Ymmärrän ajatuksesi, mutta en ole täysin samaa mieltä.
Itkua ja itkuherkkyyttä on monenlaista. Joillain nuorista itkun voi pienen lapsen tavoin laukaista jo tämän ollessa väsynyt ihan vaikka ilmoitus siitä, että on nukkumaanmenoaika, ja myös esimerkiksi ilo, myötätunnon kokemus tai stressistä eroon pääsy voi näkyä itkuna. Kyyneleet silmiin voi ylipäätään saada aikaan niin vierasesine tai -kemikaali silmässä kuin kipu, helpotus, suru, viha ja aika moni muukin tunne. Itkuisuuteen voi liittyä myös nepsy-taustaa tai mielenterveydellisiä haasteita, ja esimerkiksi väsymys ja stressi voivat edistää itkuherkkyyttä. Useiden tutkimusten mukaan naiset itkevät näkyvää itkua keskimäärin selvästi enemmän kuin miehet, minkä on arvioitu johtuvan mm. sekä hormonaalisista eroista (sekä itkuhormoneiden että kuukautiskierron kautta, johon tietyissä vaiheissa voi liittyä itkuherkkyyttä ja herkempää ärtyneisyyttä) että kyynelkanavan rakenne-eroista. Moni ihminen osaa niin halutessaan myös tahallaan tietoisesti aloittaa itkun, jos kokee sen hyödylliseksi jossain tilanteessa. Itkua on mahdollista käyttää myös provosointikeinona. Nuorelle itku voi tulla herkemmin myös silloin, jos tämä kokee olevansa turvallisessa ympäristössä tunteidensa ilmaisun kannalta ja kykenee sen takia ilmaisemaan tunteitaan voimakkaammin myös ulospäin kuin tilanteessa, jossa tämä kokee turvattomuutta eikä sen takia kykene edes itkemään. Pelkästään siitä, että nuori itkee, ei voi välttämättä päätellä kovinkaan paljoa siitä, mitä on tapahtunut tai onko joku aikuinen toiminut fiksusti vai ei.
Videotkaan eivät kerro kokonaisuudesta usein paljoakaan, kun niitä pystyy kuvaamaan aika valikoidenkin eikä niistä useinkaan näe sitä kaikkea, mitä jotakin on edeltänyt - saati että näkisi vaikkapa sen, että millainen hormonimyrsky jollain mahdollisesti on menossa.
Fyysinen koskeminen on monimutkainen asia. Lähtökohta on toki se, että fyysinen koskemattomuus pitää säilyttää. Mutta jos puhutaan koko ikäluokasta, seassa on myös monenlaisia nepsy-asioita. Pieni osa nuorten ikäluokasta on sellaisia, joille siirtymätilanteet ovat erittäin vaikeita, ja joita koulussakin joudutaan ohjaamaan ihan konkreettisesti kädestä pitäen, kuten pientä lasta - myös fyysisesti koskien.
Taannoin juuri seurasin eräässä tukityöllistettyjä paljon tarkoituksellisesti työllistävässä paikassa käydessäni sitä, miten eräitä tukityöllistettyjä ohjattiin kädestä pitäen - siis ihan fyysisesti olkapäästä koskien ohjaten ja näin auttaen aikuisia siirtymään toiseen kohtaan tekemään seuraavaa työtä. Joitain lapsia, nuoria ja aikuisiakin voi sanallisesti kehottaa tuntikausia ilman, että kehotettua asiaa missään vaiheessa tapahtuu. Pelkkä sanallinen ohjaus ei kaikilla yksilöillä toimi.
Seurakuntien julkisten kommentointimahdollisuuksien kannalta erityisen tuen tarpeessa ovat siinä mielessä vaikea asia, että vastuullinen nuorisotyötä tekevä ei voi koskaan julkisesti vedota esimerkiksi jonkun nuoren itsensä erityispiirteisiin, vaikka sellainenkin voi olla vaikuttanut sekä nuoren käyttäytymiseen että aikuisen toimintatapaan jossain tilanteessa.
Nuorisotyössä pätee aika pitkälle kuitenkin se periaate, että jos aikuinen menettää hermonsa niin, että se näkyy ulospäin, on uskottavuus nuorten silmissä menetetty. Ulospäin näkyvää hermojen menettämistä nuorisotyötä tekevälle ammattilaiselle ei saisi käydä koskaan, vaikka tulisi vastaan mitä.