Tarkoitukseni ei ollut piikitellä, edes piilotetusti ainakaan sinua. Otit sen vain nyt jostain syystä itseesi. Tulee mieleen vanhat väännöt Kirkonrotan kanssa alkufoorumilla 13-15 vuotta sitten, jolloin hän jostain syystä toistuvasti iski päätään minun käsityksiini ja jolloin myös päättelin sen johtuneen enemmänkin hänestä ja hänen ongelmistaan kuin minun.
Käsitykseni niin viidennestä, kuin monista muistakin herätysliikkeistä on ollut hyvä mitä tulee niiden toimintaan myös menneinä vuosina. Oletan noidenkin poikakerhoa pitäneiden, vanhempien noin parikymppisten poikien olleen viidennen liikkeen herätyksen piirissä, koska ajankohta, 60-luvun puolivälistä n. vuoteen 70 asti oli viidesläisten nuorisoherätyksen aikaa. En tuolloin, enkä myöhemminkään tiennyt heidän siinä mukana olleen, en ollut edes kuullut koko termiä ennen vuotta 2006, jolloin kuulin ensimmäistä kertaa Suomessa olevan muitakin herätysliikkeitä, kuin lestadiolaiset, helluntailaiset tai heränneet. Jeesuksesta nuo kaverit kuitenkin paljon puhuivat tuolloin, siitä jälkikäteen tehty päätelmä. Eivätkä he saaneet huonoa aikaan.
Minulla on toki mielipiteeni, olen nähnyt mm. karismaattista herätystä, eivätkä nuo jutut viidesläisyydestä tai heidän väitetyistä ylilyönneistään minua ole hetkauttaneet. Olenpahan vain todennut sen olevan reipasta ja innokasta toimintaa, jossa voi olla väriä ja vauhtia enemmän kuin taitoja, mutta kokonaisuutenaan kuitenkin aitoa herätyksellistä ja raamatullista toimintaa, johon tietysti niin kuin kaikkeen muuhunkin myös inhimilliset piirteet vaikuttavat.
Olet oikeassa. Ensi kesänä nuorten yöjatkon jatko näkyy loppuvan evankeliumijuhlilla ohjelman mukaan kello 2. Sunnuntaina pääohjelma alkaa klo 9, mutta jos menee vasta messuun, se alkaa klo 11. Kello kahden ja yhdentoista välissä on 9 tuntia. Lauantaina nuorten ohjelma alkaa jo klo 10.30. Edeltävän illan viimeinen ohjelmatarjonta myöskin päättyy klo 2, eli välissä on 8,5 tuntia. Mutta pääosa nuoristakin mennee nukkumaan aikaisemmin, eli yöohjelmatarjonnan osallistujamäärä lienee suhteellisen pieni.
Lisään että nuorethan ovat laumaihmisiä. Riparilla on aika hellyttävää oikeastaan miten samaan ja hiukan EVVK -muottiin porukka haluaa upota. Aluksi se on suojakuori. Sitten vapaudutaan ja yksilölliset erot alkavat näkyä. Lopulta voi toisaalta syntyä myönteisen asenteen joukkohenki.
Mutta tuo on kehitysvaihe. Murrosikäisellä on vielä menossa prosessi. Kuka olen? Millainen minun pitäisi olla? Haluanko olla jotain muuta?
Kun aikuiset alkavat käyttäytyä tuossa suhteessa samalla tavalla, se ei ole yhtä tervettä. Normaali aikuinen tuntee jo itsensä. Hän tietää että saa olla vakava tai iloinen seurakunnan jäsen. Siitä ei riipu usko eikä lupa kuulua joukkoon.
Omasta rippikoulusta muistan sen, että oppitunnit olivat lähinnä tylsiä. Innostuin tosin lukemaan rippikouluaikana ilman kehottamista ja pakkoa melkein puolet ekasta Mooseksen kirjasta. Kun olin mukana vetämässä ripareita, aistin samanlaista tylsyyden kokemista itse aiheisiin nähden. Jokaisella leirillä oli vähintään yksi hankala tapaus (ilmeni esim. pyrkimyksenä häiritä oppitunteja). Uskoisin, että syy tylsyyden kokemiseen oli tylsät opettajat tai tylsäksi koetut aiheet tai molemmat. Aiheissa ei sisältönsä puolesta varmaan ollut kristillisessä mielessä väärää, mutta tapa, jolla niistä puhuttiin, ei ilmeisesti innostanut. Yhdellä riparilla kyselyosuudessa tosin tuli ilmi, että aiheet olivat ainakin joitakuita mietityttäneet, kun tuli kysymyksiä, jotka koskivat tieteen ja uskon välistä suhdetta ja kärsimyksen ongelmaa. Moni 15-vuotias ei välttämättä vielä pohdi syntyjä syviä niin paljon kuin moni muutaman vuoden vanhempi. Jouduin painiskelemaan vakavien aiheiden kanssa vasta pari vuotta ripariajan jälkeen.
Millä tavalla karismaattiseen kristillisyyteen taipuvaiset pastorit opettavat ja toimivat ripareilla toisin verrattuna esim. sleyläisiin pastoreihin? Petri Kauhaselta voisi kysyä?
Minua ei kiinnostanut uskonto opiskeltuna yhtään myöskään koulussa. Uskoin silti. Sain aina numeroksi vitosen tai kutosen. Vain äidinkielessä, musiikissa, matematiikassa, fysiikassa, kemiassa, biologiassa ja maantiedossa sain hyviä ja kiitettäviä arvosanoja. Myös historiaa inhosin ja numero oli sen mukainen.
En ole käynyt leiririppikoulua, en halunnut sellaiseen, vaan iltarippikouluun, joka kesti muutaman kuukauden aina pari tuntia viikossa. Häiriköitä oli tuollakin ja muistaakseni yksi tai kaksi oppilasta eivät päässeet ripille ollenkaan, vaan heidät erotettiin loppuvaiheessa. Offtopicia tämäkin.
Offtopiccia jatkaakseni, mulle ripari oli jotain superihanaa. Rakastin oppia joka päivä uutta Jumalan ihmeellisyydestä. Sitä on vaikea selittää ilman että kuulostaa joltain ihme hihhulilta ja/tai hengellisyydellään leveilevältä. Sleyn leiri, jos sillä on jotain merkitystä.
Varmasti on ja varmasti oli hyvä rippikoululeiri. Oman seurakuntani nuori pappi ei ollut asiastaan paljonkaan kiinnostunut hengellisessä mielessä. Kertoi jopa ettei ole varsinaisesti uskossa, mutta kiinnostunut uskonno(i)sta. Opetti kyllä varmaan sen oppimäärän, joka rippikouluohjelmassa oli, mutta mitään omakohtaista näkemystä hän ei ilmaissut, lähinnä keskittyen asioiden käytännölliseen puoleen.
Soitti myös imaamien kutsuhuutoja nauhalta, jonka oli äänittänyt jossain lähi-idässä. Hän oli sikäli aikaansa edellä, että 70-luvulla Suomessa islaminusko ei ollut vielä kovin voimissaan. Tällä tasolla mentiin. Tyypistä tuli myöhemmin seurakunnan kirkkoherra, jonka saarnoja pari kertaa kävin kuuntelemassa. Keskittyi lähinnä purjehdusharrastukseensa.
Eipä olisi halunnut iltaansa päättää tällaisellä uutisella ev.lut. rippikoulurintamalta, ja taas samasta maakunnasta:
Tilanne muuttui kaoottiseksi, kun pappi tuli huoneeseen ja alkoi väkisin repiä nuoria pois huoneesta, [leiriläinen] Rautio kertoo. Nuoret kuvasivat tilanteen videolle. Satakunnan Kansan mukaan videolla kuuluu huutoa, itkua sekä nuoren sanat: ”älä koske muhun!”
Pappi ei saa toimia niin, että leiriläiset itkevät
Pappi ei saa fyysisesti koskea leiriläisiin
Papin pitää pystyä pitämään järjestys puhumalla
Vääjäämättä tulee mieleen, että ko. papin täytyy olla ollut hyvin kokematon. Mutta eikös jo kesäpapitkin ole riparityössä ja nuo periaatteet pitäisi olla hallussa.
Kun tilanne on se että puhe ei mee perille… Kakaroille annettiin kaksi vaihtoehtoa: Suu kiinni ja päät tyynyyn omassa huoneessa tai sitten mennään pelaamaan ulos niin pitkään että alkaa uni maittamaan. Kumpikaan vaihtoehto ei “kelvannut” vaan vastaus oli luokkaa “pelaa kuule vaan ihan keskenäs”.
Helpommin sanottu kuin tehty. Useat nykyajan lapset on opetettu siihen, että heidän ei tarvitse noudattaa sääntöjä ja heitä ei voi käskeä. Sitten kun tilanne eskaloituu, niin puhelimet otetaan esille ja tilannetta kuvataan. Niinpä on sitten hyvä uhriutua ja haukkua pappia.
Aikanaan sanottiin, että jos oppilaat provosoivat niin opettaja ei saa provosoitua. Joka näin sanoo, niin voisi ihan itse käydä kokeilemassa tilannetta, kuinka sen saa hallintaan. Jos lapsen kasvattaa itse alusta lähtien, niin silloin onnistuu järjestyksenpito. Jos lapsi on saanut kasvaa kieroon koko lapsuutensa, niin ei siinä auta maammelaulukaan, että pappi tai opettaja saisi pidettyä jonkunlaisen auktoriteetin.
Suhtaudun näihin jokakesäisiin kohu-uutisiin rippikoululeireistä tietyllä varovaisuudella. Ja myös harmistuneena, sillä huonoa mainostahan tämä on kirkon työlle ja usein voi haistaa tarkoituksellisuutta median puolelta. Hätäisiä johtopäätöksiä sitten tehdään somessa, usein vailla kokemusta siitä arjesta mistä jutut kertovat.
Tuo Seuraajan lista edellä on ihan hyvä. Lisään kuitenkin sen että papit taitavat herkästi joutua erityiseen syyniin näissä, vaikka usein rippikoululeirin turvallisuusvastaava, eli “pomo” on nuorisotyönohjaaja. He ovat todellisia ammattilaisia. He kohtaavat vuoden mittaan jatkuvasti nuorten maailman ja ovat perillä usein myös koulutilanteista josta riparilaiset tulevat. Kiusaamiset ja pahoinvoinnit ovat asioita jotka näkyvät ripareilla, mutta eivät siellä yleensä synny. Yleistäen: seurakunta saa syliinsä riparilaisen mukana hänen koulunsa ja kotinsa, mahdollisesti myös harrastusympäristönsä, esim useita iltoja viikossa vievän joukkueurheilun.
Oleellista on mielestäni rakastaa nuoria ja ottaa heidät vastaan rukoillen. Seurakunta ei voi mitään em olosuhteille mutta se voi tarjota uuden ulottuvuuden ja myös tukiverkon. Parhaimmillaan se jää elinikäiseksi, usein valitettavasti 1-2 vuoden mittaiseksi vaiheeksi.
Jokainen kohujuttu on oma tapaus. Ei voi tietää jos ei tiedä. Nuorten maailmassa on paljon pielessä mutta aina on myös toivoa. Työntekijöille pitäisi antaa tukea, usein he ovat upeita ihmisiä. Joku papin alkoholismi on kamala juttu, mutta pieni osa todellisuutta kuitenkin. Ihmisiä kaikki olemme, ja tässä ei ole mitään uutta. Leirielämään on kuulunut jo 30 ja 40 vuotta sitten monet häiriöt, jopa nuorison päihteet. Minulle ovat kokeneet työroverit kertoneet että näitä ongelmia oli silloin nykyistä enemmän. Nyt on ajan kuvaa tämä netin väärinkäyttö, nopeat tiedon välitykset ja nuorten lisääntynyt mielenterveysongelma.
Kaikesta huolimatta lähden tämän kesän savottaan uteliaana ja kiitollisena. Voi tulla vaikeaa, mutta sanaa kylvetään ja rakkautta jaetaan. Ei huono työ.
Jos joku ylihemmoteltu rippikoululainen ei kestä sitä, että vanhempi komentaa ja yrittää pitää järjestyksessä porukkaa ja reagoi itkemällä ja kiukuttelemalla, niin vaikeaa on siinä pitää kenenkään järjestystä yllä.
Sattumoisin juuri kirjoitin vapaa-ajattelijoiden keskusteluun tästä:
"Mainio esimerkki median logiikasta, joka pelaa tällä kertaa meidän pussiimme. Totta on se, että Merikarvialla kirkkoherra käytti leirillä alkoholia, vaikka oli leirin turvallisuusvastaava. Siinäkään ei tiedetä paljonko, ja joka tapauksessa paikalla oli joku muukin aikuinen. Kumminkin, ihan uutisen arvoinen juttu. Mutta sitten nämä pari muuta ovat sellaisia, missä ei oikeasti taideta tietää mitä on todella tapahtunut. Sanomisetkin muistetaan helposti väärin, ja varsinkin tilanne ja äänensävyt.
Ja ennenkaikkea nyt tietysti kaikki muutkin herkistyvät katsomaan tapahtuuko riparilla jotain mistä nostaa kohu."
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Prometheus -leirit sujuvat. Onko siellä vastaavia välikohtauksia ja kuinka herkästi niistä uutisoidaan. Ihan villi veikkaus, että mediassa pappien väitetyt töppäilyt saavat paljon klikkauksia.
Prometheus
Prometheus (myös Prometheas tai Prometeus) on kreikkalaisessa mytologiassatitaani, joka loi ihmiset ja varasti heille jumalilta tulen.[1] Prometheus oli Iapetoksen ja Klymenen poika sekä Atlaksen ja Epimetheuksen veli. Prometheus muovasi savesta ihmisen, jolla hän hieman toisistaan poikkeavien tarinoiden mukaisesti kansoitti maan. Zeus ei halunnut antaa Prometheuksen suojateille tulta, joten tämä varasti sen ja toi sen ihmisille fenkolin varressa. Prometheus huijasi myös Zeuksen valitsemaan huonoimman palan ihmisiltä vaaditusta härkäuhrista, täten auttaen ihmisiä.
Kostaakseen Zeus lähetti Pandoran lippaineen Prometheuksen luo. Lippaan piti sisältää jumalten lahja, mutta todellisuudessa siinä olivatkin maailman vitsaukset. Prometheus ei luottanut lahjaan eikä nainut Pandoraa. Pandoran kanssa meni kuitenkin naimisiin Prometheuksen veli, Epimetheus, joka niin tehdessään toi vitsaukset maailmaan. Prometheuksen ja Epimetheuksen vastakohtaisuutta kuvastavat nimet: Prometheus merkitsee ”etukäteen ajattelevaa”, Epimetheus ”jälkikäteen ajattelevaa”.
Lopulta Zeus kytki Prometheuksen kallioon, jossa kotka nokki joka päivä hänen maksaansa, joka aina öisin kasvoi entiselleen. Herakles surmasi kotkan ja vapautti Prometheuksen noin 30 vuoden vankeuden jälkeen.[2]
Veikkaan että ei. Rippikoulu on kuitenkin “pakko” sanan jollain määritelmällä, protuleiri ei.
Yhteissaunoista kohistiin joskus kymmenisen vuotta sitten. Se osoittaa, ettei medialla ole mitään protusensuuria, vaan samalla tavalla sekin nostettiin otsikoihin. (Ja siinäkin taustalla oli yhden leiriläisen isovanhempi – leiriläinen itse tai edes hänen vanhempansa eivät nähneet mitään syytä kirjoittaa lehdille, mutta sitä eivät iltapäivälehdet kertoneet.)
Emme tiedäkään, siitä tuo jos. Yleisesti kuitenkin nykyään kasvatus on sekä kodeissa, mutta myös kouluissa sellaista, ettei lapsia saa käskeä tai ojentaa mitenkään. Siitä nämä elokapinalaisetkin sikiävät, jotka menevät istumaan keskelle vilkasta tietä, eivät tottele poliisin ohjausta ja valittavat, kun poliisi siirtää heitä väkisin vilkkaan liikenteen keskeltä, vaikka kyseessä on heidän turvallisuutensa.
Leirivalmius on kieltämättä vaihtelevaa. Joidenkin mielestä se tilanne on huonontunut viime vuosina. Toisaalta, kuten edellä viittasin, monenlaista on ollut ennenkin.
Olemme koettaneet parantaa omaa valmiutta kohdata ryhmän haasteet soittamalla kaikille vanhemmille ennen leiriä. On hyvä olla yhteys, sillä ennakkokyselyistä ei kaikki välttämättä selviä. Usein toki jo kirjallisesti ilmoitetaan neurologiset oireet ja mahdolliset lääkitykset. Mutta vaikka paljon nykyään on diagnooseja, ja se auttaa monia nuoria, on myös sellaista ongelmaa jota ei ole tutkittu eikä se näy missään.
Pienet tai isot seurakunnat… epäilen vähän että se olisi merkittävä kysymys. Nuorisotyö on pääasiassa käsittääkseni hyvin hereillä nykyajassa. Se ei poista sitä riskiä että kaikki työntekijät eivät selviä yhtä hyvin nuorten kanssa. Ja aina ei riitä mikään taito ja tieto.
Haluaisin välttää sitä korostusta että nuoret ovat ongelmatapauksia.
Meillä on hieno mahdollisuus, se on hyvä muistaa.
Varmaan monella meistä on aika heikko osaaminen tai ainakin suuri epäily omista puutteista sillä saralla. Enpä tiedä kuinka moni saisi luvan hankkia lapsia jos vanhemmuuteen vaadittaisiin autokoulun tapainen kurssi. Kieltämättä rajojen opettaminen luo turvaa ja alkaa varhaislapsuudessa. Se on kuitenkin vain yksi osa elämää.
Neurologiset syyt ovat hyvin usein oppimisvaikeuksien ja ryhmässä pärjäämisen ongelman taustalla.