdettu leirin vastuupappia. Nyt se vaihdettiin.

Kuten kirjoitin edellä, en ota kantaa näihin tapauksiin joista uutisoidaan.

Olen halunnut tässä tuoda näkökulmaa joka on syntynyt lähes parikymmentä leiriä viime vuosina mukana olleena. Siis ohjaajana, tiimin jäsenenä.

Iltalehtien (ja nykyisin on usein samaa klikkijournalismia lähes koko media…) jutuissa on aina syytä epäillä sitä että pyritään kohuun ilman aihetta. Tämä taas ei tarkoita sitä etteikö olisi olemassa virheitä ja ihan epäonnistuneita leirejäkin. Suureksi osaksi homma on ihan tavallista seurakunnan nuorisotyötä ja se ei tietenkään ole irrallaan tästä ajasta jossa nyt elämme.

1 tykkäys

Alkuperäislähde on kuitenkin paikallismedia, eli SK, ei iltapäivälehti. Myös Yle uutisoi sen perusteella. Iltapäivälehdet eivät liene käyneetkään paikalla.

Ylen otsikko on faktapohjainen:

“Kankaanpään Seutu: Pappi repi rippileiriläisiä väkisin nukkumaan”

1 tykkäys

Edelleenkin, näissä jutuissa on iltalehtimäinen kohutendenssi. Samantyyppistä settiä nykyään näkee meidänkin paikallisessa ja perinteikkäässä lehdessämme. Otsikot ovat tarkoituksellisen raflaavia.

Kai vielä pitää toistaa sekin, että on varmasti tehty virheitä. Ehkä asiat ovat menneet niin kuin toimittaja kirjoittaa sen perusteella mitä haastattelut kertovat. Ehkä ovat jonkun muun mielestä menneet vähän toisin.

Tänäkin kesänä riparit kokoavat valtavan määrän nuoria - suurimmat hengelliset festarit vai miten sanotaankaan - ja pääasiassa homma toimii hyvin tai ainakin kohtalaisesti. Onneksi positiivisiakin juttuja on välillä mediassa.

2 tykkäystä