Tarkoitukseni ei ollut piikitellä, edes piilotetusti ainakaan sinua. Otit sen vain nyt jostain syystä itseesi. Tulee mieleen vanhat väännöt Kirkonrotan kanssa alkufoorumilla 13-15 vuotta sitten, jolloin hän jostain syystä toistuvasti iski päätään minun käsityksiini ja jolloin myös päättelin sen johtuneen enemmänkin hänestä ja hänen ongelmistaan kuin minun.
Käsitykseni niin viidennestä, kuin monista muistakin herätysliikkeistä on ollut hyvä mitä tulee niiden toimintaan myös menneinä vuosina. Oletan noidenkin poikakerhoa pitäneiden, vanhempien noin parikymppisten poikien olleen viidennen liikkeen herätyksen piirissä, koska ajankohta, 60-luvun puolivälistä n. vuoteen 70 asti oli viidesläisten nuorisoherätyksen aikaa. En tuolloin, enkä myöhemminkään tiennyt heidän siinä mukana olleen, en ollut edes kuullut koko termiä ennen vuotta 2006, jolloin kuulin ensimmäistä kertaa Suomessa olevan muitakin herätysliikkeitä, kuin lestadiolaiset, helluntailaiset tai heränneet. Jeesuksesta nuo kaverit kuitenkin paljon puhuivat tuolloin, siitä jälkikäteen tehty päätelmä. Eivätkä he saaneet huonoa aikaan.
Minulla on toki mielipiteeni, olen nähnyt mm. karismaattista herätystä, eivätkä nuo jutut viidesläisyydestä tai heidän väitetyistä ylilyönneistään minua ole hetkauttaneet. Olenpahan vain todennut sen olevan reipasta ja innokasta toimintaa, jossa voi olla väriä ja vauhtia enemmän kuin taitoja, mutta kokonaisuutenaan kuitenkin aitoa herätyksellistä ja raamatullista toimintaa, johon tietysti niin kuin kaikkeen muuhunkin myös inhimilliset piirteet vaikuttavat.
Olet oikeassa. Ensi kesänä nuorten yöjatkon jatko näkyy loppuvan evankeliumijuhlilla ohjelman mukaan kello 2. Sunnuntaina pääohjelma alkaa klo 9, mutta jos menee vasta messuun, se alkaa klo 11. Kello kahden ja yhdentoista välissä on 9 tuntia. Lauantaina nuorten ohjelma alkaa jo klo 10.30. Edeltävän illan viimeinen ohjelmatarjonta myöskin päättyy klo 2, eli välissä on 8,5 tuntia. Mutta pääosa nuoristakin mennee nukkumaan aikaisemmin, eli yöohjelmatarjonnan osallistujamäärä lienee suhteellisen pieni.
Lisään että nuorethan ovat laumaihmisiä. Riparilla on aika hellyttävää oikeastaan miten samaan ja hiukan EVVK -muottiin porukka haluaa upota. Aluksi se on suojakuori. Sitten vapaudutaan ja yksilölliset erot alkavat näkyä. Lopulta voi toisaalta syntyä myönteisen asenteen joukkohenki.
Mutta tuo on kehitysvaihe. Murrosikäisellä on vielä menossa prosessi. Kuka olen? Millainen minun pitäisi olla? Haluanko olla jotain muuta?
Kun aikuiset alkavat käyttäytyä tuossa suhteessa samalla tavalla, se ei ole yhtä tervettä. Normaali aikuinen tuntee jo itsensä. Hän tietää että saa olla vakava tai iloinen seurakunnan jäsen. Siitä ei riipu usko eikä lupa kuulua joukkoon.
Omasta rippikoulusta muistan sen, että oppitunnit olivat lähinnä tylsiä. Innostuin tosin lukemaan rippikouluaikana ilman kehottamista ja pakkoa melkein puolet ekasta Mooseksen kirjasta. Kun olin mukana vetämässä ripareita, aistin samanlaista tylsyyden kokemista itse aiheisiin nähden. Jokaisella leirillä oli vähintään yksi hankala tapaus (ilmeni esim. pyrkimyksenä häiritä oppitunteja). Uskoisin, että syy tylsyyden kokemiseen oli tylsät opettajat tai tylsäksi koetut aiheet tai molemmat. Aiheissa ei sisältönsä puolesta varmaan ollut kristillisessä mielessä väärää, mutta tapa, jolla niistä puhuttiin, ei ilmeisesti innostanut. Yhdellä riparilla kyselyosuudessa tosin tuli ilmi, että aiheet olivat ainakin joitakuita mietityttäneet, kun tuli kysymyksiä, jotka koskivat tieteen ja uskon välistä suhdetta ja kärsimyksen ongelmaa. Moni 15-vuotias ei välttämättä vielä pohdi syntyjä syviä niin paljon kuin moni muutaman vuoden vanhempi. Jouduin painiskelemaan vakavien aiheiden kanssa vasta pari vuotta ripariajan jälkeen.
Millä tavalla karismaattiseen kristillisyyteen taipuvaiset pastorit opettavat ja toimivat ripareilla toisin verrattuna esim. sleyläisiin pastoreihin? Petri Kauhaselta voisi kysyä?
Minua ei kiinnostanut uskonto opiskeltuna yhtään myöskään koulussa. Uskoin silti. Sain aina numeroksi vitosen tai kutosen. Vain äidinkielessä, musiikissa, matematiikassa, fysiikassa, kemiassa, biologiassa ja maantiedossa sain hyviä ja kiitettäviä arvosanoja. Myös historiaa inhosin ja numero oli sen mukainen.
En ole käynyt leiririppikoulua, en halunnut sellaiseen, vaan iltarippikouluun, joka kesti muutaman kuukauden aina pari tuntia viikossa. Häiriköitä oli tuollakin ja muistaakseni yksi tai kaksi oppilasta eivät päässeet ripille ollenkaan, vaan heidät erotettiin loppuvaiheessa. Offtopicia tämäkin.
Offtopiccia jatkaakseni, mulle ripari oli jotain superihanaa. Rakastin oppia joka päivä uutta Jumalan ihmeellisyydestä. Sitä on vaikea selittää ilman että kuulostaa joltain ihme hihhulilta ja/tai hengellisyydellään leveilevältä. Sleyn leiri, jos sillä on jotain merkitystä.
Varmasti on ja varmasti oli hyvä rippikoululeiri. Oman seurakuntani nuori pappi ei ollut asiastaan paljonkaan kiinnostunut hengellisessä mielessä. Kertoi jopa ettei ole varsinaisesti uskossa, mutta kiinnostunut uskonno(i)sta. Opetti kyllä varmaan sen oppimäärän, joka rippikouluohjelmassa oli, mutta mitään omakohtaista näkemystä hän ei ilmaissut, lähinnä keskittyen asioiden käytännölliseen puoleen.
Soitti myös imaamien kutsuhuutoja nauhalta, jonka oli äänittänyt jossain lähi-idässä. Hän oli sikäli aikaansa edellä, että 70-luvulla Suomessa islaminusko ei ollut vielä kovin voimissaan. Tällä tasolla mentiin. Tyypistä tuli myöhemmin seurakunnan kirkkoherra, jonka saarnoja pari kertaa kävin kuuntelemassa. Keskittyi lähinnä purjehdusharrastukseensa.